keskiviikko 30. kesäkuuta 2010

Maidoton ja munaton. Piima ja munata

Teki mieli jotain hyvää. Että lastenkin teki mieli, niin maidoton ja munaton sen olla piti. Ja nopeasti piti saada. Joten paketti pakaste lehtitaikinalevyjä,  hieman Tofuttin Creamy Smooth Originalia, itse tehtyä raparperihilloa, sokeria ja vaniljasokeria. Eli taikinalevyt pellille, ( levyjen reunoihin voi saksilla leikellä pieniä halkoiota). Cream Smooth'in sekaan sokeria ja vaniljasokeria ja sitä sitten levyn keskeelle ja sen päälle raparperihilloa. Uuniin. Ei tullut nättejä - hillo levisi. Hyviä siitä huolimatta. Ens kerralla laitetaan hillon sijasta tuoreita mansikoita, niin ei tuu ukonäköhaittoja ;) ...
***
Tahtsime miskit head. Lapsed tahtsid kah, seega "hea" pidi olema ilma muna- ja piimatoodeteta. Ja kähku tahtsime saada. Seega pakk leht-taigna plaadikesi, karp Tofutti Creamy Smooth Originalia, suhkrut ja vanilje-suhkrut ja isetehtud rabarberi marmelaadi. Plaadikesed ahjuplaadile. Peale TCSOriginalia kuhu segatud suhkur ja vaniljesuhkur ja selle peale marmelaadi. Ahju. Tulid välja päris koledad, sest nagu arvata võis vajus marmelaad laiali. Aga maitses täitsa hea. Järgmine kord panen peale värskeid maasikaid, siis pole väljanägemisega ka probleeme ;) ..
Creamy Smooth Originalista on tarina kerrottava. Näin sen keväällä sivusilmällä jossain mainoksessa ja menin Myyrmäen S-Markettiin kattomaan, että löytyisikö. Oli kahta maustettua versiota, mutta ei Originalia. Kysyin sitten kauppialta, että onko mahdollisesti sellaista maustamatonta versiota olemassa (kun en ollut ihan varma, mitä olin mainoksesta lukenut). Kauppias sanoi, että heillä ei ole muita ollut ja pahoitteli asiaa. Viikon päästä löysin samasta kaupasta myös Originalin :) 
***
CSOriginalist on üks lugu vaja rääkida. Nägin toote kevadel vilksamisi mingis reklaamis ja kord kui meie lähi-poes käisin, tuli meelde. Vaatasin, et riiulis oli kaht sorti CS-i aga Originalia ei olnud. Küsisin siis poe-onu käest, et kas sellist maitsestamata versiooni ka olemas on. Onu vastas, et neil küll kahjuks pole muid olnud. Nädala pärast leidsin Originali samast poest, teiste  Creamy Smooth-ide kõrvalt :)

Tyhjä olo. Tühi tunne.

