perjantai 20. elokuuta 2010

200

Ihan vahingossa huomasin äsken, että 199 postausta jo olen tänne laittanut, joten nyt 200 menossa! Aika hurja! Ei siis postausten lukumäärä, vaan se, että vielä täällä olen postailemassa. Mulla kun monesti tahtoo ne innostukset lopahtaa alta aikayksikön. Pari kertaa olen miettinyt, että pitäisikö lopettaa, kun tuntuu tämä blogi ahmivan meikäläisen aikaa kuin joku musta aukko. Mut vielä en ole kotiporukoita hulluuden äärelle ja kotia täydelliseen kaaokseen saattanut (kato, joskus jopa ehdin viel leipomaankin), joten jatkan. 
***
Täiesti juhuslikult märkasin äsja, et juba 199 kirjutist olen siia üles pistnud, seega praegune on 200! Päris metsik! Mitte see, et nii palju olen kirjutanud, vaid see, et ikka veel siin kirjutan. Mul kipuvad tihtipeale need suure hurraaga alganud huvid ruttu otsa saama. Paar korda olen küll mõelnud, et äkki peaks ära lõpetama, sest tundub, et see blogi ahmib minu aega nagu mingi must auk. Aga kuna ma pole veel muid pereliikmeid päris hulluks - ja kodu täielikku kaosesse ajanud (näe, vahel isegi küpsetan veel midagi), siis jätkan.

Tänään on muutakin juhlittavaa. Rakas mieheni joutui viikonlopuksi pois kotoa. Hän, joka ei koskaan käy missään (jos nyt salia ei lasketa), lähti hakemaan itselleen uutta (ainakin uudempaa kuin entinen, ilmastoitua ja automaattivaihteista) työvälinettä. No, samantyyppisen reissun hän tekee kyl joka syksy. Viettää samalla viikonloppua velimiehen kanssa, puhuu työasioita ja makaa auton alla. Aikaisempina vuosina hän on valitellut melkein kuukauden etukäteen, ettei haluaisi lähteä kotoa pois, mut tällä kertaa ei paljon valituksia kuulunutkaan. Alkaako olla jo kiva lähteä vähän tuulettumaan !?  ;)  Sittenhan parin vuoden päästä on toivoa, että tekee vuodessa jopa pari sellaista reissua :D
Minusta ainakin on kiva olla välillä kotona ihan vaan lasten kanssa.
***
Täna on ka pisut muud põhjust pidutseda. Minu kallis mees pidi minema kogu nädalavahetuseks kodust ära. Tema,  kes kunagi kusagil ei käi (välja-arvatud jõusaal), läks tooma endale uut (vähemalt uuemat kui endine, konditsioneeriga ja automaatkäigukastiga) tööriista. Noh, eks ta tegelt teeb igal sügisel enam-vähem samasuguse reisi. Veedab samas nädalavahetust vennaga, räägib tööasjadest ja pikutab auto all. Varasematel kordadel ta on ikka pea kuu aega kurtnud, et ei tahaks ikka kodust ära minna, aga seekord palju virisemist polnudki. Kas hakkab juba olema tore, et saab kodust välja!? ;) Siis on paari aasta pärast lootust, et mees teeb aastas jub apaar sellist reisi :D
Minule igatahes meeldib olla vahel kodus ainult koos lastega.


Mutta, mutta. Tänään käytiin nuorimmaisen kanssa 2v neuvolassa. Juu, juu, tyttö täytti se 2v jo heinäkuun 10 päivä ja nyt vasta neuvola. Se pitää kyl laitta ihan mun oman lahopään piikkiin. Täälläpäin kun pitää varata neuvola-aika ainakin kuukausi etukäteen, niin minä muistin asian vasta kesäkuun puolessa välissä Virossa ollessaan. Ajateltiin miehen kanssa, että kun päästään kotiin juhannuksen jälkeen, niin soitetaan heti ja varataan aika. Mut silloin olikin jo myöhäistä, koska koko neuvolalaitos oli kesälomalla. Ei muuta kun muistutus kännykkään ja soitto 26.07. Ihan hyvin meni  - saatiin aika alle kuukauden päähän :) Tytsi on nyt 88cm pitkä ja painaa 11,6 kg. Ihan sopusuhtainen mimmi. Neuvolatäti sai tämän äiti-ihmisen ensimmäistä kertaa hieman noloksi. Kun en ollut opettanut tytölle, että minkä ikäinen hän on, enkä ollut pelannut hänen kanssa palapelejä (sellaisia jossa hahmoja nostetaan nupista kolosta ja laitetaan takaisin samaan koloon), en ollut opettanut, että possu tekee röh, röh ja hevonen ihha-hhaa. En ollut kertonut, että pullea otus kirjan sivulla onkin lentokone ja valkoiset pilvet vihreällä taustalla ovat lampaat, jotka tekeevät mää-mää. Mut ei se mitään. Tyttö tiesi asiat paremmin kuin me muut ja kertoi kuvista asioita, joita neuvolatäti ei ollut hoksannutkaan. Esim. kuvassa ollut nalle oli ihan selvä pupu ja kissasta piirretty kuva viereisellä sivulla oli piirretty kuva siitä "pupusta". Ja se ruskea läikkä, mikä oli kuvan ylänurkassa ei missään tapauksessa ollut heppa, vaan heppa oli neuvolan käytävällä ja siina oli kiva keinua. Iso aurinkovarjo oli sateenvarjo ja kiikari näytti ihan ämpäriltä. 
Tyttö olisi ollut varmaan enemmän kiinnostunut, jos täti olisi pistänyt sitä tekemään jotain oikeita juttuja, keittämään kahvia tai imuroimaan, tai sekoittamaan taikinaa, tai tuomaan iskälle tulostimesta työpapereita. Kauheat vanhemmat, eivät opettaa lapselle, että kissa sanoo miau, vaan pistävät sihteeritason hommiin...

