tiistai 31. elokuuta 2010

Nyt kaipaan mielipiteitä! Ootan arvamusi!

 Ysillä opiskeleva esikoinen on lähdössä leirikouluun. Tänään oli koulussa vanhempain ilta, missä asiaa käsiteltiin.  Kiva paikka, kiva ohjelma, mukavat opet, 37 lasta. Lopuksi kerrottiin tupakoinnista. Että jotkut oppilaat tupakoivat. Toisilla vanhemmat tietävät asiasta, toisilla ei. Että leirikoulua ei voi laskea kokonaan kouluajaks (vaikka vakuutus on voimassa koko leirin ajalta..) niin oppilailla on myös ns, vapaa aikaa, jolloin koulun tupakointikielto on kyseenalainen. Joten, sitä varten on kyselylomakkeessa kohta, mihin merkataan, että saako lapsi polttaa leirikoulussa vai ei ja siiheen vielä vanhemman allekirjoitus. Opettajien mielestä tupakka-riippuvaisuus ei saa olla este leirikouluun tulemiselle.   Onko se teidän mielestä oikein, että osa lapsista saavat leirikoulussa polttaa, jos vanhempi on antanut luvan? Annetaanko kohta toisille lupaa juoda viinaa ja toisille lupaa käyttää huumeita, jos vanhemmat vaan sallii ja riipuvuus on jo kehittynyt?  Tietenkin jos nyt sen takia jäisi pois leirikoulusta voisi jo mahdollisesti huonossa jamassa oleva kaveri syrjäytyä yms. Olen kuullut, että nikotiini riippuvuutta voisi "hoitaa" nikotiini purukumilla. Olisiko parempi vaihtoehto, että  otettaisi sellaisia  leirin ajaksi käyttöön? Purkkapussi opelle ja ne, joilla on vanhempien lupa, käyvät "vapaa-aikana" pyytämässä opettajalta päivän nikotiiniannoksen? Mitä mieltä muut ootte?  Eli itse olen sitä mieltä, että leirikoulujen pitäisi olla täysin päihteettömiä... Mutta koetan nyt miettiä kaikkien kannalta fiksua ratkaisua, koska poikani on nyt seiskalla ja ysin leirikouluasioita aletaan suunnittelemaan  seuraavassa vanhemp.illassa ja olisi hyvä ottaa sellaiset asiat esille heti alkuun, niin ei tulisi lopussa yllätyksiä kenellekään.

Ps. samassa tilaisuudessa käsiteltiin myös kysymystä, että pitäisikö sen ikäisiltä lapsilta kerätä aina yöksi kännykkä pois... Eli vaikutelma hieman sellainen, että tupakointiin ovat riittävän vanhoja, mutta fiksuun kännykän käyttöön eivät...

Lisäys 01.09  : Omat lapseni eivät (ainakaan vielä) polta, joten heistä en siinä mielessä ole huolissani ja minun kieltävä vastaus ei estä luvan saanneita lapsia polttamasta. 

Tässä kuvassa saatta olla jopa useampi urheilu-riippuvainen..

Jutt selline. Minu 9 klassis käiv tütar läheb kooliga nädalaks ajaks laagrisse. Nende klass + üks paralleelklass. Tore koht laagri jaoks, tore programm, vahvad õpetajad ja 37 last. Täna lastevanemate koosolekul käidi siis laagri asju läbi. Lõpuks õpetaja ütles, et kuna mõned õpilased suitsetavad ja kogu laagri aega ei või lugeda kooliajaks ( kooli kindlustus on küll jõus kogu laagri ajal 24/7) ja seega õpilastel on ka nö. vaba aega, mil kooliajal kehtiva suitsetamise keeluga on pisut nii ja naa. Seetõttu on nüüd vanematele täitmiseks antavas blanketis ka selline koht, kuhu tuleb märkida, kas laps saab laagris suitsetada või ei saa ja sinna veel eraldi alla lapsevanema allkiri. Õpetajate meelest tubaka-sõltuvus ei peaks olema põhjus laagrisse mitte tulla. Kas varsti on nii, et kui mõned vanemad annavad loa,  siis need loa saanud lapsed joovad viina ja nuusutavad narkootikume ka seal  klassi laagri-reisil ? Muidugi võib ju olla nii, et kui suitsetamise pärast last kaasa ei võeta, siis ta jääb sürja ja tunneb ennast halvasti ja seda me ilmselt ka ei taha. Aga äkki oleks sõltlaste kohal lahendusels nikotiininätsud!? Õpetajal oleks nätsukott taskus ja kui "vaba-aeg" saabub võib laps käia küsimas õpetajalt oma  nikotiini päevaportsu? Mis teie arvate? Ise olen arvamusel, et sellised kooli korraldatud laagrid 14-15 aastastele lastele peaks olema täiesti suitsu- ja alkovabad.. Proovin nüüd sellest hoolimata leida kõikidele sobiva mõistliku variandi... Seda sellepärast, et poeg on mul nüüd seitsmendas klassis ja nende üheksanda klassi laagri korraldamine algab juba järgmisel lastevanemate koosolekul ja oleks tore kui sellised asjad kohe alguses esile tuuakse, et hiljem kellelegi üllatusi ei tuleks.

Ps. Samal koosolekul arutleti täna ka selle üle, et kas peaks laagris lastelt ööseks mobiiltelefonid ära korjama.  Umbes nii, et suitsetamiseks on lapsed piisavalt vanad, mõistlikult moblaga ümberkäimiseks aga mitte..