Palattiin maanantai iltana Virosta. Pari päivä aikaisemmin kuin piti. 8v tyttäreni atooppinen iho sanoi, että mars kotihoitoon. Oli aivan ihana tunne astua kotiimme ovesta sisään! Oma koti kullan kallis, helppo ja huoleton, meidän näköinen ja oloinen. Ja oli vielä siistikin, vaik en ilmoittanut miehelle ja isommmille lapsille tulostamme kun vasta Hesassa junaa odottaessa. ...( Kun mies alkoi valittaa puhelimessä ikävää ja toivoi meidät kotiin, niin sanoin, että viitsisitkö lähteä hetken päästä rautatieasemalle iltalenkille :) ).  Mut nyt on jotenkin tyhjä ja väsy olo.  Iskikö matkaväsymys näin jälkikäteen? Toki, pari viikko sitten, reissuun lähtiessä, olin jo reilun viikon ollut sitkeässä flunssassa ja ei tunnu tauti olevan ihan ohi vieläkään. Pari ylimääräistä kiloa, joista jossain vaiheessa kirjoitin, ovat matkan varrella jonnekin hävinnyt. Mut jotenkin vääristä paikoista... Nyt ei auta kun hidastaa vauhtia. Valkosipulia kehiin. Ja hunaja-teetä.  Ja kyllä se sitten siitä. Tänään käytiin pikaisesti kasvimaalla - kamalaa... ainoa iloa on, että persiljat ja tillit ovat hyvin selvinneet parin viikon hoitamattomuudesta. Herneen taimista oli kolmasosa syöty pois - kuka lie otus näitäkin napsinut... Laitoin mansikoiden päälle harson, että saisimme jotain itsellemmekin - ensimmäiset marjat olivat menneet muihin suihin, linnuille - ne kuulemma istuvat siellä penkkien vieressä odottamassa kun mansikat alkavat punertamaan ja pakko sanoa, että siltä se melkein näyttikin... Toivottavasti pääsen tässä  parin päivän sisällä muutamaksi tunniksi ihan ittekseni hieman siistimään sitä meidän palstaamme.
 Tekstiin sopivaa melankoolisen sävyista kuvaa en nyt löydä, joten nuoruutta ja jääräpäisyyttä tulee, sitä löytyy tästä huushollista päivä päivältä enemmän...

Kuvat Viljandin uimarannalta, missä kävin kolmen nuorimmaisen kanssa sunnuntaina

Menen ihan itse


Olen täällä ihan itse

Enkä tule täältä alas...en edes ihan itse

Tytsillä leuassa asfalti-ihottumaa hurjasta juoksemisesta ja poskessa haava -  kaatui kauppakeskuksen liukkaalla lattialla...
Ps. En tiiä päästetäänkö meidät enää sinne rannalle, vai tuliko meille porttikielto,  rannasta pois lähtö oli nimittäin neidin osalta aikamoinen huuto-shou.. 

sunnuntai 27. kesäkuuta 2010

Täällä ollaan! Siin me oleme!

Viikko on mennyt ilman, että olisn ehtinyt tietokoneelle, ilman, että olisin ehtinyt edes tietokonen lähellekään. Sää ei ole just suosinut meitä, lomalaisia, täällä Virossa, mutta tärkeimmät päivät, kuten juhannusaatto ja päivä Pärnussa olivat mitä mahtavimmat myös kelien puolesta. Pieni valikoima lomakuvista. 
***
Nädal on läinud ilma, et oleksin arvutisse saanud, ilma et oleksin saanud isegi arvuti lähedale. Nüüd siis sellegi eest.. Ilmad pole olnud just parimad, aga tähtsamateks päevadeks, nagu jaaniõhtu ja meie päevake Pärnus saime väga head ilmad. Väike pildi-seeria meie tegemistest.

Ensin järjestettiin pikkuisen kanssa meidän kesä-kämppää
***
Kõigepealt korrastasime pesamunaga meie suvekorterit

Muu perhe kun liittyi seuraamme, viihdytimme itseämme kylän leikkipaikalla
***
Kui muu pere kohale jõudis kasutasime usinalt küla mänguplatsi

-------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Juhannusta vietettiin sukulaisten pihalla ihan päiväsaikaan.
***
Jaanilaupäeva veetsime keset päeva sugulaste õue peal



Nuorimmainen nukkui puolet juhlista. 9v tyttöni oli sitä mieltä, että hattuni sopii paremmin hänelle.
***
Pesamuna magas maha pooled peost ja 9a tirts arvas, et minu müts sobib temale paremini

Pikkusiskoni joutui entisenä melojana soutelemaan venettä.. kyytiin tulijoita oli jonoksi asti, kuvassa minun 8v ja "nomadi-veljeni" pian 8v tytöt.
***
Minu õeraas sai endise aerutajana au sõidutada järvel lapsi.. peale tulijaid oli rohkem kui pildil näha (pildil veel minu 8a tirts ja minu ühe venna varsti 8a tirts.
Kukilla tehtiin juhannustaikoja
***
Jaanipäeva võlulilled


