Virolainen. Uusperheellinen. Suurpeheen äiti. Kotiäiti. Vantaalainen. Maahanmuuttaja. Monan, Karrin, Lotan, Nellen ja Vivin äiti. Naapuri. Elämänkumppani. Ex-vaimo. Hetero. jne. Haittaako minua, jos joku vieraampi ihminen käyttää minusta näitä nimityksiä. Ei. Koska minä olen mm. kaikkia näitä edellämainittuja koko ajan ja ihan täysipäiväisesti. Miten muut ihmiset minut muuten kutsuisivat kuin oman kokemuspohjan perusteella!? Se naapuri joka ei tiedä minusta muuta, kuin että olen virolainen ja halua kertoa minusta jotain jollekin toiselle pihan naapurille, joka ei tunne minua sen kummemmin, käyttää minusta luonnolisesti sitä ainoa tiedossa olevaa "ominaisuutta", eli virolainen. Lapseni kaverit puhuvat minusta kuin esim. Nellen äidistä. Mitä ihmeellistä siinä on!? Vai pitäisikö minun kuvitella, että jokainen joka halua minusta kertoa jotain muille ihmisille, tulisi tekemään tuttavuutta ja kertoisi minusta jatkossa muille ihmisille minun kritereiden mukaisesti? Puhuisi minusta esim, kuin ihmisestä, joka on joskus kirjoittanut runoja ja opettanut koulussa historiaa ja haaveile kesämökistä Virossa!? Minkä takia me niin kauheasti pelkäämme sitä ns. luokittelua? On ihan saman tekevä miten ihmiset meitä näkevät ( ja monesti näkevät asioita, joita itse olemme tavalla tai toisella esille tuonut ), tärkeintä on, että itse tiedämme, mitä kaikkea muutakin me olemme. Viime aikoina on paljon ollut esillä, että pitäisi nähdä luokittelujen takana ihmistä. Miksi!? Miksi vieraan ihmisen tarvii tietää minusta enemmän, kuin minä olen antanut hänen nähdä!? Onko näin, että jos hän ei tunne minun menneisyyttä, tapaa elää ja jne. niin hänellä ei ole oikeutta kertoa muille ihmisille minusta mitään, mikä perustuu hänen omaan henkilökohtaiseen kokemukseen minusta? Edes sitä ,että mulla on kivat lapset!? Tai sitä että olen aikamoinen pihapoliisi? Minu saa siis luokitella ihan vapaasti.
Nyt ryhmistä. Jos virolaiset rötöstelevät Suomessa ja sanotaan, että taas ne virolaiset täällä rötöstelevät, niin pitäisikö minun vetää siitä herne nenään ja ruveta paasaamaan, että eihän kaikki virolaiset täällä rötöstele!? Jos esim.viisi virolaista mekastelee pihallasi, niin miten muuten sen asian ilmaisisi? Niinkö, että virolaiset X, Y, Z,C ja W mekastelevat!? Käydäänkö pihalla ottamassa selvää kavereiden nimet, että voidaan huomenna kertoa nimien ja elämänkertojen mukaan ketkä kaverit täällä oikein mekastelivat? Ei tosiaankaan, ja tottakai silloin käytetään heistä sana virolaiset, koska parempaa tietoa heistä ei ole. Jos sellaisesta loukkaantuu, niin johan on heikko itsetunto! Sama koske somaleja. Tai venäläisiä. Sellainen ei ole yleistelyä! Eikä luokittelua! Silloin vaan puhutaan asioista näillä nimillä jotka ovat sillä hetkellä tiedossa. Jos joku kömpelösti yleistääkin, että esim. kaikki virolaiset ovat laiskoja, niin ketä se haittaa!? Oletetaanko tosissaan, että sellaista uskotaan!? Kyllä silloinkin ymmärrettään, että kyseinen ihminen on ollut tekemisessä vaan ns laiskojen kanssa.. Jos jostain julkisuuden henkilöstä puhuessaan tulee ihmisille ensimmäiseksi mieleen hänen homous, eikä nimi, niin onko se heidän vika, että just sitä kyseisen henkilön ominaisuutta on korostettu, ehkä jopa hänen omasta toimeesta!? Saako se julkisuuden henkilö sitten loukkaantua ja vaatia, että hänessä nähtäisi muutakin kuin homoa? Ihan kuin ei nähtäisi! mutta monesti sen muun selittely vie huomattavasti enemmän aikaa ja eihän kukaan voi olla niin itsekäs, että jos puhutaan hänestä ohimennessä, niin pitäisi kertoa kaikki hänestä tiedossa olava tieto.