Üleval oleval pildil võib olla juba päris mitu  spordi-sõltlast..

maanantai 30. elokuuta 2010

Iso tyttö Vivi. Suur tüdruk Vivi

Neiti nuorimmainen käy itse vessassa. Joten, aina kun hommat hoidettu, kuuluu vessasta joko suomeksi tai viroksi "äiti pyyhkimään"-huuto. Mikäli äidillä ei ole kesken mitään muuta työtä, kuten esim taikinan vaivaamista , niin äiti ehtii jo pian ekan huudon jälkeen. Mikäli joku juttu on just sopivasti pahasti kesken, alkaa ääni vessassa voimentumaan ja muuttumaan vaativammaksi. Muutama päivä sitten asiaan tuli muutos. Ensin kuului "äiti"- huuto viroksi, hetken päästä suomeksi, ja kun äitiä ei vieläkään kuulunut huudettiin vessasta iloisesti " Eve Proosa, pyyhkimään! 
Enkä edes ihan oikeasti ole harrastanut sitä, että lapsia "rajan lähestyessä" koko nimella kutsuisin..
***
Pesamuna käib ise vetsus. ja igakord kui asjad aetud, kostab vetsust, kas siis eesti või soome keeles, et "emme pühkima". Kui emmel miskit just pooleli pole, nagu näiteks taigna sõtkumine, siis emme jõuab kohale üpris pea peale esimest hõiget. Kui aga miskit juhtub pooleli olema, siis muutub hääl vetsus tugevamaks ja nõudlikumaks. Paar päeva tagasi tuli muutus. Esmalt kostis hõige eesti keeles, varsti soome keeles ja kui siis ka veel emmet nähä polnud hõikas tirts rõõmsalt "Eve Proosa pühkima!
Ja ausalt, ma pole kaua, kaua  aega lapsi kogu nimega kutsunud...






Tyttö
kahvin keitossa..

Tirts 
 kohvi 
keetmas















Tyttö on oppinut isompien esimerkillistä käytöstä seuraamalla tutkimaan myös keittiön ylä- kaappeja. Tänään tuli sanomaan, että "nosta kaapille". Kysyin että mitä sieltä haluat. "En tiiä". Minä siihen , että ei sitten mennä kaapille ja jatkoin hommia. Hetken päästä  oli neiti kuitenkin seisomassa työpöydällä kaapin ovi auki. Mies kertoi asiaa sivusta seuranneena, että tyttö oli sen jälkeen mennyt ruokapöydän ääreen ja puhellut itekseen, että "Vivi ottaa tuolin ja kiipee, niin näkee paremmin mitä kaapissa on... niin"
 Olisikin aika näppärä 
jos tytölle jäisikin sellaine tapaa, että puhuu aina ääneen, mitä suunnittelee, 
ajatelkaa  kuinka monta tuhotyötä näin 
pystyisi estämään!
***
Vivi on suuremate eeskujul hakanud uurima ka köögi ülemisi kappe. Täna tuli ja ütles mulle, et tõsta kapi juurde. Küsisin, et mida sa sealt soovid. "Ma'i tea". Mina sellepeale, et siis me niisama kapi kallale ei lähe ja jätkaisn oma pooleli olevat tööd. Varsti oli tirts siiski kapi kallal. Mees, kes oli asja kõrvalt jälginud, rääkis, et peale minu keelduvat vastust oli tirts läinud söögilaua äärde ja rääkinud omaette, et " Vivi võtab tooli ja ronib, siis näeb paremini, mida kapis on.. nii"
Oleks jube tore, kui tirtsule
jääkski selline komme, et räägib alati kõik tegemisplaanid häälega välja,
mõelge kui palju väikseid pahandusi sedasi
ära võiks hoida!

Viime päivien makeimmat naurut..

Tilanne nro 1
Odotetin lapsia kotiin. Yhtäkkiä mies kiiruhti ikkunalle ja sanoi, että hänelle tuli semmonen outo tunne, että nyt ne lapset tulevat. Että sellainen ennakko-aavistus. Että mikä se toinen sana olikaan siitä ennakko-aavistuksesta, joku samanlainen sana  kuin satiainen.. No meikä sitten vähän purskahtii nauramaan. Mies melkein suuttui ja käski tarkistamaan tietokoneelta, että varmasti on joku satiaisen tapainen. Tirskuen menin sitten tietokoneelle ".. en kyl  ehtinyt kattomaan tuloksia, koska jo mies muistikin, että hän tarkoiti etiäistä.. :DD   joku  "..tiäinen" kummiskin :D
Mulle tuli sellainen satiaisen tapainen .. :DDD 
Arvaatteko, kuka muistaa tämän pitkään, pitkään..