Maailmalla seikkailevan veljeni kanssa kannattaa olla väleissä, varsinkn jos meinaa sukujuhlissa saada ruokaa... hakeutuu toinen aina ruoka-hommiin kun sattuu olemaan maisemissa ( eikä roiku surffi-leijassa ).
***
Maailmal ringi rändava vennaga on kasulik hästi läbi saada kui soovid suguvõsa pidudel miskit hamba alla saada, sest alati ( kui juhtub kohal olema ja just oma lohe küljes ei ripu) kipub teine ennast ikka köögitoimkonda sokutama..
____________________________________________________________
Pärnussa
***
Pärnus
Meri melkein näkyy! Pilvistä huolimatta ilman lämpötila oli 25 astetta ja veden lämpötila rannassa 18 astetta!
***
Meri pea-aegu paistab! Pilvisest taevast hoolimata oli õhutemperatuur 25 kraadi ja vesi rannas 18 kraadi!

Laskuvesi..

Minä menen perässä! 
***
Mina ka! mina ka!


Olihan siellä rannassa oikeasti paljon enemmän ihmisiä kuin vaan me.. pysyteltiin vaan ruuhkapaikoista kauempana..
***
Eks seal rannas oli tegelikult ikka palju rohkem rahvast kui ainult meie.. me lihtsalt olime vähemrahvastatud piirkonnas..

___________________________________________________________
Ja tähän loppuun vielä yksi iloinen juttu. Meillä on pienimmäisen potalle oppiminen sujunut aivan mahtavan hyvin! Ei ole kuin kerran koko matkan aikana tullut pissat housuun. Pärnussa, kun terassilla kahviteltiin, ja tyttö ilmoitteli vessahädästä, niin jaksoi jopa nätisti etsiä äidin kanssa lähikahviloista vapaata vessaa! 
Ai niin. Asiasta toiseen. Tytön uusin keksintö on, että kun pyydettään ottamaan kädestä kiinni (esim. autotietä ylittäessä), niin neiti ottaa itse itseään toisella kädellä toisesta kädestä kiinni ja sanoo ITTE KÄRESTÄ KII!   
Että sillee..
***
Potile õpimine on sujunud paremini kui oskasin oodata. Kogu reisi ajal on püksi tulnud ainult ühed pissid! Ja kui Pärnus terrassil kohvi jõime ja tirts pissihädast teatas jõudis kenasti oodata kuni  lähedal olevatest kohvikutest vaba vetsu leidsime!
Ah nii. Ja veel. Kui meie pesamunale öelda, et nüüd tuleb käest kini võtta (näiteks üle tee minnes), siis võtab piiga ise endal ühe käega teiset käest kinni ja teatab, et MINA ISE KÄEST KINNI!..  
Vot sedasi...







torstai 17. kesäkuuta 2010

Reissupäivä. Päev möödus reisides.

Aamulla miehen työautolla Hesaan Makasiiniterminaalin. Reilu tunti aikaa laivanlähtöön, eli pikainen pyörähdys kauppatorille eväitä ostamaan. Satamassa ihmeteltiin laivoja ja lokkeja. Laivassa nukuttiin iso osa matkasta. Sitten Viron papan kyydissä Tallinnan Linjaautoasemalle. Kolmevarttia aikaa bussin lähtöön, joten käytiin "kahvilla" ja ihmeteltiin busseja. Ja sitten - linjaautossa on tunnelmaa, 2,5 tuntia! Oli siellä ainakin kaksi koiraa tytön ihmeteltäväksi. Toinen lehmän kokoinen ja toinen hanskan kokoinen. Vihdoin viiden jälkeen  Viljandin linjaautoasemalla, - sieltä löytyy muuten Viron ainoa Anttilan tavaratalo! Ja sitten reilun 2km kävelylenkki määräpäähämme. Tyttö käveli lähes koko matkan, joten kävelylenkki kesti reilun tunnin... Meilä oli oikein hauskaa!