VIelä esimerkki. Olen kertonut tutuille esim., että taas ne suomalaiset juopot ahdistelivät ohikulkijoita kauppakeskuksen takana pyytäessään rahaa. Mutta en tosiaankaan tarkoita sillä kaikkia suomalaisia jouppoja ja vielä vähemmän, että kaikki suomalaiset olisivat juoppoja, vaan tarkoitan näitä paria kolmea kaveria jotka säännölisesti samassa paikassa rahaa kyselevät. Minkä takia sitten käytän sanaa suomalaiset? Koska siitä myös tutut tunnistavat kyseisen porukan, eivätkä sekoita heitä kauppakeskuksen toisella puolella kerjäviin romanialaisiin.
Olen omasta mielestä kohtalaisen suvaitsevainen ihminen... joten suvaitsen myös sen, että loukittelusta saa valittaa. Mikä ei kuitenkaan tarkoita, että aina sitä valittelua ymmärtäisin.
Tähän loppuun vielä kuvia ajasta josta nautin suunnattomasti, ehkä joskus elämäntilanteeni sallii taas sen tyyppisen touhun... Miten se liitty edelliseen tekstiin.. Ehkä joku Hämeenlinnassa muistaa minut vielä virolaisena naisena, joka myi parina kesänä torilla pitsityynyliinoja ja osti mummoilta vanhoja pitsejä...
.jpg)
Valmiina lähtöön, minne sitten mentiinkään!
.jpg)
Hämeenlinnan torille..
.jpg)
.jpg)
Ps. Yrityksellä ei ole tällä hetkellä minkäänlaista toimintaa. Ei ole ollut melkein kolmeen vuoteen.
Hieno ja ajatuksia herättävä kirjoitus. Enpä ole moista tullut edes tätä ennen ajatelleeksi.
VastaaPoistaIhania pitsejä =)
Mahtava kirjoitus! Itse olen miettinyt juuri samoin, mutta en ole jaksanut edes aloittaa selittämään kun tuntuu että tuo on jotenkin niin valtavan tabu.. ihmiset HALUAVAT käsittää väärin ja loukkaantua.
VastaaPoistaHmmmm... eihän siinä sinällään ole mitään pahaa, jos joku näkee jonkun tietyn identiteetin kautta sinut ohikulkiessa.
VastaaPoistaMutta kun saat potkut sen takia, että olet väärää seksuaalista suuntautumista (viittaan siihen alkuperäiseen kolumniin) tai et pääse työhaastatteluun, kun pomo lukee nimesi työhakemuksesta, alkaa siitä olla haittaa, jos joku (tässä pomo) näkee vain sen yhden puolen, eikä edes vaivaudu tutustumaan todistuksiisi ja työhistoriaasi.
Minua haittaa se, että minut nähtäisiin vain äitinä, sillä niin kivaa kuin lasten kanssa onkin olla, niin haluan olla paljon muutakin. Minua haittaa se, että minulle tullaan aukomaan päätä keskellä katua ja kertomaan, miten tyhmä olen, koska minulla on ulkomaalaisen miehen kanssa lapsia. Minua se vain loukkaa. Haittaako se elämää? No, ei tee mieli jutella enää niin avoimesti ihmisten kanssa. Kyllä minä voin jatkaa elämääni, mutta voin myös kuvitella, että vastaavasta kommentoinnista olisi haittaa, jos se jatkuu pitkään - koko elämän? Siis jonkun toisen kohdalla.
