sunnuntai 26. lokakuuta 2014

Kuka neuloo, kuka virkkaa. Kes koob, kes heegeldab.

Tänään syntyi tuubihuivi 12v tytölle. Eilen sain tilauksen ja että intoa riitti, niin heiluttelin tänäänkin puikkoja lähes koko päivän. Mulle sopivat just sellaiset "yhden päivän kokoiset" työt, isommat tahtoo jäädä kesken, tai venyä ikuisuusprojekteiksi. No, ainaskin pahin into on nyt neulottu pois. Seuraavaksi varmaan tartun puikkojen sijaista kynään. Pitkästä aikaa. Kävin nimittäin lauantaina kirjakaupan alessa ja löysin sieltä sen verran edullisia kyniä, että raaskin ostaa. Sormia jo syyhää... 
 Kun äiti tekee käsitöitä (tai oikeasti ihan mitä vaan), on nuorimmainen aina yhtä innokkaana vieressä vaatimassa, että hänkin haluaa. Tänään sitten harjoitteli koukulla virkkaamista. Oikein hyvin jaksoi keskittyä ja kaulakoru siitä 40cm pitkästä ketjuvirkkauksesta lopuksi tuli. Ennakoin tulevaa viikonloppua sen verran, että ostin lauantaina tytöllekin uudet värikynät ... piirretään sit yhdessä.
***
Mina kudusin ja pesamuna heegeldas. Sain eile  12 a piigalt tellimuse ja täna tegin välmis. Mulle sobivadki just sellised "ühe päeva pikkused" tööd. Suurematest tüdinen ära ja need kas jäävad pooleli, vöi venivad igavikulisteks projektideks. Aga meie 6 a tirts harjutas heegeldamist kohe päris heegelnõelaga. Päris tublisti viitsis teha. Et töö hukka ei läheks, tegime talle tema heegeldusest ühe eriti peene kaelakee. 
Minu suurem kudumiseisu on nüüd ära kootud. nüüd sügelevad sõrmed pliiatsite järele. Ehk me siis tuleval nädalavahetusel joonistame. Mina oma pliiatsitega ja tirts omadega.






 Et 12. aastane modelliks ei olnud nõus tulema, siis tegi 6. aastane selle töö ära.

lauantai 25. lokakuuta 2014

Heräteostos. Plaaniväline ost.

Viime viikolla töistä kaupan kautta päiväkodille juostessaan pisti kaupassa silmään tyhjä lankakori ison tarjouslapun kanssa. Heijastava lanka, 2kpl 5 euron yhteishintaan. Korin pohjassa lymyilivät viimeset kaksi kerää. Joko ne näyttivät jotenkin säälittäviltä, tai sitten minuun iski pelko, että jään ilman, jos en heti ota näitä mukaan, joten ostin pois. En tiedä yhtään, mikä on tämän langan normaali hinta, enkä viitsi sitä tietoa etsiä, salaa vaan toivon, että tein hyvät kaupat.   Pitkään en ole mitään neulonut, mut tiedän jo, että näin syksyisin iltojen pimetessä tämä neulontainto iskee aina. Näin kävi nytkin - tänään iskin lankoihin kiinni. Ja nuorimmainen sai pipon. Pimeässä eteisessa taskulampun kanssa käytiin testaamassa, että heijastaako oikeastikin. Kyl heijasti! Ja tyttö tykkää. Ulkona tullaan pitämään sitä kypärämyssyn kanssa - niin ei pieni karheus haittaa. En pessyt enkä prässänyt, kun jostain syystä luulen langan heijastusominaisuuden siitä hieman kärsivän. Olenko tässä asiassa väärässä!?
***
Eelmisel nädalal töölt poe kaudu lasteaeda kiirustades, jäi poes silma tühi lõngariiul suure allahindlus sildiga - " helkiv (helkurniidiga) lõng, kaks tokki 5 euroga".  Riiuli nurgas häbenesid kaks viimast tokki. Kas nad nägid seal õnnetukesed välja või hakkas mul hirm, et kui nüud ei osta, siis jään ilma, aga koju ma nad tõin. Mul pole aimugi,  mis need lõngad muidu maksavad ja infot ka otsida ei viitsi, aga salaja loodan, et tegin hea ostu. Kaua, kaua pole ma miskit kudunud, aga tean, et iga aasta sügisõhtute hämardudes haarab mind vastupandamatu kudumis-soov. No täna see siis juhtus. Ja pesamuna sai mütsi. Käisime päris kohe pimedas esikus taskulambiga testimas, et kas ikka helgib. Helkis küll! Ma ei  pesnud ega pressinud seda mütsikut, sest kardan, et helkimisomadustele see just head ei tee, ja pesta tuleb seda tulevikus nii-kui-nii kes teab kui mitmeid kordi.