Ajoissa satamassa 

Aikaa ihmetellä lokkeja ja laivoja




Talinnan Linjaautoasemalla


Linajaautossa


Kävellään (halus tulla kuvatuksi rattaissa!) mamman luo.
Ja se kirkko ei oikeasti ole vinossa, vaan kuvaaja.. Kuvaaja kävi muuten vuonna 1989 kyseisessä kirkossa kesäduunissa. Vanhasta neukka-armejan ladosta tehtiin taas kirkko.. lattiata kaivettiin ylös pari metria kellaritiloja varten ja kun ennevanhaan oli tapana haudata porukkaa isojen tautien aikana myös kirkon lattian alle, niin  arvaatte varmaan mitä kaikkea sieltä ylös kaivettiin..

Terkkuja kaikille Virosta!

Huomenna mennään shoppailemaan meille tapettiliimaa ja patjoja :)

tiistai 15. kesäkuuta 2010

Lohdutusruoka. Comfort food

Minun lohdutusruuaksi voisi olla perunasalaatti. Virolainen perunasalaatti, tai oikestaan jonkinlainen pikaversio siitä. Kaupasta Atrian perunasalaattia (minusta se sopii parhaiten). Jotain makkaraa, nakkia tai muuta lihaa, mistä pystyy leikkaamaan suikaleita/kuutioita. Keitettyä kananmunaa ja purkkiherneitä. Määrät silmän ja oman maun mukaan. Koristeluksi sopivat vaikka pikkutomaatit ja ruohosipuli. Että tässäkin ruuassa on kananmunaa, niin teen sitä tosi harvoin. Salaatti on tosi täyttävää ja melkein aina onnistun syömään itteni ähkyyn....



Nuorimmainen tykkäsi kans :)



Huomenna sitten lähetään Viroon. Lähtö osuu jännään aikaan, koska meidän pikkuneiti on oppinut just käymään potalla. Se tapahtui ihan kuin vahingossa ja neidin omasta aloitteesta. Homma alkoi, kun  ei jaksettu tapella vaipan laittamisen kanssa ja annettiin hänen juosta melkein koko viikonloppu kotona ilman vaippaa. Ulos ja nukkumaan mennessä vaippa tietenkin laitettiin, kun siihen saatin neidiltä lupaa ;)  Ja näin se vaan viikonloppuna rupesi itse potalla käymään. Potta oli tytölle tietenkin jo vanha tuttu ja tutussa paikassa ja odotti vaan, että tyttö on valmis .. 
Katsotaan nyt miten meillä se homma rupee Virossa sujumaan.

maanantai 14. kesäkuuta 2010

Halvat huvit. Odav lõbu.

