lauantai 31. heinäkuuta 2010

Any inspiration to share?

Jotenkin ei oo inspiraatiota.. Johtuneeko siitä, että olisi valtavasti asiaa, mutta en oikein tiedä mistä aloittaisin. Juu, kotona ollaaan taas. Tänään kotiutuvat viimeisetkin rippeet, eli autoa lähinnä tarkoitan. Sanoi toinen sopimuksen irti kotiintulo aamulla (torstaina), kun piti aamu neljältä lähteä ajamaan laivalle. Ei muuta kun auto hinaamalla Tallinnaan huoltoon ja me taksien ja bussien kyydissä samaan kaupunkiin, odottamaan korjaamolta tuomiota. No, siinä viideltä illalla selvisi, ettei samana iltana autoa kuntoon saada ja  miehellä kun oli seuraava päivä jo työpäivä, niin juostiin ekalle mahdolliselle laivalle ja oltiinkin kotona jo torstai iltana, joskus kymmenen jälkeen. Onneksi autolla vakuutukset kunnossa ja tajuttiin heti aamuyöstä soittaa Suomeen If-in päivystävään puhelimeen, joten taloudellisia menetyksiä ei pahemmin pitäisi tästä seikkailusta tulla. Niin, ja autosta soitettiin jo eilen aamupäivällä, että tulkaa hakemaan pois. Pika-korjauksen olivat tehneet, täällä sitten pitää hoitaa loput. Ja minä ehdin täs joillekin jo hehkuttaa, että kyllä se Renaulti on mainetta parempi auto.. just joo..  Mieheni ylpeys sai aikamoisen kolauksen, kun HÄNEN auto jouduttiin hinaamaan pois Virolaisen pikkukylän kerrostalon edestä. Hinausauton kuskikin oli mieheni harmiksi erittäin puhelias ja mitä pahinta - kovaääninen, joten koko kylä heräsi viimeistään siinä vaiheessa, kun autoa hinattiin kyytiin :) Mieheni sanoi, että ei varmaan kehtaa vähän aikaa nenäänsä kylillä näyttää.. Sanoin, että hommatkoon polkuauto, ei ainakaan tuu sähkövikoja.. Ei kai mun tartte näitä miehiä aina ymmärtää... Mut asiasta toiseen, niin jaettavaa olisi yhtä sun toista. Ripottelen reissu-juttuja täs pikkuhiljaa, aihe kerrallaan. Tänne pistän kuvan lehtohepokatista, joka istui eräänä iltana meidän kolmannessa kerroksessa sijaitsevan asunnon eteisessä, katon rajassa ja oli yhtä hämillään kuin me. Yllätysvieras oli ainakin neljä senttiä pitkä (plus kaikki ulos törröttävät ruumiinosat) ja sentin paksuinen, joten aika iso otus. Jos nyt joku luulee, että tiesin sen heti hepokatiksi, niin hän erehtyy. Ensi reaktioni oli, että joku trooppinen sirkka on karannut jostain sirkuksesta tai vastaavasta.. no mut en mä ollut semmoista aikaisemmin nähnyt. Netistä kun asiaa tutkin, niin aika yleinen otus kuulemma...


Kun olin ottanut otuksesta kuvan, sujautin käteeni suojahansikkaan ja sen päälle muovisen roskapussin, nappaisn sirkan kouraan ja tiputtelin parvekkeelta alas. Ja olinkin aika viisas (jes jes, hyvä minä!..  pelkuri), luin netistä, että tämä sirkuttelija saatta purra oikein kunnolla...   Pari tuntia operaation jälkeen alkoi harmittaa, etten pyydystänyt kaveria purkkiin. Olisin voinut vihdoinkin täyttää lasteni toiveen ja tuoda heille lemmikin..  

perjantai 23. heinäkuuta 2010

Mona

Ensimmäistä, ja toivottavasti ei suinkaan viimeistä kertaa, esikoiseni suostui kuvattavaksi... Ja joutui itsekin myöntämään, että kyllä hänestä ihan ok kuvia saa! Mitä minä sille aina olen sanonut! Tyttö,sinä olet kaunis!





Asiasta toiseen. Meidän laiva lähtee alle kahden tunnin päästä ja mulla vielä tavarat levällä.. no mutta eihän reissuun muuta tarvitakaan kuin passi ja hammasharja. Jonkin-näköinen tauko tähän bloggailuun nyt taas tulee, toivottavasti ei kovin pitkä..

