sunnuntai 21. huhtikuuta 2013

Justiina Hienohelma. Peen perenaine.

Ihan mahdotonta menoa. Minä teen kamalan ison kulhollisen pullataikinaa, enkä pääse leipomaan siitä kuin pari pellillista pullia! 
***
Täitsa hull värk! Mina teen meeletult suure kausitäie tainast ja mul ei lasta teha saiakesi rohkem kui kahe plaadi jagu! 




Jokunen viikko takaperin multaan pistetyistä siemenistä on kasvanut "jotain". Taimiksi kai voi sanoa. Hirmu pitkäksi vaan ovat toiset venyneet.  No onhan se meidän nuorimmainen ahkerasti kertonut kasveille satuja, että ne kasvaisivat nopeammin, joten ei mikään ihme... Kai näistä venynneistäkin taimista jotain tulee!?
***
Mõni nädal tagasi mulda pistetud seemnetest on kasvanud "midagist". Taimedeks võib neid vast kutsuda. Jube pikaks ainult on teised veninud. Eks meie noorim tirts ongi neile kasvu ergutamiseks päris palju muinasjutte rääkinud, nii et pole mingi ime. Aga ehk neist väljaveninutestki saab veel asja!?


lauantai 20. huhtikuuta 2013

Viikonlopun retki. Nädalavahetuse reis.

Käytiin vierailulla meidän entisessä kotikaupungissa Hämeenlinnassa. Totta puhuen, ajeltiin vaan nostaligisena keskustassa hieman ympyrää, näytettiin Viville talo, jossa hän asui elämänsä ensimmäiset 7kk ja sitten käännettiin autonnokka  Aulangon suuntaan. Aulangolla tuli aikoinaan käytyä aika useinkin - pakattiin kaikki lapset ja runsaat eväät  autoon ja mentiin moneksi tunniksi metsään. Nyt olivat mukana  kaksi nuorinta ja ei niin runsaat eväät, mutta mukavaa ja kaunista oli silti. Ja aurinkoinen kelikään ei haitannut yhtään ;)
***
Käisime Hämeenlinnas. Ausalt öeldes tuuritasime linnas lihtsalt nostaligiliselt meelestatutena natuke autoga ringi ja siis keerasime auto Aulango (selline looduskaitseala + parkmets Hämeenlinnas) poole. Kui veel Hämeenlinnas elasime sai päris tihti pakitud kõik lapsed ja suur hunnik söögipoolist autosse ja mindud Auloangole aega veetma. Seekord olid kaasas vaid kaks nooremat ja natuke vähem söögipoolist, aga tore ja ilus oli ikka. 















Aulangolta mentiin eteenpäin tekemään hieman valmisteluja tulevaa kesää varten. Eli opetettiin tyttöja (minut mukaan lukien) ajamaan ruohonleikkurilla. Katsokaa, jos ostetaan ruohonleikkuri, niin on jotenkin pakompi pakko laittaa myös se nurmikko...
***
Aulangol käidud, läksime  tegema harjutusi iseseisvaks eluks suvel maal, ehk läksime õpetama tüdrukutele (mina kaasa arvatud) muruniidukiga sõitmist. No vaadake, kui muruniiduk ostetud, siis on nagu suurem sund see muru ka ära teha...





sunnuntai 7. huhtikuuta 2013

Kaksoiselämä jatkuu.