Olen lähdössä nuorimmaisen kanssa ylihuomenna Viroon. Pariksi viikoksi. Muut seuraavat perässämme muutaman päivän päästä. Mun pitäisi laittaa siellä  kesä-kämppämme siihen kuntoon, että kaikilla on kiva. Se tarkoita tapetin laittoa ja katon maalausta, shoppailua ja asioiden hoitamista. Nuorimmainen koko ajan mukana. Mä ihan oikeasti nautin sellaisesta. Mutta, mutta, vaikka tiedossa onkin aika koleita kelejä ja sotkuisia töitä, niin minussa asuva pieni ikuinen valkoinen optimisti aikoo jossain vaiheessa ehtiä kaupungille kahvilaan ja nauttimaan kesätunnelmista. Ja  kun löysin tänään kirppikselta ihanan valkoisen hellepaidan (1.- euro) Anttilasta ostettujen valkoisten housujen kaveriksi (oliko ne jotain 16.- euroa?), niin täytyihän  mun heti kokeilla että sopivatko yhteen. Muuten, tykkäsin näistä housuista niin paljon, että ostin heti kaksi paria.. aika harvinaista kaukaviisautta minulta. Joo, joo, pienen lapsen kanssa liikkuessa  ei voi olla epäkäytännöllisempää väriä kuin valkoinen! Ja vähätkö siitä jaksan välittää! itse sotken, itse pesen.. Ja nyt tässä sellaisia kuvia, mitä en uskonut tähän blogiin koskaan laittavani. Auringolasit ovat tyttäreni omaisuutta...
***
Lähen pesamunaga ülehomme paariks nädalaks Eestisse. Teised tulevad mõne päeva pärast järgi. Minul vaja enne seda panna meie suvekortet sellisess korda, et seal kõigil mõnus olla on. See tähendab tapeedi vahetamist. lae värvimist, poodides jooksmist ja koraldamist. Ja pesamuna ikka kogu aeg kaasa. Aga selline intensiivsus meeldib mulle! Aga, aga, kuigi tulemas on üpris jahedaid ilmasid ja palju mäkerdamist, nii sellest hoolimata plaanib minus elav igavene valge optimist jõuda mingil hetkel ka linna peale laiama, kohvikusse ja muidu suvest nautima. Ja kui täna leidsin kaltsukast veel mõnusa suvise topi oma Anttilast ostetud valgete pükste juurde, siis ma ju kohe pidin kodus natuke poosetama. Muide, mulle meeldisid need püksid nii palju, et ostsin kohe kaks paari, väga haruldane kaugelenägelik mõte minult... Jah, jah, väikese lapsega ringi liikudes ei või olla ebepraktilisemat värvi kui valge.. No ja mis siis! ise määrin, ise pesen.. Ja nüüd sellised pildid, milliseid ei uskunud, et siia blogisse kunagi panen.. Päikeseprillid on vanema tütre omad...

Tukka pitää viel värjätä - harmaat piiloon ;) , sen takia mustavalkoisena ...
***
Juuksed veel vaja ära värvida - hallid peitu ;) , selle pärast must-valge..



sunnuntai 13. kesäkuuta 2010

Sadepäivien iloja. Sajuste päevade rõõmud.

.. ei täällä tänään kyllä pahemmin satanut ole, aamulla vaan jonkun verran, mutta eilisestä jäi jotenkin sateinen fiilis päälle. Sitä piti sitten hoitaa pois herkutelemalla. Tällä kertaa pika-vale-pavlovalla. Just äsken keksin sille sen nimen, jos joku tietää sille virallisen nimen, niin lupaan käyttää jatkossa sitä. Eli kaupasta marenkipohat, pari kourallista mansikoita ja vaniljakastiketta/vanukasta sitä viimeistä ihan oman mieltymyksen mukaista, mitä paksumpi sen parempi ja hyytelösokeria. Ja ei kun vaniljakstike marenkin päälle mansikkaat vaniljakastikkeen päälle ja hyytelösokerista kiille mansikoiden päälle, valmis kymmenessä minuutissa. Lipastopuutarhastani koristeeksi pari mintun lehteä ja nam. Kyllä, kyllä, ne jotka ovat lukeneet blogiani pidempää tietävät, ettei tämä voi olla meidän perheessa oikein mahdollista, kun yleensä ruuissani ei saa olla maitoa, eikä munia. Nyt on kuitenkin poikkeustila, joka kestää ensi perjantaille asti, eli minun neljä vanhinta lastani ovat viettämässä aikaa isäänsä kanssa. Vilkutan lapsilleni,jos satuvat lukemaan tätä ja lupaan korvata sen marenkiherkun jollain toisella herkulla heti, kun ollaan taas saman katon alla.
***
.. kuigi täna eriti ei sadanud, jäi eilsest vihma-fiiling peale ja see oli vaja kuidagi välja ravida. Ikka millegi magusaga. Besee, maasikate ja vaniljakreemiga. Kõik kraam poest koju ja kodus 10min kokku ladumiseks ja võid maiustama hakata, nam..