Tilanne nro 2
 Käytiin Ikeasta hakemassa lapsille uusi leluhylly. Kotitalomme parkkipaikalla mietittiin, että olisiko ollut fiksumpaa ajaa takaovelle, niin olisi ollut lyhyempi kantomatka (Vivi nukkui ja sekin piti kantaa sisälle). Mies päätti, että ei ajeta enää, että kyllä hän jaksaa (ja kaverilla on selkärankareuma...), että jaksasi hän kaupassakin liuuttaa sen kärryihin... Lastasi sitten hyllypaketin jotenkin syliin ja loput ostokset - 4 laatikkoa ja muuta krääsä - sinne päälle ja lähdettiin kantamusten kanssa hoipertelemaan kotia kohti.  Ettei mies kuorman takaa paljon mitään eteenpäin nähnyt, niin  olisi pitänyt minun sitä vähän niinkuin opastaa, että suoraan, suoraan, puoliaskelta vasemmalle, suoraan, väistö jne. Mut en tajunnut. Ja Miehen sisäinen navigaattori oli ilmeiseti sekaisin, koska jostain syystä se päätti kääntyä ovelle päin hieman ennen aikojaan.  Tai ehkä hän vaan halusi oikaista puolisen metria... Onneksi ei sentään rämähtänyt hyllyineen päivineen asfaltille, vaan jäi jaloille, vaikka kompastuikin aika lahjakkaasti  nurmikon reunakivetykseen. Ja onneksi talon seinä oli vaan 1,5 metrin päässä, joten sieltä sai kivasti tukea, kun kompastukselta ja  naurulta ei meinannut pystyssä pysyä.. Sen jälkeen sitten olikin ongelmia jokaisen oven kohdalla. Tiedättehän, kun väkisin yrittää olla nauraamatta, niin silloin se vasta naurattaakin...

Kuvassa toissaillalta jääteetä mansikoiden ja kynttilän kera. 


Mukavaa jo alkanutta viikkoa kaikille!

***
Ilusat alganud nädalat kõigile!

Ps. Mies uhoili, että rupee itsekkin pitämään blogia ja paljastaa siellä kaikki minun toilailut.. siis mitkä? kysyn minä!  Enhän minä koskaan...

sunnuntai 29. elokuuta 2010

7

Kiitos Jellona vielä kerran tunnustuksesta! <3
Tunnustukseen liittyy tehtävä. Kerro 7 asiaa  itsestä.
Tässä jotain pientä...

Aitäh, Jellona, Tunnustuse eest! <3
Tunnustuse juurde kuulub ülesanne. Räägi endast 7 asja.
Siin nüüd siis paar pisikest paljastust
***
1. Inhoan kumisia limanuljaskoita joita 8v tyttäreni jättää jatkuvasti  kaikenlaisiin vesiastiohin  siinä toivossa, että ne "kasvaisivat" isoksi tai lisäntyisivät.
 Ma ei või seedida kummiklönte, mida minu 8a tirts pidevalt igasugu vee-anumatesse jätab lootuses, et need seal kasvavad, või koguni paljunevad

2. Olen heittänyt näitä pois jo aikamoisen läjän. Tyttö ei lannistuu, jos kerran häviää, niin ties jos joskus vaikka lisäntyisivätkin...
Olen neid päri suure hunniku lihtsalt minema visanud. Tirts ei jät alootust - kui juba vähenevad, siis on ju lootust, et ühel ilusal päeval ka lisanduvad 

3. Kerran takavarikoin kourallisen kumiklönttejä  ja laitoin talteen oman lipaston  käsityötarvike laatikkoon. Ükskord konfiskeerisin peotäie klönte ja panin oma käsitöö sahtlisse peitu.

4. Unohdin, että olin laittanut ne sinne.
Unustasin ära, et olin nad sinna pannud

5.Sain aikamoisen sätkyn, kun joskus myöhemmin löysin ne nappipurkista.
Ehmatasin päris kenasti, kui nad kunagi hiljem  nööbikarbist vastu vaatasid

6. Viimeksi tyhjensin astioita limaklönteistä tänään aamulla.
Viimati tühjendasin topse klöntidest täna hommikul

7. Tästä mukista en välttämätä juo enää koskaan...
Sellest topsist ma ei joo vist enam kunagi


**********************************************************
Tunnustus :


pitäisi antaa eteenpäin 7- lle blogille. Olen tehnyt joskus periaate-päätöksen, että annan aina vaan yhdelle.. Ilmoittelen valinnasta parin päivän päästä..
Selle tunnustuse peaks nüüd seitsmele blogile edasi andma. Aga mina olen kunagi otsustanud, et annan alati ainult ühele.. Kellele, see selgub paari päeva jooksul

perjantai 27. elokuuta 2010

FOTOJAHT "Rivis", Valokuvametsästys "Rivissä"

Kui äsja fotokast tänased pildid arvutisse sain tõmmatud, avastasin, et pea igal pildil oli midagi miskitmoodi rivis. Tuli kohe probleeme valikuga. Et mitte valikuga tund aega pead vaevata valisin ühe, mille tegin spetsiaalselt fotojahi jaoks meie omast kodust ja ühe ürituselt kus täna õhtul 9aastase tirtsuga käisime, Soome- Rootsi maavõistluselt Helsingi Olümpiastaadionilt
***
Kun äsken latasin tietokoneelle tämän päivän kuvat, huomasin, että jokaisessa kuvassa on jotain rivissa. Tuli hienoinen valinnan vaikeus. Että en jäisi pohtima sitä valintaa tunniksi tai jopa pidemmäksi, päätin laittaa sen kuvan, jonka otin kotona nimenoman valokuvametsästystä varten ja yhden kuvan tän iltaiselta THE Tapahtumalta - Suomi-Ruotsi maaottelulta ( käytiin siellä 9v tytön kanssa).





Auhind sellele, kes arvab, mis on lisaks rividele neid kahte fotot ühendav tegija.. see on raske küsimus, päris ausalt! 
***
Palkinto sille joka arvaa, mikä on rivien lisäksi tekijä, joka yhdistää näitä kahta kuvaa.. se on oikeesti aika vaikea kysymys... 