Vielä on kesää jäljellä! Nautitaan! Minä ainakin aion, loppuun asti!



torstai 22. heinäkuuta 2010

Ja mitä siitä tulikaan.. Ja mis siis juhtus

Tukka ei heilu, sanoi nuorimmainen eilen illalla, kun joka iltaisen iltajumpan puitteissa pomppii meidän sängyssä.. Ei heilunutkaan. Päivällä kun olin kovettanut sydämmen ja leikannut pidemmät kiharat pois. Ihan tytön suostumuksella, piti hänen vaatimuksesta leikata vielä hieman otsatukkaakin, mitä en alunperin ajatellut koskeakaan..Ai että miksi ylipäätänsä piti lekata. No, olen kuunnellut, mitä vanhalla kansalla on ollut kerrottavana ja he olivat sitä mieltä, että jos lapsen tukka pidetään lyhyenä, niin tukasta tulee paksumpi. Olen nähnyt sen toimivan, joten seuraavat neljä -viisi vuotta en tämänkään neidin tukkaa kovin pitkäksi päästä kasvaamaan. Mutta silti tuntui vähän haikealta leikat pois sellaisia söpöjä kiharoita..


No onneksi päähän jäi enemmän kuin pois lekattiin:) Ekan sarjan kuvat otettu eilen heti tukan leikkaamisen jälkeen. Tokan sarjan kuvat tänään, tukka on jo hieman asettunut..

Ja tässä ylhäällä sitten yksi ilmeily-kuvakin, näitä en ole vielä  pahemmin tänne esille laittanutkaan

_________________________________________________________________________________

Ja mitä tuli tästä "sekoituksesta"?:
Äiteen peltisämpylää..

Ei oo enää..loppui "ennen kuin alkoikaan" Näitä oon nyt, pahimpien helteiden väistyttyä, tehnyt jo muutaman kerran. Taikinan kokonpano vaihetelee jonkunverran, kun en ole oikein resepti ihmisia. Aina on kuitenkin mukana sokerijuurikaskuitua, pellavanrouhetta ja jotain leseita.

keskiviikko 21. heinäkuuta 2010

Ken leikkiin ryhtyy ;) Mängime veel ;)

Tässäkö uusi urani! ;)


Käy katsomassa: 

tiistai 20. heinäkuuta 2010

Tiistain turinoita. Teisipäevased lood

Jäitä hattuun... ei kun kulhoon.... Aamulla herätessä huomasin, että pakastimen ovi oli eilen illalla jäänyt jonkun jäljiltä hieman raolleen. Onneksi pakstimessa  ei ollut paljon mitään. Ja lapset olivat onnessaan kun saivat syödä aamupalaksi mielin määrin puoliksi sulanneita mehujäätelöitä. Muutaman litran pakastettuja raparpereita jouduin "uudelleen käsittelemään". Osasta tuli piirakkaa ja osasta hilloa. Kaapista löytyi myös kilon klöntti piparitaikinaa, joten se "meni pipar(e)iksi". Päivän ruuaksi syötiin pakastimesta löytyneet ranskalaiset (joista lapset olivat erittäin riemuissaan) ja  vihannekset (joista lapset olivat erittäin näreissään) Eipä tarvinnut kaupasta hakea kuin leipää ja maitoa ja jogurttia ja margariinia ja kananmunia ja salaatti-aineksia ja hedelmiä ja ...
***
Hommikul ärgates avastasin, et sügavkülmiku uks oli kellelgi eile õhtul pisut praokile jäänud. Õnneks seal suurt midagi polnud. Ja lapsed olid õnnest rullis, kui said hommikusöögiks süüa nii palju pooleldi sulanuid mahlajäätiseid kui sisse mahtus. Mõned liitrid rabarberit pidin siiski "ümbertöötlema". Osa Koogi peale, osast moosi. Kapis oli ka üks pakk piparkoogi tainast, nii et piparkooke saime täna kah. Päeva söögiks tegime siis kapist leitud frii-katuleid (laste suureks rõõmuks) ja juurvilja segu (laste suureks nördimuseks). Polnudki vaja täna poest osta muud kui leiba ja piima ja margariini ja jogurtit ja kanamune ja salati-aineid ja puuvilju ja...

