sunnuntai 28. helmikuuta 2010

Vanttuja, käpikuid


Lapasista tulikin pojalle ihan sopivat ja perjantai aamulla Hämeenlinnaan kaveriperheen luo viikonloppua viettämään lähtenyt poika veti tumput iloisesti käteen. Lähtemisen kiireessa sain kuitenkin yhden kuvankin otettu.
***
Kindad saidki pojale just sobiva suurusega. ja reede hommikul nädalavahetuseks Hämeenlinna sõbra juurde minnes tõmbas poiss kindad rõõmsalt kätte. Ühe pildi sain enne minekut siiski napsatud.

 Kun 9v tyttö jäi näin ollen ilman tumppuja, ei ollut vaikea keksiä, että mitä tekisin viikko sitten ostamasta sinisesta Novitan Huopanen langasta. Lisää tumppuja tietenkin. Novitan nettisivuilta löytyi ihan vartenotettava ohje
***
Ja kuna 9a tütretirts jäi nüüd ilma uute kinnasteta, siis polnud raske mõelda, et mida teha nädal tagasi ostetud Novita Huopanen lõngast. Eks ikka käpikud. Ja  Novita koduleheküljelt leidsin kinnaste tegemiseks õpetuse


Kyllä porukat vähän ihmetteli jätti-lapasia. Ja asiaan perehtymättömälle miehelleni lapset vakavissa kertoivat, että äiti tais jättää vähän liikaa kasvunvaraa.. Tavallisella ohuella villalangalla ompelin tumppujen päälle valkoiset tähtöset. Kuvassa tumput ennen pyykkikoneeseen menoa.
***
Koduvägi vaatas alguses pisut imestades hiigelsuuri kindaid. Ja kui mees esimest korda kindaid nägi, seletasid lapsed tõsiselt, et ema on seekord vist liiga palju kasvamise ruumi jätnud.. Kinnaste peale õmblesin tavalise õhukese villase lõngaga valged tähekesed. Pildil labakud enne pesumasinasse minekut.


Näistä tennispalloista ei kyllä tumppuja tulee, oli ensimmäinen ajatus, kun vihdoin löysin vanupallerot muun pyykin joukosta. Oli aika surkea näky. Mutta ensimmäisen säikähdyksen jälkeen aloin vaan palleroita ohjeen mukaan venyttelemaan ja kuosittelemaan
***
Nendest tennisepallidest küll enam kuidagi kindaid ei saa, oli esimene mõte, kui lõpuks muu pesu hulgast vildipallid üles leidsin. Aga peale esimest ehmatust hakkasin õpetuse järgi jõu ja nõuga kindaid venitama ja neile kuju andma


Ja tässä tulos. Varsi hieman lyhyt, mutta se oli alunperin tarkoituskin. Tuntui vaan heti, ettei tumput sellaisinaan voi oikein kädessä pysyä, varsinkaan lapsen kädessä
***
Ja sellised neist siis tulid. Vars natuke lühike, aga see oligi mu algne plaan. Sest õpetust lugedes (kinnaste pilti vaadates) tuli selline tunne, et kindad sellisena hästi käes ei püsi, eriti veel lapse käes


Joten seuraavaksi neulosin tumpuille resorit samaisesta villalangasta, mistä olin ommellut tähtösetkin. Ja sitten parsin ne kiinni tumppujen sisäpuolelle sopivalle korkeudelle. Ja nyt oli ihan  hyviä. Ei tippunut kädestä ja tuntuivat tosi lämpöiseltä.  Huomenna pääsevät ulos! Mielestäni tumpuista tuli kuitenkin liian paksut ja jäykät. Se saattaa johtua siitä, että käytin puikkoja nro 7, eikä nro 8 kuten ohjeessa suositeltiin. Seuraavat, 7v tytölle, teen sitten isommilla puikoilla... (punainen lankakin tahtoo jo kuvaan)
***
Niisiis järgmiseks kudusin kinnastele soonikud samast villasest lõngast, millest olin õmmelnud ka tähekesed. Siis õmblesin need sissepoole õigele kõrgusele kinni. Ja nüüd olid päris kobedad. Ei kukkunud käest ära ja tundusid olevat vägagi soojad. Homme pääsevad õue! Minu meelest labakutest tulid siiski liiga paksud ja jäigad. Tingitud ilmselt sellest, et kasutasin vardaid nr 7 ja mitte nr 8 nagu õpetuses soovitati. Järgmised, 7a tirtsule, teen paksumate varrastega...  (punane lõng tahabki juba pildile)