Vähän sama tilanne kuin koulukiusaamisessa. Pitäisikö sanoa vain, että kuules, kyllä sun kuuluu kestää ja siinä kasvaa itsetunto, kun sua haukutaan viisi vuotta silmälaseista tms. Ei oteta mukaan leikkeihin jne.
Olisikin mukavaa, jos maailmassa oikeasti ei uskottaisi näitä ennakkokäsityksiä. Mutta valitettavasti ihmiset käyttäytyvät ja elävät niiden mukaan. Eivät kaikki, mutta valitettavan monet. Maailma tietenkin muuttuu, mikä on hyvä.
Luokitteluissa on se vaara, että ihmiset nähdään vain juuri esim. kansallisuuden tai seksuaalisuuden kautta - ei haluta myöntää, että itsellä voisi olla jotain yhteistä tämän henkilön kanssa. Meillä Helsingissä on se hyvä puoli, että ollaan tekemisissä monien erilaisten ihmisten kanssa ja samalla huomaamme, että naapurin virolaisen naisen kanssa voimme keskustella meitä yhdistävistä asioista, vaikkapa kukista. Olen muuten asunut (ja parhaillaankin asun) virolaisten naapurina ja edellisessä talossa virolaisia haluttiin ajaa asunnosta ulos, koska metelöivät liikaa. Me asuimme naapurissa, eikä koskaan kuultu mitään (oma metelimme oli suurempi). Joten voi siitä tiettyinä näkemisessä olla oikeasti jotain haittaa...
Naapurisi ei siis aina näe sitä, minkä sinä itse haluaisit hänen näkevän. Ja hänen kokemuksensa sinuun voikin perustua ihan vallan muuhun, kuin sinuun itseesi ja hänen kokemuksiin sinusta.
Siitähän Korhosen kolumnissa olikin kyse, että ihmiset muodostaisivat mielipiteensä ihan juuri sen pohjalta, minä näkevät sinut, kohdatessaan sinut. Ilman niitä valmiita ennakkokäsityksiä.
Mari A. - jos saa potkut pelkän seksuaalisen suuntautumisen takia, niin en hyväksy asiaa. Joskus kuitenkin syy potkuihin saattaa olla jossain muualla. Potkut saanut henkilö itse voi tietenkin väittää, että syyksi oli seksuaalinen suuntautuminen, koska kuka potkut saanut nyt haluaa kertoa kaikille, että sai potkut, koska ei täyttänyt työnantajan odotuksia? Moni keksii kerrottavaksi kuitenkin jonkun tekosyyn - henkilökemia, työnantajan epärealistiset odotukset tms. Ja mm. seksuaalinen suuntautuminen on oiva tekosyy. Sama koskee ulkomaalaisten työnhakua. Aina voi sanoa, etten saanut töitä, koska olen ulkomaalainen. Sitäpaitsi Suomessa on mielestäni ulkomaalaiset aika hyvin työllistetty, jotkut kansanryhmät muistaakseni jopa kantaväestöä paremmin.
VastaaPoistaKatsotaan sitä työllistymis asiaa myös tavallisen suomalaisen kannalta. Hän hakee töitä, paikan saa yhtä pätevä ulkomaalainen. Suomalainen menee kotiin ja kuuntelee illalla uutisista, että täällä on kamala työvoimapula ja pitää tuoda työntekijöitä kiinasta asti, seuraava uutispätkä kertoo siitä, miten ulkomaalaisiä syrjitään työn saannissa. Ihmekös sitten jos osa kansasta on hämmennyksessä. Tämä nyt kyllä taitaa liityä enemmän siihen maahanmuutto politiikaan...
Sitten.
Naapurit saa nähdä minua kyl ihan minkälaisena haluavat, puhua minusta mitä haluavat. Jos minulle päin naamaa tullaan sanomaan, niin osaan kyllä hymyillä ja sanoa, että kiitos saamastani huomiosta, tulisitteko joskus vaikka kahville.