Ei toiminut tämä yhden miehen blogin pitäminen minun kohdalla. Alkoi tuntua, että on silti parempi pitää mökkiaiheet mökkiblogissa ja kerrostaloelämä tässä, Pilkahdukset-blogissa. Joten tämä itseäni jakaminen kahden paikan välissä  jatkuu myös täällä blogistaniassa. Siitä sitten johtuu joidenkin kirjoituksien häviäminen (jos joku on ehtinyt ihmettelemään) - siirsin ne mökkiblogiin, minne ne jotenkin luontevasti kuuluu. Mutta nyt ollaan kotona kaupungissa. Tänään ollaan leikitty puutarhuria ja laitettu multaan muutamia siemeniä. Tälläkerta tyttöjen painostuksesta, heillä kun on hurjat suunnitelmat kesän varalle, niin, että jos osaakin näistä toteutuu, ollaan ensi syksynä omavaraisia... ainakin kurkkujen, persiljan, kisrikkatomaattien ja punakaalien osalta.
***
Nagu ei õnnestunud mul see ühe mehe blogi pidamine. Tuli tunne, et on siiski parem  kribada Pesa jutud Pesa blogisse ja muud jutud  siia. Nii, et see enda jagamine kahe koha vahel jätkub endiselt ka blogimaailmas. Seepärast siis on siit mõned takstid kadunud (kui keegi on juhtumisi imestanud) - viisin nad sinna kuhu kuuluvad, ehk Oma Pesa-blogisse. Aga nüüd oleme linnakodus. Täna oleme mänginud aednikke ja pannud seemneid mulda. Seekord tirtsude eestvedamisel, neil on suveks vägevad plaanid, nii, et kui ka vaid osa neist teoks saab, siis sügisel sööme ainult enda kasvatatud kurke, kirsstomateid, punakapsast ja peterselli.

Kävin kääntymässä paikallisella Pelastusarmejan kirpparilla ja aloitin "keräilyharrastuksen", eli ajattelin kerätä möklille eripari haarukoita, mitä hassumpia ja värikkäämpiä sitä parempi. Servjetit tarttuivat mukaan IKEA-sta, jossa käytiin hakemassa meille lisää pussilakanoita, kun mä oon tuhonnut kaikki vanhat!! :O  ( no  ok, ei ihan kaikkia, rikkinäiset vaan...)
***
Hüppasin ükspäev läbi meie "küla" kaltsukast ja alustasin "kollektsioneerimisharrastuse", ehk hakkasin koguma majakese juurde kahvleid, üksikuid ja huvitavaid, mida naljakamad ja värvilisemad, seda paremad. Salvrätikud tulid minuga koju IKEA-st, kus pidime käima tekikotte ostmas, sest ma olen kõik vanad ära hävitanud!  :O  (no olgu, olgu, ainult katkised..)

Tässä ne vanhat pussilakanat lymyilee..
***
Siin need vanad tekikotid siis on...

sunnuntai 17. maaliskuuta 2013

Muffinit


Ylitin itseni. Tein muffineita ja kirjoitin ainesosat ylös! Yleensä heitän aineksia taikinaan
näppituntumalla ja jos sattumalta onnistun, niin kurmutan itteeni jälkeenpäin kun en tehnyt mitään muistiinpanoja.  Tänään sitten kävi jopa näin, että olin tulokseenkin ihan tyytyväinen, joten pistän reseptin tänne ylös ( kun hukkaan kuitenkin sen paperilapun): 
Maidottomat ja munattomat muffinit: 
4dl vehnäjauhoja
1dl korppujauhoja
2dl sokeria
2tl vanilliinisokeria
2,5tl leivinjauhetta
2dl soijajogurttia
2dl appelsiinimarmeladia
2dl sulatettua margariinia (esim. sinista Keijua)
Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää nesteet + marmeladi (hillo), sekoita nopeasti
Paistaa 180-200 asteisessa uunissa vaaleanruskeaksi (15-20 min), anna jäähtyä.
Etsi netista sopiva kuorrute ja koristele ;) (mun kuorrute ei ihan vastannut mun odotuksiaan, joten sitä en jaa). Mikäli sellainen ohje löytyykin jo jostain, niin vinkatkaa - sieltä löytyy varmaan muutakin meille sopivaa!