5 kommenttia:

  1. Älä välitä tuosta neuvolantädistä! Joskus he seuraavat turhankin tarkkaan ohjekirjojaan, joissa sanotaan mitä lapsen pitää milloinkin osata. Jokainen lapsi oppii asiat omaan tahtiin ja mikä sen parempaa kuin ottaa lapset mukaan oikeaan puuhailuun! Kyllä siinäkin oppii asioita ja vieläpä hyödyllisellä tavalla.

    Bloggailu vie kyllä aikaa. Itselläni on töihin paluun jälkeen ollut vain liian kiire, ei meinaa jaksaa enää koneella istua iltaisin. Mahtava saavutus tuo 200 postausta! :)

    Ihanat kuvat, herkullinen leipä ja tuo kuva tytöistä on kyllä ihanan kesäinen ja sellaista vauhtia siinä mukana. Hieno otos.

    Mukavaa viikonloppua Eve. Kiitos kommenteistasi blogissani.

    VastaaPoista
  2. Älä ihmeessä lopeta! Täällä on niin mukava käydä lukemassa.

    Älä huoli, kyllä teidän neiti varmasti oppii moiset sivuseikat. Tiedät itse miten taitava neitokainen teillä häärää =)

    VastaaPoista
  3. Marika - en niin välittäkään, kyllä tyttö taidot todisti sitten omalla tavalla :) oli neuvoliatätikin ihan ihmeessa, että on jo niin taitava :)
    Minttu - en oikeastaan olekaan huolissan tytön kehityksestä ja osaamisesta. Kyllä hän tietää miltä lentokone näyttä ihan livena ja luonnossa erottaa kissan, koiran ja jopa lehmän ja hevosenkin. Ja puhuu kuin papupata. On vaan jotenkin hassua, että lapsen pitäisi tunnistaa hahmoja epämääräisesti piirretyistä kuvista, sellaisesta kirjasta, jota ei ole koskaan aikaisemmin nähnytkään. :)

    VastaaPoista
  4. Neuvolantädit on niin kivoja ;)

    Meidän teini piirsi 5-vuotiaana ihmisen ruumiin kolmion mallisena, aina ja joka kerta, se oli ihan hänen oma tyylinsä ja tapansa.
    Voit kuvitella mikä oli neuvolantädin reaktio kun teki näin 5-v tarkastuksessa!!!

    Meitä sitten kehotettiin yhdessä seisomaan peilin edessä ja katsomaan miltä ihminen oikeasti näyttää. Tyttöhän oli siihen asti kulkenut silmät kiinni eikä ollut koskaan ihmistä nähnyt ;)

    Esikoisen ensimmäinen sana oli ISÄ. Hänen neuvolakortissaan on 11-kuukauden kohdalla (suluissa) sana ISÄ ja 12-kuukauden kohdalla isolla eikä suluissa sana ÄITI. Oppi lapsiraukka nämä väärässä järjestyksessä!

    Mua ärsyttää suunnattomasti sellainen ahdas lapsen muotti johon jokaisen taaperon pitäisi mahtua.

    VastaaPoista
  5. Minulla oli juuri toissapäivänä nolo-äiti-hetki lääkärissä, kun lääkäritäti pyysi pikkumiestä avaamaan suunsa. Olisi kuulemma tuon ikäisen pitänyt jo osata :O
    Ja noita tilanteita on ollut monia ties missä lääkärireissuilla, että pitäisi tietää jo vaikka mitä. Mutta ei jaksa välittää.. opetetaan sitä mukaa kun hoksataan..? ;)

    Ihanaa viikonloppua teille <3

    VastaaPoista