Jää
___________





Maidoton ja munaton raparperipiirakka, sisältää vehnäjauhoja, sokeria, leivinjauhetta, vaniljan makuista Keijun Soygurt'tia ja Pirkan Juoksevaa Kasviöljyvalmistetta. Kaikkea näppituntumalla. Ei muuta. Ai niin, raparperia tietenkin..
______________________________


Piparit gluteenittomasta ja maidottomasta taikinasta, en jaksannut muoteilla leikkiä.
____________________


Raparperihilloa pari litraa


Tänne vielä pari kuvaa itsestäni, tä onkin aika hauska leikkii.. :)

_____________________

Viimeisellä kuvalla lähetetään terkut ja kiitokset Karttulaan !
Näissä varusteissa kuljettiin koko ilta :)

sunnuntai 18. heinäkuuta 2010

Pika-piknik. Kiir-piknik.

Jatkoa edelliselle postaukselle. Haettiin sitten nuorimmaisenkanssa meille herkku-eväät ja sovittiin isompien kanssa että lähettään 200m päähään lähipuistoon eväsretkelle ja tällä kertaa vaan omalla porukalla, tarkoittaen, että kaverit eivät tällä kertaa pääse mukaan. Kori oli herkullinen ja kaikki kolme tyttöä olivat retkestä innoissaan! Olin ostanut ylläriksi vielä pienen kirjan "101 kysymystä ja vastausta lapsille" aiheena historia ja itselleni Deko lehden (asuntomessu-talojen esittelyineen) Ulkona oli mukava pilvipouta ja just ihana ilma syödä puistossa eväitä, lueskella ja katella pilviä.
***
Piknikul käidud. Ilm oli mõnus ja söögid ahvatlevad ja  nii me kõik koos suundusime rõõmsameelselt 200 m kaugusele pargikesse piknikule. Lastele olin ajaviiteks ostnud raamatu "101 küsimust ja vastust lastele" teemana ajalugu ja endale ajakirja tänavuse elamu-messi majadest. 






Omille lapsille olen opettanut (ainakin olen yrittänyt opettaa), että jos kaverieden perheet ovat lähdössä esim.piknikille lähipuistoon ja eivät kutsu heidät mukaan, niin se tarkoittaa, että perhe haluaa viettää hieman omaa aikaa ja silloin ei saa mennä häiritsemään. Kaikille meidän pihan lapsille sitä ei ole näköjään kotona opetettu.... koska aika pian oli muutama tyttöjen  leikkikaveri liittymässä meidän seuraan. Ens kerralla mennään hieman kauemmas..  tai vaihtoehtoisesti laitetaan eväät koko kylälle...
***
Olen proovinud oma lastele õpetada, et kui sõprade pered lähevad näiteks piknikule lähi-parki ja neid kaasa ei kutsuta, siis see tähendab, et pered tahavad veeta oma aega ja siis neid segama ei minda. Ilmselt kõigile meie hoovi lastele seda õpetatud ei ole.. Järgmine kord läheme pisut kaugemale.. või siis võtan kaasa söögid kogu külale...

Vapaat kädet tyhjää täynnä. Vabad käed tühja täis.

Nyt ollaan kotona vaan minä ja kolme nuorinta tyttöä. Meillä on mahdollisuus lähteä minne tytöt haluavat, mutta... Ei ku me mennään ulos, sanoivat 8 ja 9v tytöt. Ei sitten mennä näköjään paljon mihinkään. Korkeintaan omalle pihalle. Ja minä jo ehdin toivoa, että vietetään kiva päivä pikkutyttöjen ehdoilla jossain kotieläintarhassa, tai rantsussa, tai jossain. Jospa ne vielä innostuisivat vaikka piknikista lähipuistossa. Käydäänkin nyt hakemassa oikein herkulliseet eväät piknikkia varteen.. sellaiset mitä he eivät voi vastustaa ;) Palaan illalla asiaan, mikäli pääsen koneelle enkä ole ihan rättiväsynyt.
***
Nüüd olen kodus koos kolme väiksema tirtsuga ja võiksime minna kuhugi ,kuhu tirtsud tahaks. Aga võta näpust!  Me läheme õue.. ütlesid mulle. Ehk saan nad siiski meelitatud piknikule kodu lähedale parki. Lähengi nüüd pesamunaga poodi .. Kui õhtul arvutisse pääsen ja surmväsinud pole, siis kirjutan, kuis õnnestus.
Kaunista sunnuntaita kaikille!
***
Ilusat pühapäeva kõigile!