Minustakin on kuulemma joskus jossain porukassa puhuttu kuin venäläisestä huorasta. Täytyy myöntää, että silloin vuosia sitten, kun siitä kuulin, niin kirpaisi. Nyt lähinnä naurattaa.
Se virolais-episodi teidän talossakin taisi ratkea ihan oikeudenmukaisesti? Tuntui varmaan kurjalta pienen hetken, mutta loppu oli hyvä. Eli kyllä se oikeus yleensä voittaa ;)
Tilanne.Tapaan ihmisen ensimmäistä kertaa,ilman mitään käsitystä hänestä. Sattumalta muuten fiksu ihminen töpeksi just silloin ja käyttäytyy jotenkin poikkeavasti. Esim. henkilö saatta just silloin rykäistä ja sylkeä valtavan limaklöntin nurtsille, tms. Minä muodostan oman käsityksen siinä tilanteessa ilman valmiita ennakkokäsityksia ja se tuore käsitys ei välttämätä ole positiivinen. Onko sillä henkilöllä oikeus loukkaantua siita?
Minulla oli ennakkokäsitys somaleista. Olen opiskellut vuoden opistossa, jossa oli muiden kansalaisuuksien edustajien lisäksi myös useampi somali. Erittäin hauskaa ja mukavaa porukkaa ja hyvin tultiin toimeen. Seuraavat 8v asuin Oulussa ja ihmettelin kovasti, kuin somaleista jossain vaiheessa alkoi kuulumaan negatiivisia juttuja. Nyt, täällä Vantaalla asuessani, olen harmikseni huomannut, että monet näistä jutuista on totta ja minun erittäin positiivinen kuva somaleista on hieman päässyt murentumaan. Eli näinkin voi käydä kun tutustuu paremmin.
Mari A - Kiusaamisesta. Kannoin nelivuotiaasta naimisiinmenon asti oman isä-puolen sukunimeä, joka suoraan suomen kielelle käännettynä oli Leveäpää. Sain siitä tietenkin kuulla aina välillä. Pikkuhiljaa opin myös vastamaan ilkkujille tavalla, mikä sai heidät hiljaiseksi. Asiaani auttoi myös se että olin hyvä monessa asiassa, joten itsetuntokin oli kohdallaan. Minun 9v tyttäreni on hieman ujo ja enemmän haaveilija tyyppi. Kun muutettin Vantaalle, oli tyttö 2. luokalla. Täällä ei sitten otettu leikkeihin, jos otettiin, niin hänen piti leikkiä vaan muitten ehdoilla. Muutama tyttö haukkui oudoksi ja joku kommentoi vaatteita, joista tyttö itse tykkäsi. Onneksi hän kuitenkin ymmärsi kertoa tästä asiasta minulle. Sanoin, että hän on mahtava tyyppi, ihanan erilainen ja jos olisin itse hänen ikäinen, niin haluaisin olla hänen kaveri. Sanoin, ettei hänen tarvitse saada kavereita omalta luokalta, riittää, että pihalla on pari hyvää kaveria. Sanoin, että ei tarvitse leikkiä toisten ehdoilla, vaan kannattaa sanoa hymyilleen, ettei sellaiset leikit kiinnostaa. Jos haukutaan vaatteita, sano hymyilleen, että minä tykkään näistä, sinun ei tarviikaan.Yms. Me myös harjoteltiin näitä tilanteita kotona. Sen lisäksi tehtiin hänelle kotisivut, minne hän laittoi kaikki hänen tietokeneella piirtämät kortit ja kun kävin myyjäisissä, niin myytiin siellä näitä hänen kortteja ja hän sai näistä paljon kehuja ihan vierailtakin. Eli koetin kaikin keinoin vahvistaa hänen itsetuntoa. Puhuin tietenkin luokanopettajallekin, että seuraisi miten tilanne kehittyy. Muutama viikko sen jälkeen kun tyttö oli kertonut asiasta, oli kiusaaminen loppunut. Eli joskus on hyvä opettaa myös kiusatulle uudenlaisia tapoja toimia, että kiusaaminen loppuisi. Tietenkin on myös vakavampia juttuja, joihin pitääkin puuttua rajummin. Meille on riittänyt itsetunnon vahvistaminen. Nykyään tytöllä on omalla luokalla pari hyvää kaveria ja entisten kiusaajien kanssakin tulee hyvin toimeen :) Onneksi. Ptyi, ptyi, ptyi (limaklöntti nurmikolle.. :O )
VastaaPoistaKiitos muuten kovasti näistä kommenteistä, kyllä ne pistää katsomaan omia(joskus keskeneräisiä ) ajatuksia eri kulmasta. Aivoni kaipaavat työtä, sudokut eivät ihan riitä..