***
Ületasin ennast! Tegin muffineid ja kirjutasin ained/kogused üles! Tavaliselt viskan aineid taignasse kuis juhtub ja kui  kogemata õnnestun, siis noomin end natuke, et oleks ju võinud miskit kirja panna. Täna juhtus veel nii, et olin tulemusega päris rahul, nii et panen retsepti siia ka igaks juhuks kirja (nii kui nii kaotan selle algse paberitüki ära).
Muna ja piimata muffinid:
4dl nisujahu
1dl riivsaia
2dl suhkrut
2tl vanilliinisuhkrut
2,5tl küpsetuspulbrit
2dl sojajogurtit
2dl apelsiinimarmelaadi(moosi)
2dl sulatatud taimset margariini (või õli)

Sega kuivad ained omavahel ja lisa jogurt, moos ja rasvaine. Sega kiiresti. Küpseta 180-200 kraadises ahjus  kuldpruuniks (umbes 15-20 min). Lase jahtuda. Otsi netist sobiv kreem ja kaunista ;) (minu kreemist ei tulnud nii hea kui mulle oleks meeldinud). Kui selline retsept kusagil juba kirjas, siis andke teada, võib arvata, et seal on muidki meile sobivaid retsepte!





perjantai 15. maaliskuuta 2013

Kävipäs tuuri.. Oli alles õnn..

.. että satuin tänään näkemään mtv3 kymppiuutiset. Jossain kauppakeskuksessa  on kuulumma otettu käyttöön  keltaiset ostoskorit, joissa lukee "sinkkukori". Jos en olisi uutisista kuullut, olisin varmasti ensikerralla ottanut tuossa kaupassa just keltaisen korin ainoastaan sen iloisen värin takia, tajuamatta ollenkaan, että lähetän sillä viestejä kaupassa asioiville yksinäisille (tai seuraa kaipaaville) uroksille. Olen tunnetusti täysin sokea kaikenlaisille mainosteksteille yms. joten teksti ostoskorin ylälaidassa olisi minulta takuulla jäänyt huomaamatta. Mikäli tätä "koriteksti" ajatusta laajennetaan ja korivalikoimaa lisätään, niin täytyy kyllä ostaa itselleni ihan oma kauppakori, tai muuten voi käydä näin, että mua vielä bongataan jossain kaupassa "homokorin" kanssa. Niin, ja jos sitä ideaa nyt vähän jaloistaisi, voisi siiheen oman koriin laittaa kans jotain tekstiä. Miten olisi vaikka "maksamunlaskukori", tai "äläyiritämyydämullemitäänkori"?
***
.. et juhtusin täna vaatama kella kümneseid uudiseid. Nimelt ühes marketis on võetud kasutusse kollased poekorvid, millel ülaääres tekst "vallalisekorv". Kui poleks uudist kuulnud, oleksin täiesti kindlalt järgminekord võtnud just selle rõõmsa kollase korvi, arusaamata, et saadan korviga sõnumeid kõigile poes liikuvatele vallalistele (või muidu üksikutele) meespoolsetele isikutele. Asi selles, et mina olen täiesti pime igasugustele reklaamtekstidele jms. ja poleks korvi küljes olevat teksti lihtsalt märganud.  Kui nüüd peaks juhtuma nii, et seda korviteksti ideed veelgi laiendatakse, siis pean küll endale päris oma poekorvi ostama, muidu kõnnin ühel heal päeval veel näiteks "homokorviga" poes ringi. Oma korvi külge võiks muidugi ka ju mingi teksti panna. Kuidas oleks näiteks "maksamuarvekorv" või "äraproovimullemidagimüüakorv" ?

Kuvassa saunan ikkunasta kuvattuna meidän lähiostarin "tornit". Kävin ostarissa eilen. En tiiä, oliko käyttämässäni korissa mitään viestejä. Jos oli, niin muiden reaktiosta päätelleen siellä luki korkeintaan "annamunollakori"...

keskiviikko 13. maaliskuuta 2013

Kyl ne osaa! Oskavad küll!