Olen tässä selaillut meidän Korkeasaaren kuvia ja sateisen fiiliksen ja kylmän ilman karkottamiseksi laitan näistä vielä muutaman lämpimän ja kesäisen tänne esille. Ihka aitoja ja alkuperäisiä. Ja yhdessä kuvassa näkyy jopa eläimiäkin ( jos muurahaisia eläimiksi lasketaan )
***
Ja vihmase-fiilingu ära ajamiseks tuleb vaadata suviseid pilte. Seekord vaatasin meie neljapäevase Looma-aia reisi pilte, ja mõned panen veel siia ka üles. Ühe pildi peal on koguni paar looma näha, kui just sipelgaid loomadeks lugeda...







Ja tästä lähtevät päivät taas lämpenemään ennemmin tai myöhemmin, sanokaa minun sanoneen..
***
Ja uskuge või ärge, aga nüüd lähevad päevad jälle soojemaks! Varem või hiljem, ütlen mina!

MUKAVAA ALKAVAA VIIKKOA KAIKKILLE JOTKA TÄÄLLÄ KÄYTE! JA KAIKILLE MUILLE KANS!


ILUSAT ALGAVAT NÄDALAT KÕIGILE, KES TE SIIN MINU KRIBAMISI IKKA LUGEMAS KÄITE JA TEISTELE KAH!

lauantai 12. kesäkuuta 2010

FOTOJAHT "Tööriist", Valokuvametsästys " Työkalu"

Täna hommikul ärkasin pisut peale kaheksat imeliku surina peale ja ehmatasin end poolsurnuks, kui pisitirts ei olnudki meie voodi kõrval oma voodis magamas. Mis toimus. Eks vaadake ise:
***
Tänään aamulla herätessäni oli nuorimmainen jo työn touhussa:

Spetsiaalselt Fotojahi jaoks aga on pakkuda järgmine tööriista pilt. Selle tööriistaga on eile tehtud üle hulga aja pisut teistmoodi "tööd" kui tavaliselt ja keda huvitab, millist, see võib käia piilumas eelmist postitust
***
Valokuvametsästystä varten on otettu tämä seuraava kuva. Edellisessä postauksessa enemmän "töistä" mitä näillä esim. eilen tehtiin.




Teiste tööriistad leiad siit
***
Lisää työkaluja löytyy täältä

perjantai 11. kesäkuuta 2010

Äiti Parturin vaatteissa. Ema Juuksuri saabastes

.. Tänään pääsin taas pitkästä aikaa leikkimään parturia. Olen tässä koko kevään koettanut vakuuttaa lapsia, että kyllä äiti osaa. Siis ihan mitä vaan (paitsi autolla ei oikein osaa ajaa..) ja että hiusten saksiminen on ihan lastenleikki.. No miksi. Siksi, että mulla ei ihan oikeesti ole varaa pistää heitä kaikkia parturiin. Ja kun esikoisen kerran päästin, niin kiroilin mielessäni, etten ollut mukana parturia neuvomassa.. mä kun tiedän mielestäni aina kaiken paremmin kun ammattilaiset.. Rehellisesti sanottuna polvet hieman tutisivat, kun poika sitten muutama päivä sitten sanoi, että olkoot, menoksi ja 8v tyttö seuraavana päivänä, varsinkin  kun molemmat olivat ehdottomasti sitä mieltä, etten saa käyttää kattilaa enkä nuorimmaisen pottaakaan. Kankaan leikkuun tarkoitetut sakset sentään hyväksyivät...
***
... Täna sain üle pika-pika aja mängida jälle juuksurit. Olen siin kogu kevade proovinud lastele auku pähe rääkida ja veenda, et küll ema oskab. Siis mida iganes (välja-arvatud auto juhtimine) ja et juustelõikus on üks käkitegu! Ah, et miks olen .. sest nende kõikide juuksurisse saatmine käin liialt rahakoti peale. Ja kui kunagi vanima tütre saatsin, siis pärast kirusin meeles, et ise kaasa ei läinud juuksurile head nõu andma, ma ju oskan oma-arust paremini kui proffessionaalid...  Ausalt öeldes põlved lõid pisut värisema, kui poeg mõned päevad tagasi teatas, et olgu pealegi, ja 8a tirts järgmisel päeval, eriti veel kui mõlemad olid kindlalt selle vastu , et kasutaksin kastrulit või pesamuna potti. Õnneks vähemalt lubasid kasutada kanga lõikamiseks mõeldud kääre..


