Ps. mielipiteeni saattavat ajan mittaan hieman muuttua, perustelen sitä silloin sisäisellä/henkisellä kehityksellä ;)
Blogistani löytyy tunnustus sinulle <3
VastaaPoistaEve: hovioikeudessa astihan siitä päätettiin, oliko potkuihin syynä seksuaalinen suuntautuneisuus vai muut asiat. Outoa on kyllä saada potkut heti kun työsuhde alkaa, eihän siinä ehdi tehdä mitään mokaa.
VastaaPoistaEdelleenkin on hienoa tehdä ihmisistä mielipiteet sen jälkeen, kun on ollut kontaktissa ko. ihmisen kanssa: jos yleensä järkevä ihminen tekee jotain järkkyä, niin se on tietysti se ensimmäinen kuva tästä. Mutta tällöinkin ollaan tavattu juuri se ihminen. Jos ihmisen arvioi jo siinä vaiheessa, kun ihminen ei ole päässyt vielä sanomaan/tekemään mitään, mikä todistaisi tyhmäksi tai viisaaksi, on kyse niistä ennakkoluuloista.
Aiemmin työskentelin maahanmuuttajien kanssa. Olin siitä onnellisessa asemassa, että minun ei tarvinnut olla tietoinen kenenkään taustoista: kuka on tullut milläkin perusteella Suomeen. Ja siellä tuli esiin niin monta törkeää tapausta työnhaussa, että ei ole mitään huhupuhetta, että työllistyminen olisi vaikeaa.
Eve, sinä ja perheesi varmasti pärjäätte hyvin. Kaikilla kiusatuilla lapsilla ei ole yhtä vahvaa perhettä taustalla. Itse odotan naapureiltani ja muilta ihmisiltä kohteliasta käytöstä itseäni kohtaan, en nimittelyjä tai haukkkumisia. Ehkä odotukseni ovat liian korkealla? En osaa vastata törkeyksiin, koska niitä ei ole tarvinnut aiemmin kuulla. Ei ole koskaan tarvinnut huudella myöskään muille, tai lähinnä tasapuolisesti jäkättänyt kaikille pihan lapsille ihan riippumatta siitä, mikä kenekin tausta on. Mutta sekin on sitä, että näkee ihmisen ihmisenä, eikö?
Sitä vain piti kirjoittaa, että myös sukupuoli voi kahlita. Jos on tieteen palveluksessa, niin naisen tarvitsee koko ajan todistaa älykkyyttään. Miksi siis luokittelusta ei pidetä? Siksi, että se aiheuttaa sen, ettei ihmisiä kohdella tasapuolisesti. Meillä Suomessa onneksi nämä tasa-arvo-taistelut ollaan käyty jo sata vuotta sitten. Saamme nauttia niistä hedelmistä. Toivottavasti muistettaisiin tasa-arvo ihan kaikessa ja kaikki saisivat sen kohtelun, minkä ihmisinä ansaitsevat. Siksi luokittelut ovat syvältä.