 Lopuksi ompelin vielä pipolle sydämen etupuolen merkiksi. Vaikka en hirveästi usko, että tyttö niin välittäisi, miten päin se pipo hänen päässään on. Ja mainittakoon vielä, että sydän oli tytön mielestä jotenkin outo...  ties vaik joudun purkamaan sen pois
***
Kõige lõpuks õmblesin mütsile punase südame, et tirts teaks mis pidi müts pähe käib. Kuigi ma eriti ei arva, et tal eriti vahet on, mis pidi see müts tal peas on. Ja olgu veel mainitud, et see süda on tirtsu meelest kuidagi imelik..  nii, et võib juhtuda, et pean selle sealt veel välja nokkima.


tiistai 21. lokakuuta 2014

Möksä. Maakodu.

Muutamia kuvia syys- ja lokakuulta. Tässä mennään.

Mõned septembris ja oktoobris tehtud pildid meie Pesa praegusest olukorrast :)










tiistai 14. lokakuuta 2014

Mitä meille kuuluu tänään

       Huono omatunto vaivaa just nyt. En mennyt tänään töihin, vaikka keikka tuttuun paikkaan oli tarjolla. Koetan lohduttaa itseäni, ettei mun ollut pakko ja että mulla oli jo suunnitelmia tälle päivälle ja sitä ja tätä... Silti tuntuu jotenkin pahalta, varsinkin kun tiedän, että näissä hommissä mitä teen, apukädet ovat aina tarpeen.  Toisaalta - voihan ihminen olla välillä vähän itsekäskin!? Viikon päästä,  kun tässä samaisessa tutussa paikassa alkaa jo sovittu kahden kuukauden työputki, en enää voi päättää, että pidän tänään vähän vapaata, vaan siinä sitten mennään jouluun asti tukka putkella. 


        Nuorimmainen on aloittanut eskarin. Ei hirveästi tykkää. Sanoo, että on tylsää. Että hän mieluummin luistelisi kotona rullaluistimillä. 
Tai tekisi mökillä töitä.

       Vanhin lapsistani on jo tavallaan muuttanut pois kotoa - majailee poikaystävänsä luona opiskelijasolussa. Etsivät omaa asuntoa. Yliopiston ovet jäivät tällä kertaa tytölle suljetuksi, joten hän paiskii töitä - aloitti syyskuun puolessavälissä ja nyt hänestä on alettu leipoa vuoropäällikköä.
 Ensi kevänä uusi yritys
 yliopistoon.


       Poika 17v on nyt lukion tokalla. Ja töissä hänkin. ( Kerää rahaa ajokorttiin ). Samassa paikassa kun isosisko. Palvelee asiakkaita, viihdyttää lapsia, järjestelee paikkoja ja kassakoneekin on jo kuulemma tullut tutuksi. Kun koululta ja työltä jää aikaa, niin käy salilla  ja seikkailee kavereiden kanssa. 
       12v ja 13v (ihan pian 14v) tytöt tekevät töitä hekin. Ihan kuin isompien "työura" on alkanut ilmaislehtien jakelulla, niin myös heidänkin. 
Noin kuukauden ovat nyt olleet hommissa
 ja vielä intoa piisaa.


       Itse päätin viime talvena, että otan tän vuoden vähn rennommin, että opiskelen jotain ja teen satunnaisesti keikkaa. Nyt kuitenkin näyttää siltä, että työ vie taas mennessään. Ensi syksynä, kun nuorimmainen aloittaa koulun, voisin heittäytyä
 taas keikkalaiseksi.

Mökkiä ja mökkitonttia on rakennettu ja rempattu ja muokattu hiki hatussa. Aletaan olla aika kaukana siitä, mitä mökkikaupoissa saatiin. Ehkä liiankin kaukana. Homma on kuitenkin ollut mielekästä ja uusia ideoita pukkaa jatkuvasti. On se sellainen mahtava
 "irti arjesta"-paikka.


Niin, ja onhan Mieskin edelleen kuvioissa. Ei lähe pois, vaikka kuinka hankala välillä olisi(n)kaan ;) 

maanantai 13. lokakuuta 2014

Never say never...

I have no idea what am I doing here again..  but maybe I'll find it out some day!
Päivän kuva
Päeva pilt