Teiste rivid leiad SIIT
***
Lisää rivejä löydät TÄÄLTÄ

torstai 26. elokuuta 2010

Meidän gurmettia! Meie tänane gurmeeke

Tänään sai 8v tyttö ehdottaa päivän ruuat. Lohirullat oli valinta pääruuaksi ja jälkkäriksi valitsi joulukakun. Että kummassakin ohjeessa oli maidon ainesosia ( kananmunattomat reseptit löytää jo hyvin ;), niin piti soveltaa. Kauhean isoihin lohirulliin ei budjetti riittänyt joten täydennettiin kala-puolta savukilohaileilla. Tyttö myös teki  ison osan ruuasta :). Kävi jopa etsimässä itselleen kokkihatunkin
Joulukakku unohtui kuvata, mut ei sen ulkonäkö ollutkaan kovin imarteleva,  maku taas parempi kuin arvasinkaan.
***
Täna sai 8v tirts välja käia lõnasöögi menüü. Lõherullid oli valik pearoaks ja jõulukook magustoiduks. Kuna kummaski retseptis oli piimatooteid, tuli pisut muutusi teha. Korralike lõherullide jaoks oli budjett liiga väike, seega täiendasime kala-poolt sprottidega. Tirts koguni tegi ise suurema osa söögist! Kokamütsigi käis endale otsimas
Jõlukook ununes pildistada,  polnudki väljanägemiselt suurem asi, aga maitses juba paremini kui oodata oskasin























Kokkihatusta sen verran, että nuorimmainen kun oppi kuivaksi kertaheitolla, niin jäi lähes paketillinen vaippoja käyttämäta, osa näistä on joutunut pitkin kesä kaikenlaisiin leikkeihin, joten kokkihattuakaan ei tarvinnut tytön kaukaa hakea...
***
Kokamütsist veel nii palju, et kuna meie pesamuna õppis kuivaks nagu paugupealt ja üle öö, siis jäi meil järgi pea terve paki täis mähkmeid. Osa neist on juba suvejooksul igasugustesse mängudesse rekvisiidiks võetud ja ka kokamütsi ei läinud tirts kaugelt otsima..

Saman aikaan isoveljen huoneessa tapahtui
***
Samal ajal tegutseti suure venna toas
Pelaaminen on vaan niin kiva! Pari ilta sitten isoveli sanoi, että kymmenen vuoden päästä hän ottaa Vivin luokseen kylään ja vie hänet pizzalle ja karting -autoilla ajelemaan. Onneksi ehdin siivoamaan pelit takaisin kaappin ennen kuin kaveri tuli kotiin, ties jos vaikka olisi perunut sanansa...
***
Lauamängud on ju nii toredad! Paar päeva tagasi suur vend ütles, et kümne aasta pärast kutsub ta Vivi endale külla ja läheb temaga pitsat sööma ja kartautodega sõitma. Õnneks jõudsin mängud tagasi kappi kraamida enne kui poiss koju tuli,  kes teab,  oleks teine veel sõnad tagasi võtnud..

keskiviikko 25. elokuuta 2010

Luokittelemisesta.