Ei kummoisempaa. Ei midagi erilist.

Lauantai tuli ja meni. Aamulla heti kahdeksalta mentiin nuorimmaisen kanssa taas palstalle. Tällä kertaa tyttö halusi pyöräillä sen 3 km lenkin. Ihan omalla pyörällä. Osaa jo kohtuu hyvin ohjata, mutta kun nyt on kuvioihin tullut myös polkeminen, niin näiden yhdistäminen vaati vielä aika lailla harjoittelua... Oltiin kuitenkin jo puolessa tunnissa perillä... Ja ei käyty palstalla kuin kääntymässä, koska neiti päätti lähteä parin mansikan ja parin minuutin ihmettelyn jälkeen  takaisin kotiin. Ei auttanut mikään ja näin äiti lampsii kiltisti perään... Paluu-matkalla pyöräilyintoa riitti tasan matkan puoliväliin, sen jäkeen tyttö työnsi pyörää ja äiti veti.. ja aika pian roikkui tyttö toisessa kainalossa ja pyörä toisessa. Päästiin kuitenkin kotiin. Kameraa ei ollut mukana, olisi ollut vain tiellä, joten pyöräilykuva on kahden viikon takaa.
***
Laupäev tuli ja läks. Hommikul kaheksa paiku läksime pesamunaga taas aiamaale. Seekord piiga tahtis minna oma rattaga (edasi tagasi 3km). Oskab juba päris kenasti juhtida oma ratast, aga et viimastel päevadel on hakanud ka väntama, siis nende kahe oskuse kokkupanemine nõuab veel harjutamist... Poole tunniga olime siiski kohal. Aiamaal käisime lihtalt suunda vahetamas, sest piiga ei olnud nõus olema seal kauem, kui 2 maasika söömise peale aega kulus. Ei aidanud miski ja niin ma läksin siis kenasti tema järel lönts-lönts kodu poole. Tagasiteel jätkus sõidutahet poole teeni. Siis tirts lükkas ja mina tõmbasin... ja varsti tassisin seljas nii tirtsu kui ratast. Õnneks jõudsime ikka koju. Fotokat aiamaale kaasa ei võtnud, oleks seal ainult ees olnud, seega see rattapilt on juba oma paar nädalat vana
Pyörä kun saatiin lukkojen taakse ja muu perhe herätetty (no, oli ne jo hereillä..) haettiin kaupasta päivän ruuat ja jäätelöä, jäätelöä ja jäätelöä. Iltapäivällä pistettiin isommat lapset miehen kanssa pihalle (no, lähtivät ihan vapaaehtoisesti jonnekin ajelulle) ja itse nukuttiin kunnon päikkärit (en mä muuten nyt jaksaisikaan täällä istua).
 Toivat kotiin tullessa mulle kukkia!  
***
Kui siis saime ratta lukkude taha ja muu pere üles aetud (noh, eks nad olid juba üleval..) käisime koos poes ostmas meile päeva söögid ja jäätist, jäätist ja jäätist. Pealelõunat saatsin mehe suuremate lastega kodust välja (noh, tegelt läksid ikka vabatahtlikult kusagile autoga sõitma) ja ise magasime tublid lõunauinakud (ega ma muidu siin istuda ei jõuaks..)
Tõid teised koju tulles mulle lilli!


Illalla mentiin vielä uimaan. Otin kameran mukaan, mutta en sitten kuvamut paljon mitään, kun olin nuorimmaisen kanssa vedessä..
***
Õhtul käisime veel ujumas. Fotokas oli küll kaasas, aga ega ma eriti pilte ei teinud, sest olin tirtsuga vees..