Liian usein sorrun vanhempana siihen, että muka helpottaakseen ja nopeuttaakseen omaa työtä, sanon apua tarjoavalle lapselle, että kiitos kulta, pärjän kyllä itse. Joskus onnistun saamaan näistä  suusta ihan kuin itsestään lipsahtavista sanoista kiinni ja pakotan ne takaisin sinne mistä meinasivat tulla. Tänäänkin onnistuin. Kun aloin töistä tullessaan kuorimaan perunoita päivällistä varten, tuli neli-vuotias kysymään, että voisiko hän pestä perunat. Sanoin, että kiitos, ei tarvi, puhtaita ovat. Sitten tyttö kysyi, että miten hän sitten voisi auttaa. Kysyin, haluaisiko hän kuoria perunoita. Halusi. Annoin hänelle kuorimaveitsen ja näytin, miten toimitaan. Selvä, sanoi tyttö ja ryhtyi hommiin. Kun eka sai kuorittu, pyysi lisää kuorittavaa. Kaksi perunaa ehtii kuorimaan!   Olimme molemmat oikein iloisia ja tyytyväisiä.



Tytön kuorimia pottuja ei meinaa edes erottaa joukosta, niin hyvää jälkeä tuli!



maanantai 11. maaliskuuta 2013

Kielletyt leikit? Keelatud mängud?

Vai onko!? Ei ainakaan meidän kotona. Mutta ruuallahan ei leikitä! Anteeksi kovasti, mutta meillä leikitään. Toki, yritän hienotunteisesti suunnata sitä leikkiä vähemmän sotkuiseksi ja enemmän taiteelliseksi, mutta en osaa edes pahastua lapselle, joka tekee ruisleivästä niin hienon auton:
***
Kas ikka on? No igatahes meie peres mitte. Aga söögiga ju ometi ei mängita! Palunväga vabandust, aga meil mängitakse. Tõele au andes tuleb siiski tunnistada, et proovin seda mängimist suunata mätserdamisest rohkem "kunstiliseks", aga jah, ma mitte kuidagi ei oska saada pahaseks lapse peale, kes teeb leivast nii toreda auto:


Että miksi annan lasten leikkiä? Ihan on oma lehmä ojassa. Koska näin haluan varmistaa, että saan tulevaisuudessakin aina silloin tällöin näin hienoja voileipiä aamupalaksi (10v tytön tekemiä):
***
Et miks ma luban lastel söögiga mängida? Eks ikka sellepärast, et mul omad kasud mängus. Vaadake, ma pean ikka kindlustama, et ka tulevikus saan vahetevahel hommikusöögiks nii peeneid võileibu (10.a tirtsu tehtud):

 Kaikella sellaisella leikkimisella on kuitenkin varjopuoli. Leikkiin häviää joskus myös tuiki tarpeellista tavaraa. Olin noin viikonpäivät kaivannut kauhaa ja siivilää, eikä kellään ollut aavistustakaan, että mistä ne voisi löytyä. Niin, ihan väärin olin kysynyt. Tietenkin minun olisi pitänyt ihmetellä , että missä on muskettisoturiprinsessojen kaksipäinen taisteluase..
***
Kõigel sellisel mängimisel on aga olemas ka varjupool. Vahel mängu kaob asju, mida päriselt vaja. Olin umbes nädala jagu päevi otsinud taga kulpi ja sõela ja keegi ei osanud öelda, et kus või mis. Aga oma viga, kui oleksin küsinud musketäriprintsesside kahe peaga relva, poleks mul olnud vaja nädalat aega oodata...


Että oma luovuus ei enää sellaisiin suorituksiin kykene, tyydyn yksinkertaisempiin juttuihin. Pistin vahan rikkinäisen pussilakanan lihoiksi, eli harrastin puolisen tuntia repimistä ja kerimistä  ja sain aikaiseksi kaksi ison miehen nyrkin kokoista  kerää. Toinen näistä on jo melkein virkattu pois, mutta en vieläkään tiedä, että mitä tästä oikein tulee.
***
Kuna mu oma loovus enam nii uhkete sooritusteni ei küüni, lepin lihtsamate tegemistega. Rebisin ja kerisin  pool tunnikest ja vanast katkisest tekikotist sai kaks suurt kera. Ühe neist olen juba pea-aegu ära heegeldanud, aga ikka ma veel ei tea, et mis sest heegeldusest ükskord välja tuleb.