Virolainen. Uusperheellinen. Suurpeheen äiti. Kotiäiti. Vantaalainen. Maahanmuuttaja. Monan, Karrin, Lotan, Nellen ja Vivin äiti. Naapuri. Elämänkumppani. Ex-vaimo. Hetero. jne. Haittaako minua, jos joku vieraampi ihminen käyttää minusta näitä nimityksiä. Ei. Koska minä olen mm. kaikkia näitä edellämainittuja koko ajan ja ihan täysipäiväisesti. Miten muut ihmiset minut muuten kutsuisivat kuin oman kokemuspohjan perusteella!? Se naapuri joka ei tiedä minusta muuta, kuin että olen virolainen ja halua kertoa minusta jotain jollekin toiselle pihan naapurille, joka ei tunne minua sen kummemmin, käyttää minusta luonnolisesti sitä ainoa tiedossa olevaa "ominaisuutta", eli virolainen. Lapseni kaverit puhuvat minusta kuin esim. Nellen äidistä. Mitä ihmeellistä siinä on!? Vai pitäisikö minun kuvitella, että jokainen joka halua minusta kertoa jotain muille ihmisille, tulisi tekemään tuttavuutta ja kertoisi minusta jatkossa muille ihmisille minun kritereiden mukaisesti?  Puhuisi minusta esim, kuin ihmisestä, joka on joskus kirjoittanut runoja ja opettanut koulussa historiaa ja haaveile kesämökistä Virossa!? Minkä takia me niin kauheasti pelkäämme sitä ns. luokittelua? On ihan saman tekevä miten ihmiset meitä näkevät ( ja monesti näkevät asioita, joita itse olemme tavalla tai toisella esille tuonut ), tärkeintä on, että itse tiedämme, mitä kaikkea muutakin me olemme. Viime aikoina on paljon ollut esillä, että pitäisi nähdä luokittelujen takana ihmistä. Miksi!? Miksi vieraan ihmisen tarvii tietää minusta enemmän, kuin minä olen antanut hänen nähdä!? Onko näin, että jos hän ei tunne minun menneisyyttä, tapaa elää ja jne. niin hänellä ei ole oikeutta kertoa muille ihmisille minusta mitään, mikä perustuu hänen omaan henkilökohtaiseen kokemukseen minusta? Edes sitä ,että mulla on kivat lapset!? Tai sitä että olen aikamoinen pihapoliisi? Minu saa siis luokitella ihan vapaasti.
        Nyt ryhmistä. Jos virolaiset rötöstelevät Suomessa ja sanotaan, että taas ne virolaiset täällä rötöstelevät, niin pitäisikö minun vetää siitä herne nenään ja ruveta paasaamaan, että eihän kaikki virolaiset täällä rötöstele!?  Jos esim.viisi virolaista mekastelee pihallasi, niin miten muuten sen asian ilmaisisi? Niinkö, että virolaiset X, Y, Z,C ja W mekastelevat!?  Käydäänkö pihalla ottamassa selvää kavereiden nimet, että voidaan huomenna kertoa nimien ja elämänkertojen mukaan ketkä kaverit täällä oikein mekastelivat? Ei tosiaankaan, ja tottakai silloin käytetään heistä sana virolaiset, koska parempaa tietoa heistä ei ole. Jos sellaisesta loukkaantuu, niin johan on heikko itsetunto! Sama koske somaleja. Tai venäläisiä.  Sellainen ei ole yleistelyä! Eikä luokittelua! Silloin vaan puhutaan asioista näillä nimillä jotka ovat sillä hetkellä tiedossa. Jos joku kömpelösti yleistääkin, että esim. kaikki virolaiset ovat laiskoja, niin ketä se haittaa!? Oletetaanko tosissaan, että sellaista uskotaan!? Kyllä silloinkin ymmärrettään, että kyseinen ihminen on ollut tekemisessä vaan ns laiskojen kanssa..  Jos jostain julkisuuden henkilöstä puhuessaan tulee ihmisille ensimmäiseksi mieleen hänen homous, eikä nimi, niin onko se heidän vika, että just sitä kyseisen henkilön ominaisuutta on korostettu, ehkä jopa hänen omasta toimeesta!? Saako se julkisuuden henkilö sitten loukkaantua ja vaatia, että hänessä nähtäisi muutakin kuin homoa? Ihan kuin ei nähtäisi! mutta monesti sen muun selittely vie huomattavasti enemmän aikaa ja eihän kukaan voi olla niin itsekäs, että jos puhutaan hänestä ohimennessä, niin pitäisi kertoa kaikki hänestä tiedossa olava tieto. 
VIelä esimerkki. Olen kertonut tutuille esim., että taas ne suomalaiset juopot ahdistelivät ohikulkijoita kauppakeskuksen takana pyytäessään rahaa. Mutta  en tosiaankaan tarkoita sillä kaikkia suomalaisia jouppoja ja vielä vähemmän, että kaikki suomalaiset olisivat juoppoja, vaan tarkoitan näitä paria kolmea kaveria jotka säännölisesti samassa paikassa rahaa kyselevät. Minkä takia sitten käytän sanaa suomalaiset? Koska siitä myös tutut tunnistavat kyseisen porukan, eivätkä sekoita heitä kauppakeskuksen toisella puolella kerjäviin romanialaisiin.
Olen omasta mielestä kohtalaisen suvaitsevainen ihminen... joten suvaitsen myös sen, että loukittelusta saa valittaa. Mikä  ei kuitenkaan tarkoita, että aina sitä valittelua ymmärtäisin. 

No huh..tulipa taas kerrakseen..

Tähän loppuun vielä kuvia ajasta josta nautin suunnattomasti, ehkä joskus elämäntilanteeni sallii taas sen tyyppisen touhun... Miten se  liitty edelliseen tekstiin.. Ehkä joku Hämeenlinnassa muistaa minut vielä virolaisena naisena, joka myi parina kesänä torilla pitsityynyliinoja ja osti mummoilta vanhoja pitsejä...

Valmiina lähtöön, minne sitten mentiinkään!



Hämeenlinnan torille..
Tai Forma messuille
Tai Lahteen Hyvän Olon messuille.. tosiaan, ei koskaan hampaat irveessä, kuten tässä kuvassa ;)

Ps. Yrityksellä ei ole tällä hetkellä minkäänlaista toimintaa. Ei ole ollut melkein kolmeen vuoteen.

tiistai 24. elokuuta 2010

Kunnia vessapaperille. Au vetsupaberile.

Tunnelma meidän tietokonen ympärillä on erittäin tiivis nyt, kun miehen tietokone hajosi. Seitsemän henkeä kilpailemassa tietokeneajasta. Olen suosiolla antanut tilaa, siitä johtuen on täällä ollut hieman hiljaisempaa. Ja on ehkä vielä pariin päivään, tai sitten ei... Ensimmäinen kuva on toissaillalta, kuin 8v tyttö illalla huikkasi, että äiti, äiti, ota kamera ja tuu parvekkeelle, täällä on niin kauniit pilvimaisemat!
***

Tunded on kuumenenud meie arvuti ümber nüüd kui mehe arvuti jooksis kokku. Seitse inimest ühe arvuti kallal pole mingi nali, kas teate.. Olen vabatahtlikult andnud teistele ruumi, seetõttu on ka blogis olnud pisut vaiksem. Ja on ilmselt veel paar päeva, aga  võib olla ka mitte.... Esimene pilt on üle-eilsest kui 8a tirts õhtul hõikas, et emme, emme võta fotokas kaasa ja tule rõdule, siin on niin ilusad pilvemaastikud!