PS. Huovutettu pinta on kyllä tosi kivan näköinen
***
PS. Vanutatud pind näeb küll väga vahva välja



Tästäpä tulikin aika sininen postitus, tuleeko seuraavasta vadelma-punainen?
***
Seekord tuli väga sinine jutt, kas järgmine on punane?

perjantai 26. helmikuuta 2010

FOTOJAHT "terav, torkiv", Valokuvametsästys "terävä, pistävä"

Olen okastega siil, looduskaitsealune ja magan täna siin.. - tuli kõigepealt meelde, kui teemat lugesin. Ja kohe järgmiseks tuli selline - padi on palav ja tekk torgib... Fotod on siiski eri maailmast, pole siile, pole torkivaid tekke. On argiseid torkavaid-teravaid asju, mis meie pisi-piiga eest peitu tõstetud. Pisut torkiva teki poole kisub küll pilt, kus kapi peale tõstetud teravate varraste küljes on poolikud villased käpikud, sest villane ka torgib, vähemalt minu meelest. 
***
Kun kotona on reilun puolentoista vuoden ikäinen muksu, joutuvat lähes kaikki terävät ja pistävät tavarat jonnekin korkeammalle. Esimerkiksi neulepuikot keskeneräisten tumppujen kanssa joudun  nostamaan aina pieneksikin hetkeksi eteisen lipastolle
ka lilled tuleb kapi otsa tõsta, sest lehtedest on noorele looduse-uurijale haavad kerged tulema
***
kukat laitetaan hyllyjen päälle, kun lehdet on viiltävän terävät


lusika-sahtlist on terariistad tõstetud köögi  töölaua peale kastikesse ja nii edasi ja nii edasi...
***
terävät keittiötyökalut joutuvat vetolaatikosta työpöydälle laatikkoon jne. jne.


Aga kõigist meie ettevaatusabinõudest hoolimata, on piigal noorele eale vaatamata kasutusel igiomad väga teravad relvad, mis õigel ajal ja õiges kohas kasutatuna saavad kõik ohvrid kiljuma
***
Mutta kaikista varotoimenpiteistä huolimatta, on tytöllä käytössä ihka omat erittäin terävät aseet, jotka oikena ajankohtana ja oikeassa paikassa käytettynä saavat kaikki uhrit kiljumaan


Ja lõpuks. Ka seekord ei saa ma läbi talveta .. lumisel kuusel torkiv habe 
***
Ja lopuksi. En tälläkään kertaa pärjää ilman talvea... lumisella kuusella pistävä parta


Teised teravad leiad siit. Toiset pistävät löytyvät täältä

keskiviikko 24. helmikuuta 2010

Viron itsenäisyyspäivä. Iseseisvuspäev.

Tänän syötiin sini-musta-valkoista kakkua. Kaikkien esi-isieni ja Viron kunniaksi.
***
Täna sõime sini-must-valget torti. Kõikide minu esi-isade ja Eesti auks.

Miltä tuntuu? Ontolta. Miksi? Koska olen täällä, enkä Virossa... Mummo ja pappani selvisivät lapsineen Siperiasta takaisin Viroon. Selviänkö minä koskaan täältä, Suomesta,  takaisin Viroon?! En tiedä. Haluanko? Tavallaan. Miksi? Ollessani aivan pieni, ehkä parin-kolmen vuoden ikäinen, sanoi pappa mulle, että sinusta kasvaa oikea virolainen nainen... jotenkin koen tässä asiassa epäonnistuneen. Kielikin alkaa unohtua...
***

tiistai 23. helmikuuta 2010

Neulonta-linjalla jatketaan..

Poikani pyysi tumppuja. Ihan rehellisiä villatumppuja. Ovat kuulemma muotia tai jotain... Perjantaiksi pitäisi saada. Aloitin sitten eilen. Peukaloreikää varten kun ruvettiin tumppua sovittamaan, näytti siltä, että hieman naftit...   9v tyttö melkein kiljaisi riemusta, että siiten hän saa ne itselleen. Perjantaiksi olen kuitenkin luvannut pojalle tumput. Saa nyt nähdä, miten tästä selviydyn.
***
Poeg palus käpikuid. Selliseid villaseid ja kootuid. Need nüüd vist miskitmoodi moes.... Reedel vaja juba kätte tõmmata. Eile siis alustasin. Kui aga pöidla-augu koha jaoks  kätte proovisime, paistis et kinnastest tulevad pisut väikesed.  9a tütar pea-aegu kiljus rõõmust, et nüüd tema saabki need endale. Reedeks aga olen pojale käpikud lubanud valmis saada. Eks näis, kuis õnnestub.


maanantai 22. helmikuuta 2010

Kuva menneisyydestä. Pilt minevikust.