lauantai 9. maaliskuuta 2013

Sweet saturday

Yksi parhaista tavoista aloitaa lauanataipäivää - muiden nukkuessa hiipiä keittiöön, kaivella esille kamera ja kameranjalka ja leikkiä hetki valokuvaajaa; mässäillä muodoilla, väreillä, valolla ja tunnelmilla. Tänään ei tarvinnut miettiä kohdettakaan,  naistenpäiväksi kotiin tullut kukka oli ihan selvästi odottanut koko pitkän yön mahdollisuutta tulla kuvattuksi.
***
Üks parimaid viise alustada laupäeva - hiilida kööki siis, kui teised veel magavad, otsida välja kaamera ja kaamerajalg ja mängida hetk fotograafi; vaadata maailma värvide, vormide, valguse ja meeleolude kaudu. Täna ei olnud vaja objekti üle pead murda, naistepäevaks koju tulnud potilill oli täiesti selgelt oodanut kogu pika öö seda haruldast võimalust tulla pildistatuks .


Myöhemmin sitten ulos ja baanalle, sorry, metsään. Sain houkuteltua nuorimmaisen mukaan (siitä kohta tarkemmin), onneksi, koska nyt  ei tarvinnut seisoskella pihalla ja katsella puolitoista tuntia kun toinen keinuu, tai kiipeilee, tai kaivelee lunta. 
***
Hiljem siis õue ja metsa! Sain pesamuna kaasa meelitatud (sellest ka varsti lähemalt), õnneks, sest nüüd mul siis polnud vaja seista poolteist tundi õuepeal ja vaadata kuis teiene kiigub, ronib, või lund kaevab.





Meillä olikin oikein hauska! Keksien ja pikkuhommien voimalla kiivettiin vuoria  (no joo, lue: lumikasoja ja mäennyppylöitä), kuljettiin metsässä kapeita koiranpolkuja ja otettiin kuvia.  Lähdettään kuulemma pian uudestaan, mukaan otetaan vaan kunnon kassi kekseille ja kuvausrekvisiitalle, kun osa näistä viimeisistä oli jatkuvasti jossain hangessa. Rekvisiittaakin pitää kuulemma ottaa mukaan paljon, paljon enemmän, esimerkiksi helmiä ja legoja ja vaikka joulukoristeita ja Viville oma kamera, ettei tarttis äidiltä lainata :)
***
Meil oli täitsa lõbus! Küpsiste ja väikeste ülesannete abil ronisime üle mägede (no jaa,  loe: lumehunnikute ja väikeste küngaste), kõndisime hangede vahel koerte(pissitamis)radadel ja tegime pilti. Kuulsin just natuke aega tagasi, et varsti läheme jälle, et kaasa peame võtma ainult palju suurema koti küpsistele ja pildstamise rekvisiitidele ( sest need tahtsid meil kogu aeg kusagile lumme kukkuda) ja et  rekvisiite peab ka ikka palju rohkem olema , näiteks pärleid ja legosid ja kasvõi jõuluehteid ja Vivile oma fotokas, et  ei peaks kogu aeg emme aparaati  laenama.


Tällä kertaa oli siis sellaista rekvisiittaa (kahdessa seuraavassa kuvassa) tytön iloksi mukana. Hän sai etsiä näille hyviä paikkoja ja sellaisia piiloja, mistä ne vaan vähän näkyy. Jotenkin näistä kuvista tuli vähän pääsiäisfiilis, vähän liian luminen vaan :)
***
Seekord meil oli siis  tirtsu rõõmuks kaasas sellist rekvisiiti (kahel järgmisel pildil). Tirts pidi otsima neile häid kohti ja selliseid peidupaiku, kust neid vaid vähe näha. Neist piltidest tuli selline lihavõttepühade tunne, natuke liiga lumine ainult :)




Kotona odottivat lauantaiherkut. Ai, paljon vai!? No ei mun mielestä... (onko joku muka puhunut jossain jollekin jostain karkkilakosta.. no huh,  tais olla mun näköinen vaan)
***
Kodus ootasid laupäevamaiused. Et on palju või!? Minu meelest sugugi mitte..  (kas keegi on kusagil rääkinud midagi mingist kommistreigist..no hoh,  ilmselt mõni minu teisikutest)