Sen näköisessä paikassa käytiin. Minä olin ekan kerran.
***
Sellises kohas käisime. Mina esimest korda


Ja vaatekoppia kun ei löydetty, niin tämä neiti ei sitten suostunut uikkareita puskassa, tai pyyhkeen takana vaihtamaan.. Ei sitten uinut ollenkaan..
Nyt ovat kaikki nukkumassa. 8 ja 9v tytöt ovat jo reilun viikon nukkunut partsilla ja nuorimmainenkin käy siellä nukahtamassa, nukkuisi hänkin siellä varmaan nätisti päiväunet ja koko yönkin, mutta äiti mokoma kantaa aina sänkyyn. Ehkä sitten ensi kesänä..
***
Ja kuna me ei leidnud sealt riiete vahetamiseks mõeldud kohakest, siis pildil olev 9a neiu ei olnud nõus ka mujal riideid vahetama ja jättis üldse ujuma minemata!
Nüüd kõik juba magavad. 8 ja 9a tirtsud on jub aüle nädala maganud rõdul ja ka pesamuna käib seal magamajäämas. Eks magaks temagi seal kenasti nii omalõunauinakud ja öö-unedki, kui see emme teda tuppa voodisse ei kannaks.. Ehk siis järgmisel aastal..


torstai 15. heinäkuuta 2010

Helle-herkkuja. Palava päeva kommid.

Meillä on pakastin lastattu erilaisilla jääpaloilla. Ainakin kahdeksan muotillista erinäköisiä ja makuisia jääpaloja. Aina kun joku näistä tyhjenee, niin täytetään uudelleen ja  muotti takaisin pakastimeen. On ollut oikein suosittuja herkkuja!
***
Meie sügavkülmik on täis erimaitselisi ja erikujulisi jääkuubikuid, vist oma 8 vormitäit. Kui mõni vormidest tühjaks saab, läheb kohe uuesti täitmisele ja kappi tagasi. On olnud küsitud kraam...







LISÄTTY klo 16.40
Täällä alkoi sataa oikein kunnolla. 8 ja 9 v tytöt olivat istuneet jo tunnin sisällä. Saadanhan me lähteä ulos sateeseen, kysyivät. Tottaikai, eihän sellaista tartte ees kysyä.. Sinne ne nyt kirmasivat

keskiviikko 14. heinäkuuta 2010

Oman maan mansikat.. Oma maa maasikad.

 Tänään aamulla mentiin nuorimmaisen kanssa jo aikaisin palstalle. Ilmassa oli vaara, että sateita saattaisi tulla, joten mansikat oli poimittava ja harsot otettava pois, ettei tippaakaan vettä menisi hukkaan. No, ei näitä sateita sitten missän väiheessa tullut, mutta meillä oli silti mukava aamu. 
***
 Tänä hommikul läksime pesamunaga juba varakult aiamaale. Õhus oli tunne, et vihma pole kaugel, seega oli vaja ära korjata maasikad ja loorid peenarde pealt kokku korjata, et ükski veepiisk kaotsi ei läheks. Noh, vihmad läksid meist mööda, aga meie saime mõnusa hommikupooliku.
















tiistai 13. heinäkuuta 2010

Päivän asu ja asusteet... Päeva riietus..

Pukeehan se tyttö näköjään helteilläkin ihan itse päälle.. hieman valikoivasti kylläkin. Sellaisten tilanne-kuvien kanssa on pienoinen ongelma - kun minä saan kameran haettu, on paras hetki yleensä ohi, näin kävi valitettavasti tälläkin kertaa..  Mutta voitehan te  mielessänne kuvitella neitiä tässä ekan kuvan asussa ja asusteissa eteisessä nuken vaunujen kanssa ulko-ovesta ulos puskimassa..
***
Tirts riietab end ikka ka kuuma ilmaga..  valib hoolega mida selga paneb. Selliste "õige hetke" fotodega on kahjuks nii, et kui mina oma fotokaga kohale jõuan, on parim hetk möödas, nii ka seekord..  Aga võite ju vaimusilmas ettekujutada pilti, kus piiga selles esimese pildi riietuses proovib nukuvankriga välisuksest välja trügida..