Seuraavassa sarjassa neiti nuorimmaisen käsitys aamujumpasta. Päällä isosiskon paita jonka hänen kaappista kävi edellisena iltana hakemassa eikä suostunut paidasta enää luopumaan. 
***
Järgmisel pildisarjal on hommikvõimlemist pesamuna moodi. Seljas vanema õe pluus - käis eelmisel õhtul õe riidekapi kallal ja enam pluusist ei loobunud... 






























































Nyt vielä ihan jostain puusta päähäni tippunut ajatus siitä, että mistä nykyajan mukavuudesta en missään tapauksessa haluaisi luopua, tai mitä tulisin kaipamaan eniten jos joutuisin ajassa satoja vuosia taaksepäin.
Ja vastaus on: 
VESSAPAPERI
***
Ja lõppu veel minu pähe kusagilt puust kukkunud arusaam sellest, millisest tänapäeva mukavusest ma loobuda ei tahaks, või millest tunneksin kõige rohkem puudust kui eksiksin ajas sadu aastaid tagasi. Ja vastus on :
VETSUPABER



lauantai 21. elokuuta 2010

FOTOJAHT "Konks", Valokuvametsästys "Koukku"

Peale esimest ehmastust, et mul pole ju ühtegi konksu kusagil, avastasin, et on ikka ja päris hulgi kohe. Ja ühe uue konksu riputasin täna koguni üles. Puhtast laiskusest. Nimelt vedeles rõdul juba pikemat aega riputuskonksuga aga ilma lilleta lillepott. Mitu päeva mõtlesin, et tuleb jalust ära keldrisse viia. Aga ei viitsinud. Täna ka ei viitsinud. Siis leidsin palju lihtsama lahenduse. Võtsin paar last ja rahakoti kaasa ja läksime kohalikule laadale. Ostsime lille. Tulime koju. Keerasin rõdu lakke uue konksu. Panin lille potti ja riputasin üles. Sain jalust ära!  Palju lihtsam ikka ju kui keldris käia...
                                                                                      ***
Ensimmäisen ajatuksen  "ei mulla mitään koukkuja oo!" jälkeen, huomasin, että onhan näitä ja aika paljonkin. Ja yhden uudenkin laitoin tänään lisää. Ihan vaan laiskuudesta. Nimittäin on  meidän parvekkeella jo pitkään lojunnut sellainen koukullinen, mutta kukaton, kukkaruukku (amppeli?). Monta päivä jo suunnittelin, että pitää viedä kellariin, pois jaloista. Mutta en viitsinut. En jaksannut tänääkään. Keksinkin paljon helpomman ratkaisun. Otin pari lasta ja lompakon mukaan ja talsittiin Myyrmäen Maalaismarkkinoille. Ostettiin kukka. Tultiin kotiin. Laitoin parvekkeelle uuden koukun. Laitoin kukan ruukkuun ja ripustin sen. Sainkin ruukun pois jaloista! Eiks ookin paljon helpompaa kuin kellarissa käynti..


Toas oli ka konkse 
***
Sisälläkin oli koukkuja




Kapis oli konkse
***
Kaapissa oli koukkuja




Isegi lapse küljes oli konkse
***
Jopa lapsessani oli koukkuja


Mehe tööriistakasti piilusin kah
***
Kurkkasin myös miehen työkalulaatikkoon


Teiste konksud leiad SIIT
***
Lisää koukkuja löydät TÄÄLTÄ

perjantai 20. elokuuta 2010

200

Ihan vahingossa huomasin äsken, että 199 postausta jo olen tänne laittanut, joten nyt 200 menossa! Aika hurja! Ei siis postausten lukumäärä, vaan se, että vielä täällä olen postailemassa. Mulla kun monesti tahtoo ne innostukset lopahtaa alta aikayksikön. Pari kertaa olen miettinyt, että pitäisikö lopettaa, kun tuntuu tämä blogi ahmivan meikäläisen aikaa kuin joku musta aukko. Mut vielä en ole kotiporukoita hulluuden äärelle ja kotia täydelliseen kaaokseen saattanut (kato, joskus jopa ehdin viel leipomaankin), joten jatkan. 
***
Täiesti juhuslikult märkasin äsja, et juba 199 kirjutist olen siia üles pistnud, seega praegune on 200! Päris metsik! Mitte see, et nii palju olen kirjutanud, vaid see, et ikka veel siin kirjutan. Mul kipuvad tihtipeale need suure hurraaga alganud huvid ruttu otsa saama. Paar korda olen küll mõelnud, et äkki peaks ära lõpetama, sest tundub, et see blogi ahmib minu aega nagu mingi must auk. Aga kuna ma pole veel muid pereliikmeid päris hulluks - ja kodu täielikku kaosesse ajanud (näe, vahel isegi küpsetan veel midagi), siis jätkan.