Kaikki olivat tyytyväisiä ja äiti kohosi arvoasteikkolla pari pykälää. Kuvia (ei kyllä ihan tuoreita) lapsista ennen tukanleikkuuta näkee mm, kun klikkaa sivupalkissa oleva kuvaketta jonka päällä lukee "toinen blogini ???" ja alla lukee "More photos" :)
***
Kõik olid väga rahul ja ema tõusis laste silmis paar astet kõrgemale. Pilte (mitte küll kõige värskemaid) lastest enne juuste lõikamist on näha näiteks minu teises blogis. Sinna pääsed, kui klikid paremalpool ääres olevat pildikest mille kohal on tekst " toinen blogini???" ja alla tekst "more photos"


PS: HUOMAA MYÖS TÄTÄ PUOLISEN TUNTIA AIKAISEMMIN LÄHETETTY POSTAUS!

Eläinten reviirillä... Loomade reviiril...

.. siis melkein eläinten reviirillä, käytiin torstaina. Siis Korkeasaaressa. Rehellisesti sanotttuna ne eläimet siellä on aina jotenkin vähäpätöisempi juttu, kuin retki itse. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, ett vapaana liikkuvia ihmisiä on huomattavasti  hauskempaa seurata, kuin häkkieläimiä. Lapsetkaan eivät niin välittäneet eläimistä. Pysähdyttiin pidemmäksi ehkä viiden -kuuden häkin luona.... Mutta oli eri kiva syödä eväitä pikkiriikkisellä hiekkarannalla jonka vahingossa bongasimme, oli hauskaa istua kahvilassa, missä paikkoja vaan asiakkaille, ja syödä muualta ostettuja jäätelöitä, juoda oma termarikahvia ja muistella, miten vuosi sitten samassa paikassa lokki vei erään vanhan papan lautaselta vielä koskemattoman mehevän leivoksen. Ja oli  paluumatkalla oli ihana bussikuski, joka otti meidät (kaksi äitiä, kahdet rattaat ja 4 tenavaa) kyytiin, vaikka rattaille ei enää paikkoja ollutkaan ja huikkasi muille matkustajille, että keskiovesta ei kulkua ennen Rautatieasemaa ja että ulos pääse tarvittaessa joko kattoluukuista tai etu- ja takaovista.
Kuvat siltä samaiselt Korkeasaaren reissulta
***
...siis pea-aegu loomade reviiril käisime neljapäeval. Nimelt Loomaaias. Ausalt öeldes need loomad olid sellel retkel hoopis vähemtähtsad, kui kogu reis ise. Mina arvan üldse, et vabalt liikuvaid inimesi on hoopis lõbusam jälgide, kui puurides olevaid loomi. Ega lapsed ka väga loomasid viitsinud imetleda. Pikemalt peatusime ehk viie-kuue puuri ees. Aga oli maru vahva pidada piknikut pisi-pisikesel liivarannal, mille me seal kogemata leidsime; oli  tore istuda kohvikus,  mis oli mõeldud ainult kohviku klientidele, süüa seal mujalt ostetud jäätist, juua seal oma termosest kohvi ja meenutada kuis aasta tagasi viis kajakas ühe  vanahärra taldrikult veel täiesti puutumatu suure saiakese. Ja koju tulles oli mõnus bussijuht, kes võttis meid (kaks mammast, kahed kärud ja neli last) peale sellest hoolimata, et vankrikohad olid juba täis ja hõikas teistele reisijatele, et keskmisest uksest ei ole väljaminemist enne Raudteejaama ja kui keegi just väga tahab varem maha minna, siis katuseluukidest ja tagumisest ja esimeset uksest võib proovida.
Pildid Loomaaiast