Me taidetaan tykätä tytön kanssa samoista kengistä. Minä niin paljon, että olen kävellyt ne melkein puhki, Tyttö näköjään kaipaa kenkiin uudistuksia ja oli aamulla, kun mina vielä kahvia hörppisin, revinnyt toisesta kengästä pohjallisen irti. Ja valitteli ääneen ja kutsui apuun kun toisesta ei meinanut lähteä yhtä helposti.. Kai mä sen jollain liimalla takaisin saan liimattu.. 
***
Meil on vist tirtsuga kingade suhtes sama maitse. Mina olen oma kallid kingad päris läbi kulutanud, mitte ei raatsi loobuda. Tirts vist arvas kah, et uuendada vaja ja oli hommikul, kui mina veel oma kohvi lürpisin, rebinud ühest kingast põhja välja. Ja kurtis häälekalt ja kutsus appi, kui teisest kingast ei tahtnud põhi sugugi  välja tulla... Aga küllap ma saan selle veel kuidagi tagasi liimitud


Meidän parvekkeella oli tänään kauppa. Kuvassa kassaneiti lakisääteisellä kahvi (lue: rusina) tauolla
***
Meie rõdul oli täna pood. Pildil kassa-neiu kohvi (loe: rosina)-pausil

maanantai 12. heinäkuuta 2010

Meidän Vivi. Meie Vivi.

Meidän Vivi on nyt sitten 2v. Kuvapläjäys löytyy edellisesta postauksesta.  Hän on minun viides lapsi. Mieheni kolmas lapsi ja meidän ainoa yhteinen lapsi. Hän teki meidän uusperheesta "täydellisen uusperheen", sellaisen, missä on sinun, minun ja meidän lapsia. Vivillä on kolme siskoa ja kolme veljeä ja vaikka he ovatkin ns. puolikkaita, niin se on sivuseikka, mitä arjessa ei ajatella. Voiko kukaan pikkutyttö toivoa parempaa! En usko. Vivi on aina osaannut yllättää. Kun olin synnyttämässä tyttöä, sain supistuksia lisäävää "lääkettä", en jaksaa nyt muistaa sen nimeä.. Alussa lääkärit olivat pistäneen minuun vahingossa suolaliuosta tai jotain muuta asiaan kuulumatonta.. sekin pisti supistuksiin vauhtia ;)  no kun asia korjattiin supistukset tulivatkin hieman säännöllisemmin. Ei mennyt kauan, kun sanoin miehelle, että nyt se tulee, ja soitin hoitajan paikalle, eihän se vielä voi.. sanotti minulle. Katsoivat kuitenkin ja sieltä se, yllätys-yllätys, tuli, ei mennyt kun muutama minuutti ja tyttö oli sylissäni. Napanuorassa oli yllättäen vaan kaksi verisuonta. En ollut aikaisemmin edes tiennyt, että pitäisi olla kolme..  Säikähdin. Vaikka kävin parissakin ultrassa, niin se seikka oli (sukupuolen lisäksi) jäänyt kahden silmän väliin. Hyvä niin, en osannut asiaa raskauden aikana murehtia. Olin iloisempi kuin koskaan, kun tytöllä olikin kaikki kunnossa. Painoi vaan vähemmän, kun vanhemmat lapseni, vaan 3225 gr. Kilon vähemmän, kuin toiseksi nuorin lapsista. Onneksi ne kaksi verisuonta olivat hoitaneet homman kunnolla! Sen takia varmaan minun sydänkin pumppasi verta koko raskauden ajan lähes tuplatahtiin.. sitä se ei aikaisemmin                                                                                  ollut tehnyt.