Tänään on muutakin juhlittavaa. Rakas mieheni joutui viikonlopuksi pois kotoa. Hän, joka ei koskaan käy missään (jos nyt salia ei lasketa), lähti hakemaan itselleen uutta (ainakin uudempaa kuin entinen, ilmastoitua ja automaattivaihteista) työvälinettä. No, samantyyppisen reissun hän tekee kyl joka syksy. Viettää samalla viikonloppua velimiehen kanssa, puhuu työasioita ja makaa auton alla. Aikaisempina vuosina hän on valitellut melkein kuukauden etukäteen, ettei haluaisi lähteä kotoa pois, mut tällä kertaa ei paljon valituksia kuulunutkaan. Alkaako olla jo kiva lähteä vähän tuulettumaan !?  ;)  Sittenhan parin vuoden päästä on toivoa, että tekee vuodessa jopa pari sellaista reissua :D
Minusta ainakin on kiva olla välillä kotona ihan vaan lasten kanssa.
***
Täna on ka pisut muud põhjust pidutseda. Minu kallis mees pidi minema kogu nädalavahetuseks kodust ära. Tema,  kes kunagi kusagil ei käi (välja-arvatud jõusaal), läks tooma endale uut (vähemalt uuemat kui endine, konditsioneeriga ja automaatkäigukastiga) tööriista. Noh, eks ta tegelt teeb igal sügisel enam-vähem samasuguse reisi. Veedab samas nädalavahetust vennaga, räägib tööasjadest ja pikutab auto all. Varasematel kordadel ta on ikka pea kuu aega kurtnud, et ei tahaks ikka kodust ära minna, aga seekord palju virisemist polnudki. Kas hakkab juba olema tore, et saab kodust välja!? ;) Siis on paari aasta pärast lootust, et mees teeb aastas jub apaar sellist reisi :D
Minule igatahes meeldib olla vahel kodus ainult koos lastega.


Mutta, mutta. Tänään käytiin nuorimmaisen kanssa 2v neuvolassa. Juu, juu, tyttö täytti se 2v jo heinäkuun 10 päivä ja nyt vasta neuvola. Se pitää kyl laitta ihan mun oman lahopään piikkiin. Täälläpäin kun pitää varata neuvola-aika ainakin kuukausi etukäteen, niin minä muistin asian vasta kesäkuun puolessa välissä Virossa ollessaan. Ajateltiin miehen kanssa, että kun päästään kotiin juhannuksen jälkeen, niin soitetaan heti ja varataan aika. Mut silloin olikin jo myöhäistä, koska koko neuvolalaitos oli kesälomalla. Ei muuta kun muistutus kännykkään ja soitto 26.07. Ihan hyvin meni  - saatiin aika alle kuukauden päähän :) Tytsi on nyt 88cm pitkä ja painaa 11,6 kg. Ihan sopusuhtainen mimmi. Neuvolatäti sai tämän äiti-ihmisen ensimmäistä kertaa hieman noloksi. Kun en ollut opettanut tytölle, että minkä ikäinen hän on, enkä ollut pelannut hänen kanssa palapelejä (sellaisia jossa hahmoja nostetaan nupista kolosta ja laitetaan takaisin samaan koloon), en ollut opettanut, että possu tekee röh, röh ja hevonen ihha-hhaa. En ollut kertonut, että pullea otus kirjan sivulla onkin lentokone ja valkoiset pilvet vihreällä taustalla ovat lampaat, jotka tekeevät mää-mää. Mut ei se mitään. Tyttö tiesi asiat paremmin kuin me muut ja kertoi kuvista asioita, joita neuvolatäti ei ollut hoksannutkaan. Esim. kuvassa ollut nalle oli ihan selvä pupu ja kissasta piirretty kuva viereisellä sivulla oli piirretty kuva siitä "pupusta". Ja se ruskea läikkä, mikä oli kuvan ylänurkassa ei missään tapauksessa ollut heppa, vaan heppa oli neuvolan käytävällä ja siina oli kiva keinua. Iso aurinkovarjo oli sateenvarjo ja kiikari näytti ihan ämpäriltä. 
Tyttö olisi ollut varmaan enemmän kiinnostunut, jos täti olisi pistänyt sitä tekemään jotain oikeita juttuja, keittämään kahvia tai imuroimaan, tai sekoittamaan taikinaa, tai tuomaan iskälle tulostimesta työpapereita. Kauheat vanhemmat, eivät opettaa lapselle, että kissa sanoo miau, vaan pistävät sihteeritason hommiin...

torstai 19. elokuuta 2010

Päivän saldo. Päeva kokkuvõte.

Keskiviikko alkaa olla ohi. Olisi älyttömästi kaikenlaista asiaa, mutta aikaa ei.. Aloitan vaikka yksinkertasimmista asioista, eli päivän saldosta. Järjestettiin nuorimmaisen kanssa hieman olohuonetta. Mies toi eilen Ikeasta lisää hyllytilaa. Vaik en tykkääkään kirjahyllyistä olohuoneessa, niin kun oli pakko valita, että joko vaatekaappi tai kirjahyllyt, niin kirjahyllyt veivät voiton.
 Me tykätään tästä kasaamisesta...


Ja tuli siitä huoneen nurkasta jopa sietetävämmän näköinenkin. Kuvat ennen ja jälkeen 















           Tässä "ennen" kuvassa olen kyllä jo vetänyt sohvan
               ja lampun oikeilta paikoilta pois, joten ei se nyt
                              ihan niin kamalalta näyttänyt :O




Ollaan myös tehty hieman taidetta.


Jonka jälkeen piti tehdä hieman taikoja (saadakseen paita taas siistiksi)


Sen jälkeen pidetiin päällä vaan maitoviiksiä..