Tässä jokunen aika sitten huomasin, että valokuvametsästykseen osallistuu henkilö jonka kanssa tiemme kohtasivat pieneksi hetkeksi v  2007 syksyllä. Laitoin hänelle pikkuisen viestin ja yllätyksekseni hän vielä muisti minut. Kaiken lisäksi hänellä oli arkistojen uumenissa tallessa pari kuvaa, jonka hän oli silloin minusta ottanut ja ystävällisesti hän lähetti ne minullekin. Että itselläni ei silloisesta tapahtumasta ollut yhtään kuvaa, olin kuvista tosi iloinen. Harvemmin tykkään katsoa itseäni kuvista, mutta tätä kuva kehtaan esitellä muillekin :)
***
Mõni aeg tagasi märkasin, et FOTOJAHIS osaleb keegi, kellega minu elutee on väikeseks hetkeks ristunud 2007 aasta sügisel. Saatsin talle väikese sõnumi ja minu üllatuseks ta veel mäletas mind. Lisaks sellele oli tema arhiivides ka paar minust tehtud fotot, mis ta lahkelt mulle meilile saatis. Kuna mul endal sellest sündmusest fotosid polnud, olin piltide üle väga rõõmus. Minust pole just palju  pilte, kus ma endaga rahul olen, seda  aga, võin näidata teistelegi :)
2007 syyskuu ja kuvaaja löytyy tästä
***
2007 september ja fotograafi leiate siit 

sunnuntai 21. helmikuuta 2010

Valmiiksi tuli! Ja saigi valmis!

Tässä sitten lähes kahden viikon uurastuksen tulos (tytöllä kyllä ikää jo 1v ja 7kk..). Tulikin sen verran söpö, ettei tätä neuletta viitsi liivin alle piilottaa. Kai mun on tehtävä siihen tarkoitukseen vähemmän söpö. Mutta kyllä tässä haastetta oli! Jo puolen tunnin yhtäjaksoisen puikkojen heiluttamisen jälkeen tuli tunne, että nyt riitti ja väkisin kun jatkaa, niin rupee silmät painumaan kiinni. Kun olin aloittanut ekan hihan neulomisen, kysyi mies, että joko sä aloitit tekemään uutta paitaa. Tästä voi tehdä kaksi päätelmää - joko mieheni mielestä villapaitaan ei tarvita kun etu- ja takakappale, tai sitten hän tuntee minut niin hyvin, että tietää mun tässä vaiheessa monesti jättävän leikin kesken ja aloittavan uuden projektin... (paljastan, että kumpikaan päätelmistä ei ole ihan väärä). Kahden viikon aikana oli varmaan kolme-neljä päivää, kun en koskenut työhön ollenkaa. Joten kymmenen päivän työ. 
***
Kaks nädalat ja siin nüüd see valmis töö on (tüdrukul küll vanust juba 1a7k..).  Saigi kampsist nii armsake, et ei tahagi teist vesti alla peita. Küllap ma pean selleks otstarbeks uue, vähem armsa, kampsuni kuduma. Aga tegemist oli üksjagu. Juba peale pooletunnist varrastega vehkimist tuli tunne, et nüüd aitab ja kui vägisi jätkasin, siis kippusis silmad varsti kinni vajuma. Kui olin just alustanud esimese varruka kudumist, küsis mees, et kas hakkasid juba uut kampsunit tegema... Sellest võib teha kaks järeldust - esiteks, kas mehe meelest pole kampsuni jaoks vaja muud  kui esi- ja tagatükk, või siis tunneb ta mind nii hästi ja teab, et kipun alustama uusi projekte enne kui vanad lõpetatud... (tunnistan, et mõlemas on tõetera sees). Kahe nädala jooksul oli kolm-neli päeva, kui tööd üldse ei puutunud. Nii et kümne päeva töö.