Ps. Minulla ei ole yhtään huonoa kokemusta somaleista, ennakkoluuloja on ollut, mutta ne ovat hälvenneet. Myöskin edellisessä pihassa huomasin, että monilla oli niitä ennakkoluuloja, eikä mitään kokemuksia haluttu. Minulla ei ole huonoja kokemuksia oikeastaan mistään kansalaisuudesta, seksuaalisesti suuntautuneesta, ikäluokasta. Huonoja kokemuksia on ihan ihmisistä. Enemmän kuitenkin niitä hyviä, myöskin ihmisistä.
Mari A - Korhosen tapaukseen en ota kanta, hänestä en ole tässä puhunut, mielestäni näyttöä ei ollut riittävästi kummallakaan osapuolella. Puhuin alunperinkin siitä, että myös näistä harmittomista ns luokittelyistä millä ei edes tarkoiteta mitään pahaa, tehdään joskus rasistisia ja yleistäviä kannanottoja.
VastaaPoistaEsimerkit omasta perheesta toin tänne sen takia, että olisi näyttö elävästä elämästä siitä, että kiusaamisen pystyy lopettamaan myös silloin kuin kiusattua ihan oikeasti autetaan, eikä vaan surkutella ja huudella kylillä ja kurmuteta kiusaaja. Sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, että pärjääkö minun perhe hyvin vai ei. Jos perheet eivät voi hyvin, niin se ei liity yleensä luokitteluun eikä rasismiin, vaan syyt ovat paljon maallisemmat.
Myös palkka-ero ongelmalla ei ole mitään tekemista luokittelun kanssa ja tämä asia hoituisi pienellä lakimuutoksella. Askel kerralla ja hyvä tulee :)
Me ei olla samanlaisia. Pihalla kaikille lapsille tasapuloisesti jäkättämällä saat ehä toisen lapsen tuntemaan syyllisyyttä tapahtumasta loppuiän, toinen on asian unohtanut minuutissa. Kannatan keskustelua ja asioiden rehellistä selvittelyä. Tasapäistäminen on myös
syvältä.
Sata vuotta sitten käydyt taistelut eivät myöskään kuuluu tähän asiaan. Ne käydään jokaisessa yhteiskunnassa silloin kuin yhteiskunta on siihen kypsä, enemmistö on siihen valmis ja riittävät perusteet olemassa. Mielestäni esim avioliitto on tarpeeton jäänne menneisyydestä, mutta turha lähteä vaatimaan sen poistamista kuin yhteiskunta ja kansan enemmistö ei ole siihen valmis. Voisin kyllä tässäkin asiassa paremman puutteessa vedota sata vuotta sitten käytyihin tasa-arvo taistoihin.
Kenenkään ihmisarvoa ei määritä muut ihmiset, eikä kenenkään haukut, vaan henkilö itse. Kunhan vaan me aikuiset ymmärtäisimme sen, että se ihmisarvo ja itsensä kunnoittaminen luodaan pitkälti lapsuudessa ja kasvattaismme lapsemme sen mukaan. Jos kunniottaa itseään, niin on helpompaa kunnioittaa myös muita.
Kaiken muun ohella minä mm. kannatan naisen oikeutta olla nainen ja miesten oikeutta olla mies. ;)
Lapsillani on kaiken värisiä kavereita. Kaikki hyviä tyyppejä. Tiedän heidän kansalaisuudetkin. Joskus kun lapset puhuvat kavereista ja minulla on nimet unohtunut, niin kysyn, että oliko se se arabi, tai oliko se se somali-tyttö, tai venäläinen. JOskus tulevaisuudessa saatan kysyä, että oliko se nyt se lesbo, tai puhutko sä siitä homosta. Ihan tarkoittamata mitään pahaa! Mutta jos joku kiihkomielinen kuulee meidän keskustelua, saatta hän siinäkin kuulla rasismia. Eli väitän, että monesti rasismi on kuuntelijan eikä puhujan päässä.
Peace! :)
Jellona - Kävin kurkkaamassa :) kiitos kovasti! <3
VastaaPoista