 Nyt Vivi osaa jo vaikka mitä. Riisua vaatteet esimerkiksi.  Joskus on jopa laittanut jotain päällekin. Mut näillä nykyisillä helteillä ei ole päälle laittamista ollut pahemmin havaittavissa.. Osaa roikkua ovenkahvassa. Kiivetä parvisängylle. Kiivetä keinuun ja kiipeilytelineelle. Ottaa pakastimesta mm. jäätelöä ja jääkaapista mm. margariinia. Levittää margariinia leivälle.  Avata jogurttipurkin ja leipäpussin. Puraista reiän pussiin, jos joku pussi on laitettu kiinni liian tiukasti. Osaa huutaa, jos ei saa haluamansa. Sanoa, että joku vauva huusi, kun kysytään, että kuka huusi. Noukkia kaupasta tavaroita koriin/kärryihin ja laittaa näitä kassa-hihnalle, äiti-nosturin osittaisella avustuksella kylläkin. Laittaa kaupan ilmainen keinu-hevonen itse päälle, jos äiti ei enää suostu laittamaan. Vaatia omaa vuoroa, vaikka muut eivät meinaa häneltä vuoroa saada. Nauraa omille vitselle. Nauraa silloinkin kun muut nauraa ties mille. Osaa puhua muiden päälle ja väliin omia tärkeitä asioita, vaikka viikkojen takaisia. Puhua monen sanan lauseita ihan selvästi. Ymmärtää myös kohtuu hyvin viron kieltä, hieman puhuukin. Osaa "lukea" muistista pari kirjaa. Käydä AINA! vessassa seka pissalla että kakalla, hoipertella tarvittaessa vessaan yölläkin vaikka  puoli unissa. Kertoa, jos jossan on pipi ja miten se pipi on tullut. Osaa ajaa isin autoa takapenkilta käsiin, rattina keltainen frisbee. Hyppiä tasajalkaa lattialla - se on aika uusi taito, sängyllä ahkerasti sitä on harjoiteltukin.. Juoda pullon suusta vettä, helteillä kun joutuu oppimaan vaikka mitä.. Laulaa omia tärkeitä lauluja. Vaatia meitä muita laulamaan hänelle tärkeitä lauluja.   Osaa irvistellä ja ilmeillä niin , että naurussa on pitelemistä. Ja osaa hymyillä niin suloisesti, että oksat pois....

sunnuntai 11. heinäkuuta 2010

2 vuotias. Vivi 2a.

Eilen vietettiin nuorimmaisen stntymäpäiviä. Tytöstä voisin kirjoittaa romaanin,  nyt en valitettavasti ehdi.....  joten vaan pieni diaesitys eilisesta päivästä.. uskon/toivon, että lähipäivinä saan aikaiseksi aiheesta hieman pidemmän tekstin..
***
Eile veetsime pesamuna sünnipäeva. Võiksin tirtsust kirjutada paksu romaani... nüüd aga vaid väike pildi-valik eilsest päevast:

torstai 8. heinäkuuta 2010

Nyt Karri syö.. Nüüd Karri sööb..

Tapahtui tänä iltana.. Nuorimmainen Vivi söi kulhosta rypäleitä, oli napsinut jo aikamoisen määrän ja muutama oli enää jäljellä. Poikani Karri tuli keittiöön ja mies sanoi, että Karri voisi nyt syödä ne loput. Sen kuullessa  tunki tyttö äkkiä viiimeiset pari marjaa suuhun ja sanoi suu täynnä ja kulhossa vaan varret :  "Nyt Karri syö loput!"

Juhtus täna õhtul. Pesamuna Vivi sõi kausist viinamarju, oli söönud juba palju ja mõned üksikud olid veel järel. Karri tuli kööki ja mees ütles Vivile, et las Karri sööb need mis järel . Tirts toppis kähku kõik viimased marjad suhu ja teatas suu punnis ja kausis ainult varred, et "Nüüd Karri sööb, mis järel!" 
***
Tähän tupakointi aiheeseen palaten, muistui tässä mieleen tilanne noin 11 vuoden takaa. Olin pojan (silloin 2v) kanssa kävelylenkillä, ja yhtäkkiä poika huusi, että TULIPALO, TULIPALO. Ei kyllä näkynyt missään. Hetken päästä taas " Tulipalo, tulipalo" . Sitten huomaasin vähän matkaa meidän edessä kävelevän tupakoivan miehen ja aina kun kaveri puhalsi savua ulos, niin poika huusi kun palosireeni, että " Tulipalo, tulipalo"..

Peab ikka veel selle suitsetamise teema juurde tagasi tulema. Tuli meelde olukord umbes 11a tagasi. Olin pojaga (siis 2a) õues jalutams, kui äkki poiss hõikas, et "Tulekahju, tulekahju!". No mina küll kusagil ei näinud.. Natukese aja pärast taas "Tulekahju, tulekahju". Siis märkasin meist pisut maad eespool kõndiva meesterahva, kes suitsu tõmbas ja igakord kui mees suitsu välja puhus hõikas Karri, et "tulekahju, tulekahju"..





Kuvat eivät ole ihan tuoreita ja toinen ollut täälläkin jo esillä hieman erinäköisenä, pahoittelut tästä. Kuvissa kuitenkin tarinoiden sankarit sulassa sovussa...