Laitettiin villasukatkin kuvausta varten jalkaaan, mutta ei ne siellä kauan pysynyt.
***
Pildistamise ajaks panime villased sokid ka jalga, aga ega nad kaua jalas püsinud.


Sukat on neulottu jo vuosia ja vuosia sitten ja nyt käynyt pieneksi tällekin neidille
***
Sokid on kootud  aastaid tagasi ja jäänud juba  väikseks peasamunalegi.

Varpaat paljaana :)
***
Varbad paljad :)


Pipoa varten tehtiin kaksi tupsuakin, mutta näille oli nyt parempaa käyttöä, joten laitetaan ne vasta siinä vaiheessa kun pipo sellaisenaan alkaa kyllästyttää
***
Mütsi jaoks tegime ka kaks tutikest, aga neile leidis piiga paremat kasutust, seega paneme tutid mütsi peale alles siis, kui tutita mütsist ära tüdineme 

perjantai 19. helmikuuta 2010

FOTOJAHT "Jää", Valokuvametsästys "Jää"

Kuigi sõnast "jää" tuleb esmalt meelde külmunud vesi, siis praktiliselt samal hetkel saab sõna ka teise tähenduse - "ära mine". Omamoodi vastandid. "Ära mine" selline soe ja hooliv, jääks muutunud vesi aga  külm ja  kõva... Et sobivat "ära mine" hetke kaamera ette ei osunud, siis lepime talvise jääga. Esimesed fotod on sarjast "kaev". Kõik selle sarja pildid tehtud samast kaevust 2005/06 talvel, Tartu lähistel. Kui nüüd keegi on siiski arvamusel, et seal kaevus lihtsalt suureks kasvanud härmatis, siis neile on pakkuda kolm värsekt jääpurika-fotot Vantaalt :)
***
Aiheena siis "jää". Kova ja kylmä kuin jäätynyt vesi, tai lämmin ja välittävä kuin "älä mene"? Että "älä lähde" hetkeä en kameran eteen saanut, täyty tyytyä talviseen jäähään. Ensimmäiset kuvat on sarjasta "Kaivo", otettu talvella 2005/2006 samasta kaivosta Tarton lähistöllä. Jos nyt joku on sitä mieltä, että kaivo on vaan "isossa härmässä", niin heitä varten on lopussa kolme ihan tuoretta jääpuikko-kuvaa Vantaalta :)








Ja purika-pildid:
***
Ja puikkoja:






Läksin vist liigagi hoogu.. sai nii palju pilte
***
Taisin innostua liikaakin... tuli aika montaa kuvaa
***

Teised piltnikud leiad siit .  Toiset kuvaajat löytyvät tästä

keskiviikko 17. helmikuuta 2010

Kun EGO ottaa vallan


Eli tänne laitan sen vironkielisen laulun sanat, mistä edellisessä postauksessa mainitsin. Tekee hyvää (ainakin minulle) välillä kuunnella, että alkaako kuulostaa liiankin tutulle...

***
Siia panen siis Vaata mind! laulu soomekeelse tõlke..
***

Noniin noniin noniin katso minua!
katso katso katso minua (4x)

Talvella luistelen, mut kesällä kalastan meren rannalla
keräilen postimerkkejä, piirrän, urheilusta olen ollut aina kiinnostunut
esimerkiksi viime keskiviikkona leikin itsekseni hippaa
luonnossakin tykkään kävellä, siellä voi kuunnella linnun laulua
muutenkin tykkään tehdä kaikenlaisia jänniä juttuja
esimerkiksi viime tiistaina kasasin ison telkkarin

Katso katso katso minua (4x)

Jo poikasena minulla oli aika hyvä mielikuvitus
esimerkiksi minulle ei ollut mikään ongelma tehdä ammeesta tyyny
elämässä en jää hätää kärsimään, siitä olen ihan varma
kun osaa kaikkee, ei tartte pelätä mitään
viime perjantaina tein sokerijuurikkaasta pyykkikoneelle rummun
niinpä, ei ole asioita mitä en osaisi tehdä

Katso katso katso minua (4x)

Yleensäkin tykkään keksiä kaikenlaista
sitten teen näistä tavaroita, että muillakin olisi hyvä
sosiaalisesti olen taitava, keskustelen ihan vapaasti
esimerkiksi eilen juttelin koko päivän kaverin kanssa
niin, että olen monipuolinen, kaunis, viisas ja taitava
esimerkiksi pystyn syömään kokonaisen kilon brikettia

