tiistai 10. elokuuta 2010

Höyryt pihalla. Aurud väljas.

Tapahtui tänään noin klo 20.00. Ovikello soi. Istuin just pöydän ääressä ja meinasin nostaa pyllyn penkiltä lähteäkseen avamaan ovea, kun poikani nousi ja sanoi: Istu sinä vaan, mä voin avata..  Pitäisi varmaan olla iloinen, mut.. jotenkin tunsin itteeni noin 80 vuotiaaksi...
 Että poikani aktiivisuus johtuisi siitä, että pahin  murkkuikä alkaa olla takaapäin on varmaan vaan toiveajattelua. Parempi selitys käytökselle löytyy kait tästä aamusta. Meikäläinen päästi hieman höyryjä pihalle, kun kaikilla tuntui olevan jotain valittamista. Sanoin, että jos joku vielä kehtaa valittaa tai vaatia minulta jotain, niin joutuu hoitamaan mun hommat koko seuraavan viikon. 
Sen jälkeen on ollutkin ihanan hiljaista...
***
Aeg: täna umbes kl 20.00. Uksekell helises. Istusn just laua ääres ja hakkasin pingipealt taguotsa kergitama, et ust avama minna, kui poeg tõusis laua äärest ja ütles: Istu sina rahulikult, mina võin avada... Peaks vist olema rõõmus, aga...  mul tuli selline tunne
 nagu oleksin umbes 80 aastane..
Kuigi väga tahaks, on siiski ilmselt naiivne uskuda, et kena käitumine oleks selitatav murde-ea lõppemisega. Parem seletus asjale leidub ilmselt tänasest hommikust. Mina nimelt lasksin tsipake auru välja, kui tundus, et kõik ainult hädaldavad. Ütlesin, et kui siin veel keegi söandab viriseda või nõuda minult midagi, saab teha kõik minu kohustuslikud tegemised kogu järgmise nädala jooksul. Nüüd ongi olnud mõnusalt rahulik.

Välillä (no ei onneksi aina) tuntuu, että saisi porukat olla hieman vähemmän riippuvaisia äiteestä..

7 kommenttia:

  1. :-). Hymyilytti sun postaus. Kauniin lennokas kuva.

    VastaaPoista
  2. Hyvä vähän välillä pienentää paineita ja päästellä höyryjä ;)

    Minua ehkä eniten ottaa päähän, kun ruuasta valitetaan... Joskus tuntuu, että vääntää mitä sapuskaa tahansa, niin aina joku marisee.

    Ah tätä äitiyden iloa ja onnea ;)

    VastaaPoista
  3. Nostan hattua sulle! Mulla oli hermo kireällä, kun yhden mukulan kanssa olin aamusta iltaan muuton keskellä... Välillä pitää ärähtää, että menee viesti perille.

    VastaaPoista
  4. Satu - nyt hymyilyttää jo täälläkin :)

    Kikka - juu, ruokahomma kuulostaa tutulta sekin.. :)

    Jassu - muuttaminen saattaakin olla yhden lapsen kanssa haastavampaa kuin useamman kaa.. ei voi oikein sanoa, että, hus, pois jaloista, että mee leikkimään vaik siskon tai veljen kanssa.. :) Tunnustan itse sortuneen sellaiseen useammankin kerran....

    VastaaPoista
  5. Ihana postaus:) On se vaan niin lohdullista huomata aina, että kyllä se painekattila pullistelee ihan joka torpassa. Ja siitä piti jo aiemmin kirjoittaa, että se maahanmuuttokirjoitus oli minusta tosi hyvä ja siitä keskusteltiin siskon kanssa pitkät pätkät.

    Mukavaa keskiviikkoa sinulle ja perheellesi!

    VastaaPoista
  6. Niin tuttu tunne. Välillä tekee hyvää päästää höyryjä. Menee yleensä vain viikko niin hommat on taas samassa pisteessä, mutta se viikko =)

    VastaaPoista
  7. Kiva blogi ja kivoja kuvia :)

    VastaaPoista