PS. Vink, vink..Tämä on sitten jo toinen postaus tältä päivältä ;)

Hyvän tuulen yskäinen torstai. Hea tuju köhane neljapäev.

Kävin tässä aamupäivällä esikoisen ja nuorimmaisen kanssa kaupassa. Matkalla kauppaan meidän ohi käveli pari tupakoivaa rouvaa. Esikoinen sitten kertoi, että muutama vuosi sitten, Hämeenlinnassa asuessamme, oli heillä kaverieden kanssa sellainen tapaa, että tupakoivien ihmisten läehellä ollessa he rupesivät hirveesti yskimään... :)  äidin tyttö! ihana mielenositus, tuli hyvä mieli :)  Tyttö miettii, että nyt ei enää uskaltaisi, niin, hieman pienemmät lapset saavat ehkä enemmän anteeksi, murkuille saatetaan jo sanoa pahasti.. Kaupassa tuli sit mulle yhtäkkiä hirveä yskän-kohtaus. Kiiruhdin kaupan ulkopuolelle, koska itseäni ainakin häiritsevät ihmiset jotka eivät tajua vetäytyä yskimään hieman sivummalle. Perässäni tuli hieman vanhempi rouva ja pisti minulle kouraan kurkkupastillin!, että hänellä näitä aina varalta mukana.. Iii-haa-nia ihmisia meidän ympärillä!

 Kotiin kävellessään huomasin, että lehmukset kukkii oikein urakalla. Sateen jäljeltä puiden lehdet olivat ihan siirapissa. Virossa kerätään lehmuksen kukintoja, kuivataan ne ja tehdään  näistä talvella teetä, se maistuu hyvälle. Siitä kerrotaan, että se vähentää tulehduksia ja rauhoittaa, sisältää paljon C-vitamiiniä ja A-provitamiinia, panee hikoilemaan ja alentaa kuumetta.. Jos minulla on joskus oma tuttu lehmus jossain luonnon helmassa,  saasteiden ulottumattomissa, niin meen taas kerämään näitä lehmuksen kukintoja, ihan niin kuin lapsena.

keskiviikko 7. heinäkuuta 2010

Intensiivista. Intensiivne.

Lasten kesäloma on mun kaltaiselle kotiäidille aika intensiivista aikaa. Luulisi, että kesällä sitten on aikaa lueskella ja tehdä käsitöitä yms. Mutta kas! Joka kesä havahdun siihen, että ei oo aikaa.. Täysipäiväinen äitiys on vielä täysipäiväisempää kesällä, kun mitä koulujen aikana. Sun pitää olla jokaisen tavoitettavaissa aamusta lähtien, joka hetki. Jos lähden nuorimmaisen kanssa ammupäivällä tunniksi kauppaan, on vastattava isompien lasten soittoihin ainakin muutama kertaa - Saanko lähteä kaverille? Saako kaveri tulla meille? Onko sulla käteistä, että pääsenn stadikalle, nostaisitko? Missä sä oot? Milloin sä tuut? Kenen jäätelö se vielä pakastimessa on? Saadaanko me mennä kaverin kanssa Makuuniin? Missä mun kirjastokortti on? Muista ostaa mulle sitä ja tätä..! Ootko nähnyt housujani? Kotiin tullessa aletaan puimaan päivän asioita. Kuka tekee mitä päivän töistä (meillä jokaisella isommalla lapsella tehtävä ainakin yksi kotityö päivässä..) En imuroi tänään, kun vastahan minä! Vien roskat! Ei kun minä vien roskat! En ainakaan tyhjennä tiskikonetta! Ja sitten tulee lammikosta suuren-suuri Äiti-Ankka ja sanoo kovalla äänellä, kuka mitäkin tekee ja milloin. Vastaavanlaista sitten pitkin päivää. Normaalia arkea. Ei lomaa, ei.. Pyykkiä tulee enemmän, ruokaa tarvitaan enemmän, laastareita kuluu enemmän, kivaa tekemistä tarvitaan enemmän, kaikkialla on käytävä enemmän. Ei, en silti  valita. Kesä on vaan kerran vuodessa, talvea monta kuukautta ja silloin tämä äiti sitten ehtii taas paremmin tekemään näitä omia tärkeitä juttuja.. Nyt mennään aika paljon  lomala(i)sten ehdoilla! :)