Katso katso katso minua (4x)

Eilen tein pienen kokeilun, laitoin piirakkaan munaa
maistui ihan sille kuin piirakkaan olisi laitettu munaa
tulevaisuudessa minulla on suunnitelmissa perustaa oma firma
siellä työskentelee 4 ihmistä, minä olen tyytyväinen
vaikka minulla olisi tylsää, kaikki onnistuu minulta

Katso katso katso minua (4x)

Tänään

Viime viikon haaste-tehtävä jatkuu tällä viikolla. On ollut muita hommia. Ja purkutöihinkin jouduin, kun olin taas kerran liian itsevarma. Liialliseen itsevarmuuden ja ylpeyden lääkkeeksi kuuntelin virolaista  pila-laulua 
"Katso minua" (sanoista käännös seuraavassa postauksessa..) Eli villapaidan hihat tuli hieman erikokoiset, vaikka kuinka laskin ja mittasin. Nyt sitten ruvetaan neulomaan hihoja yht-aikaa, kuten jo peruskoulussa neuvottiin. Hihojen "erikokoisuus" johtui minun epätasaisesta neulonta käsialasta, joka päivästä (tai ties mistä) riippuen on joko löysä tai erittäin löysä... 
 Purkutöiden lisäksi  oli aamulla tietenkin muutakin puuhaa. Pienen toipilaan kanssa ensin maalattiin ja sitten leivottiin.
***
Eelmise nädala ülesanne jätkub sel nädalal. Oli muud tegemist. Ja pidin pisut ka üles harutama, kuna olin taas liiga enesekindel. Liigse enesekindluse ja kangekaelsuse raviks kuulasin Peeter Oja laulu "Vaata Mind" mille sõnu kõik eestikeelsed lugejad ilmselt tunnevadki... Niisiis õnnestusin kuduma kampsunile erineva suurusega varrukad. Nüüd siis hakkan kuduma kahte varrukat ühe-aegselt nagu juba algkoolis õpetati. Varrukate suuruse vahe oli tingitud minu kudumise-käekirjast, mis päevast ( või teab millest) sõltudes on kas lõtv või väga lõtv...
Lisaks harutamistööle oli meil hommikupoolikul muidki tegemisi. Kõigepealt maalisime ja siis küpsetasime.







Ymmärrän kyllä tuttuja, jotka meidän leivonta kuvat nähtyessään päättävät seuraavalla kerralla ottaa meille tullessaan omat eväät mukaan :)
***
Saan aru tuttavatest, kes peale meie küpsetamis-piltide nägemist, otsustavad järgmisel korral meile külla tulles omad koogid kaasa võtta :)



Bon appetit!
***
Head isu!

tiistai 16. helmikuuta 2010

Pari viimeistä päivää ovat olleet piikikkäitä, sellaisia joita kukaan ei halua että kohdalle osuu, meinasin jo kirjoittaa pitkän valitus-postauksen tännekin, mutta tajusin, että eihän siitä ole mitään hyötyä kellekkään. Ja nyt tänään onkin asiat huomattavasti paremmin, kun miltä vielä eilen kuviteltiin. Taloudellinen menetys jää puolet pienemmäksi. Ja vaikka tonnikin on meille aika iso raha, niin sehän on vaan maallista, kuten Kassinen sanoisi. 
Joten ajaakseen pois ikävät ajatukset leikin eilen illalla lasten nukkumaan mentyessä, toisella silmällä olympialaisia seuratessa, hieman kuvankäsittelyohjelmalla.  Mun kaltaiselle aloittelijalle suo sellainen paljon iloa...
***
Paar viimast päeva on olnud kuidagi okkalised, sellised, millest hea meelega kaarega mööda käiks. Pea-aegu kirjutasin pika kurtmis-loo juba blogissegi, aga siis sain aru, et sest pole ju kasu kellelegi. Ja täna ongi asjad palju helgemad kui nad veel eile paistsid. Rahaline kaotus jääb poole väiksemaks. Ja kuigi tuhatki eurot on meile suur raha, siis see on siiski ainult raha, mida me kaotasime. Ja et kurvad mõtted peast välja saada mängisin eile õhtul, kui lapsed oli magama saadud, pisut arvutis fotodega. Minusugusele algajale pakub  fotode töötlemine veel piisavalt lusti...




