maanantai 27. syyskuuta 2010

Siinä se taas meni. Jälle möödas.

Se viikonloppu.
8v tytön iho on ollut taas huonona ja öisin olen ravannut hänen huoneessa lisäämässä rasvoja ja silittelemässä kyynärtaipeita. Toivottavasti se pian taas helpottaa. Välillä tunnen melkein vihaa, kun joudun taas keskellä yötä heräämään ja hoitamaan 8 vuotiasta, samassa kuitenkin ymmärrän tytön tuskan ja haluan auttaa niin paljon kuin  pystyn. Itselleni valitettavasti lasten tauteja ottaa en osaa. Sellainen vihan ja auttamisen halun ristiriita jotenkin syö minua sisältä päin. 
***
Nädalavahetus möödas.
8a tirtsul on nahk jälle viletsas seisus. Atooppine-ekseem. Öösiti olen jooksnut tema toa vahet määrimas talle kreeme ja silitamas käsi. Loodame, et varsti on jälle parem. Vahel tunnen pea-aegu viha, kui pean jälle keset ööd ärkama ja teda hoidma minéma, samas tean kui piinav lapsel võib olla ja tahan aidata nii palju kui suudan. Endale laste hädasi kahjuks võtta ei oska. See viha tunde ja aitamise soovi vastandlikkus justkui sööb mind seestpoolt.

Jätettiin tarjous mökistä Virossa. Eilen tuli vastaus, että myyjä hyväksy tarjoksen, jos ostetaan mökki nopeasti pois. Ei pystytä ennen kuin lokakuun lopussa. Sa nähdä, miten käy. Kyseinen mökki on strategisesti hyvällä paikalla, 100 km Tallinnasta. Pietariin menevästä tiestä alle kilometrin päässä. Ihan ok näköinen ja korjattavassa kunnossa oleva paikka, 2 hehtaaria maata jos haluaa jotain yritystoimintaa virittää, lähin kaupungi alle 5 km, kaunis hiekkainen merenranta noin 35km. Mutta siellä päin ei ole yhtään tuttua, ei sukulaista, ei kaveria... Hyppy tuntemattomaan.
***
Jätsime oma pakkumise ühest maakodust Eestimaal. Müüa oli pakkumisega nõus, sel tingimusel, et leping tehtaks võimalikult ruttu. Meil pole ilmselt võimalik enne oktoobri lõppu. Eks näis, kuis läheb. Koht on muidu hea koha peal, ainult, et sealkandis pole meil ühtegi sõpra ega sugulast. Hüppame vette tundmatus kohas..


Neiti nuorimmainen on erittäin kekseliäs. Kun neidille ehdotetaan jotain, mistä hän ei tykkää, niin hän sanoo EN PYSTY.  Jos on kiivennyt ruokapöydän ääreen syömään ilman vaatteita ja me käsketään laittamaan housut jalkaan, nostaa neiti jalat äkkiä pöydälle ja sanoo, En pysty, jalat on pöydällä. Jos ollaan menossa ulos ja tulee aika laittaa takki päälle, niin neiti työntää äkkiä kädet housuntaskuihin ja sanoo, En pysty kädet on taskussa. Jos  pitää mennä päiväunille, niin neiti tarttuu esim. nukenrattaisiin ja sanoo, En pysty, minulla on rattaat.
*
Pesamuna on väga nutikas. Kui ta peab tegema miskit, mis talle ei meeldi, teatab piiga, et MA EI VÕI. Kui on roninud ilma riieteta laua äärde sööma ja me tuleme, et talle püksid jalga panna, tõstab tirts jalad kähku laua peale ja teatab, Ma ei või, mul on jalad laua peal. Kui läheme õue ja tuleb jope selga panna, pistab tirts kähku käed taskusse ja teatab, Ma ei või, mul on käed taskus. Kui tuleb minna lõunauinakule, krahmab tirts kinni näiteks nukuvankrist ja teatb, Ma ei või, mul on nukuvanker..
Poikani jätti viimevuotisen harrastuksen ja harrastaa nyt omatoimisesti skeittausta. Tai no, on harrastanut jo viime keväästä lähtien. Ei oikein katso suopeasti, kun puhun suojavarusteista. Muutaman kerran on tullut nilkuttaen kotiin. Tänään tuli käsi verisenä. Äitinä näkisin hänen harrastavan jotain paljon turvallisempaa lajia.. vaikka yleisurheilu (oma polvi kyllä meni siinä..) tai jopa shakkia!? Mutta toisaalta olen pojasta ylpeä, että tykkää liikkua ja keksi itsekin liikunnalista tekemistä.
***

Poiss jättis oma eelmise aastase hobi ja õpib nüûd omapead skeitamist. Noh, eks on tegelt  harjutamud juba eelmisest kevasest saadik. Ta ei vaata just hea pilguga, kui räägin talle kaitsetest. Paar korda on tulnud longates koju. Täna tuli käsi verisena. Emana oleksi õige rõõmus, kui poiss harjutaks miskit palju vähem ohtlikku, näiteks kegejõustikut (kuigi mu oma põlv sai põntsu just seal), või koguni hoopis malet!? Teisest küljest olen jälle poja üle uhke, et on selline liikuv tüüp ja oskab ise leida meelsat tegemist.


Mukavaa uutta viikkoa kaikille!
***
Toredat uut nädalat kõigile!

5 kommenttia:

  1. No jopas on poika keksinyt hurjan harrastuksen! Kyllä siinä saa äiti katsella vierestä sydän syrjällään varmasti vielä monen monituista kertaa.. ja asiassa kuin asiassa. Ja sitten vielä vanhempanakin.. Tätä kai tämä. Äitiys <3

    Ja se vihan ja hoivaamisen ristiriita.. se on varmasti melkoisen normaali olotila. Kuulostaa jopa inhimilliseltä ;)

    VastaaPoista
  2. Niin ja oikein ihanaa viikkoa teidän koko perheelle! <3

    VastaaPoista
  3. Jellona - tottapuhuen, ei se viimevuotinenkaan ollut mikään shakkikerho, vaan taistelulaji, missä opittiin voltteja ja muita temppuja - mustelmia ja nyrjähdyksiä tuli silloinkin. Kai poika hakee urheilusta näitä isompia elämyksiä - onneksi näin.

    VastaaPoista
  4. Meillä asui monta vuotta innokas skeittari. Tuli kyllä muutamaankin otteeseen käytettyä poikaa klinikalla paikattavana, mutta mielestäni silti oiva harrastus.

    Muutamat laudatkin joutui "paikattavaksi" kun lyhytpinnainen nuorimies ei omasta mielestään onnistunut tarpeeksi hyvin flipeissä ja fläpeissä. Ja osasta tuli samaisesta syystä polttopuita ;)

    Meillähän on tässä ihan naapurissa iso sisäskeittihalli, siellä viettivät porukalla talvisin lähes kaiken vapaa-aikansa. Kesät viilettivät pitkin kyliä.

    Minä en vaan voi ymmärtää, kuinka sen laudan saa nousemaan ylös maasta! Kokeiltu on, ja yleisöllä oli toooosi hauskaa :)

    VastaaPoista
  5. Kikka - pitääkin selvittää, että löytyisikö täältäkin jostain läheltä sisäskeittihalli, pääsevät pojat talvellakin harjoitteleen. En minäkään tajua, miten ne saa sen skeitin ilmaan, ite oon kokeillut joskus parikymppisenä ja hyvä jos tasaisella suoralla kyydissä pysyin :)

    VastaaPoista