Ja sitä hymyä



8 ja 9v tytöt ovat olleet kiireisiä, ei oo heitä paljon näkynyt. Tänään kävivät kavereiden kanssa uimahallilla. Ovat onneksi vielä käyneet kotona syömässä ja nukkumassa.. läksytkin olivat tehneet jossain muualla...
14v tyttö on ollut vielä suhteellisen paljon kotona, mut kohta se kiire alkaa hänelläkin... Ai niin,
 onhan mulla se poikakin.  Käy toinen syömässäkin niin pikaisesti, 
etten Moro ehdi sanomaan..
 mut kyl mä sen naaman
 vielä muistan.
***

Tänään olen taas vaihteeksi miettinyt erilaisia asioita. Esim. taas otsikoissa olevaa sikainfluenssaa. Me ei otettu rokotuksia. Yksi pieni ilkeä osa minusta haluaisi sanoa, että mitä mä sanoin, mutta onneksi on järki vielä kotona ja ilmoittelee, että ethän sinä mitään sanonut. Niin, en ees tiedä mitä olisin sanonut. Minusta silloinen touhu vaan oli jotenkin ihan käsittämätöntä. Olen ilmeisesti lapsuuden kasvuympäristöstä johtuen kasvanut erittäin mediakriittiseksi ja jos minulle kerrotaan, että on vaan yksi totuus, niin silloin haistan palanneen käryä ja koetan tarvittaessa ottaa itse asiasta selvää.  Jos olisin puhunut päätöksestä silloin, olisin joutunut kokemaan painostusta ja saanut niskaan aika paljon lokaa. Olisin monien mielestä ollut vastuuntunnoton ja vaarantanut lasteni ja  muiden ihmisten terveyden. Itse koin asian näin, että päättämällä olla ottamatta epäilyttävää rokotetta, otin aika ison vastuun omille harteille ja osoitin erittäin suurta luottamusta lääketieteeseen. Jos ihan oikeasti olisi lapsille jotain tapahtunut, olisin ollut yksin vastuussa omasta päätöksestä. Ja uskoin myös siihen, että jos tauti iskee pahasti, niin saadaan apua lääkäreiltä. Kyl me se tauti varmaan sairastettiinkin, mut ihan pikaisesti ja kotioloissa. Ainakin lääkärien mukaan silloin (loka-marraskuun vaihteessa) ei muita influenssan kantoja liikkeellä ollut. Nyt THL on alkanut tutkimaan sikainfluenssan rokotteen  ja narkolepsia tapausten yhteyksiä. Kuulostaa jotenkin järjettömältä. Ihan kuin housunsa kastellut alkaisi selvittämään, että kuka kasteli housut. Ajatellen median käyttäytymistä sika-paniikin aikana, mietityttää myös se, että mitä on tapahtunut tutkivalle journalismille, onko sellaista enää ollenkaan!?

keskiviikko 18. elokuuta 2010

Lätäköissä. Lompides

Aamulla satoi. Saden lakattua mentiin nuorimmaisen kanssa etsimään hyviä lätäköitä. Löydettiinkin. Meidän molempien iloksi.
***
Hommikul sadas. Kui sadu lakkas, läksime pesamunaga veelompe otsima. Leidsimegi. Meie 
mõlema rõõmuks.













Housut kastuivat odotetusti, varpaat pysyivät kuivina.
Ihan ok se syksykin... tulkoot vaan
***
Püksid said märjaks, nagu arvata oligi, varbad jäid kuivaks.
Sügis on ka päris ok... las ta siis tuleb

tiistai 17. elokuuta 2010

Ihana kun koulu alkoi.. Nii tore, et kool algas..

.. sanoi tuore tokaluokkalainen kun tuli koulusta kotiin. Sama mieltä olivat muutkin koululaiset. Eilen vielä oli kahden isomman puheissa hivenen harmituksen sävyjä, mutta olivat hekin tänään kotiin tullessaan ihan innoissaan. Olen heidän puolesta iloinen. Ja eiks oo mamit ihanaa, kun pääsee taas päällystämään kirjoja! ;)  Tänään olinkin melkein pettynyt, kun vaan neljä kirja tuotiin päällystettäväksi. Huomenna saat lisää, lohdutti tokaluokkalainen. Pojan kanssa tulee taas varmaan käden vääntöä, että kumpi tarvittaessa päällystää, minä vai hän. Saisi mielestäni jo itse hoitaa homman, on hän nyt jo yläasteellakin..
***
..ütles värske teise klassi tirts, kui koolist koju jõudis. Samal arvamusel olid ka teised koolist tulijad. Veel eile võis kahe vanema lapse juttudest aduda kerget kurbust kooli algamise pärast, aga täna olid nemadki koolist tulles uut indu täis. Mul on nende pärast hea meel. Ja eks ole emmed, et on ikka mõnus, kui saab jälle raamatutele ümbriseid peale panna! ;) Täna olingi pisut pettunud, kui mulle ainult neli raamatut ette toodi. Homme saad juurde, lohutas teise klassi tirts. Poisiga saame jälle vägikaigast vedada, et kes tema raamatud kleepsuga üle tõmbab, mina või tema. Minu meelset tehku aga ise, juba suur mees, seitsmendas klassis.
***
 Kuvassa 8v tyttö uuden repun kanssa puoli tuntia ennen kouluun lähtöä :)
***
Pildil 8a tirts uue koolikotiga pool tundi enne kooli minekut  :)


Koulusta tulijoita odotti tavallisesta hieman poikkeava välipala
***
Koolist tulijaid ootas kodus tavalisest pisut erinev eine. 



Pikkusiskokin laittoi vähän parempaa päälle! (Terkkuja Keiteleelle, lahjakortilla saatiin sellainen kiva liivimekko, tyttö itse valitsi kolmesta vaihtoehdosta :)
***
Pesamunale ka natke pidulikumat selga! 


Uuteen/vanhaan arkeen totuttelu jatkuu huomenna..