Samasta asetelmasta saa kivasti erilaisia tunnelmia aikaiseksi
***
Samast asjast saab mõnusalt erineva  meeleoluga pilte 

maanantai 15. helmikuuta 2010

Arvonta. Loosimine.

Viime viikonlopun arvonnan voittaja on selvinnyt! Onnettarena toimi meidän kuopus joka viikonloppuna isekeneestä kuumeesta huolimatta oli toimeessa erittäin päättäväinen..
***
Nädalavahetuse loosimise võitja on selgunud! Loosijana oli meie pesamuna, kes hoolimata nädalavahetusel alganud palavikust, tegutses vägägi otsusekindlalt...
Voittaja kourassa
***
Võitja peos

Voittajaa ei luovuteta, neuvottelut alkavat...
***
Võitjat ei loovutata, algavad läbirääkimised...

Ja voittaja on:
***
Ja võitja on:



sunnuntai 14. helmikuuta 2010

Valentine's Day!

Ystävänpäivän kunniaksi tehtiin sydänkakkusia. Oli aika rankka homma..
***
Sõbrapäeva puhul tegime "südamlikke" koogikesi. Oli päris ränk töö..
Mutta tulipa tehtyä. Pari näistä jopa saatiin näyttämään ihan kelvolliselta
***
Paarist koogist saime imekombel päris kenakese

Maku oli parempi kuin ulkonäkö :)
***
Maitses parem, kui välja nägi :)

perjantai 12. helmikuuta 2010

FOTOJAHT "tagurpidi", valokuvametsästys "väärinpäin, nurin"

Seekord pani päris mõtlema. Leidsin ühe foto, kus otseselt tagurpidi, teise sellise kus loogiliselt võttes peaks olema teistpidi ja kolmanda kus vähemalt pool on tagurpidi... Kvaliteedilt kõik fotod eriti viletsad nii et, ehk  see on see kõiki pilte siduv "tagurpidisus"...?
***
Tällä kertaa piti ihan miettiä. Löysin yhden  kuvan, missä ihan selvästi väärinpäin, toisen sellaisen, missä loogisesti ajatellen pitäisi olla toisinpäin ja kolmannen sellaisen, missä ainakin puolet on väärinpäin.. Laadultaan kaikki kolme kuva erittäin heikkoja, joten olisiko siinä yhdistävä "nurinpäisyys"...?
Poekärud meie kodutee äärt "kaunistamas". 
***
Kauppakärryt "komistamassa" meidän kotikadun reunaa


Suur õde ja väike õde
***
Isosisko ja pikkusisko


Meie kodus on vahel selliseid sildu rohken kui üks
***
Meiltä saattaa joskus löytyä useampkin sellainen silta

PS. Kui sa ei soovi osaleda loosimises, aga soovid jätta kommentaari, siis kriba teksti lõppu lihtsalt:  (EI)
***
PS. Jos et halua osallistua arvontaan, mutta haluat kuitenkin jättä kommentin, niin kirjoita kommentin  loppuun: (EI)

Teised jahilised leiad siit  . Muut metsästäjät löytyvät täältä

Osaanko enää!? Kas enam oskan!?

Jokin aika sitten päätin kokeilla, että onko vanhat piirrustustaidot ruostunut tyystin. Kävin kynäostoksilla ja etsin sopivaa kuvaa. En ollut ihan tyytyväinen tulokseen, mutta tiesinhan sen, että sekin taito vaati harjoittelua pysyäkseen kohtalaisena. Viimeisestä kunnon piirrustuksesta olikin vierähtänyt jo yli kymmenen vuotta. Mutta jonkin-näköinen into palasi ja nyt on vaka aikomus päästä vuodessa lähestulokoon samaan osaamiseen, mikä oli noin 15-17 vuotta sitten.... Saa nähdä... Kuvassa nyt se reilun kuukauden takainen kokeilu.
***
Mõni aeg tagasi otsustasin proovida, et kas vana joonistusoskus veel kuidagimoodi käpas. Ostsin pliiatseid ja otsisin sobiva foto, mille järgi joonistada. Tulemusega ei võinud just rahule jääda.. Aga eks ma teadsin isegi, et seegi oskus nõuab harjutamist. Pealegi viimasest joonistusest ikka üle kümne aasta. Aga mingi väikse sädeme see proovitöö sütitas ja nüüd ongi kindel plaan saada aasta jooksul pliiats käes püsima enam-vähem sama hästi, kui 15-17 aastat tagasi. Eks me näe... Pildil  proovitöö