torstai 4. helmikuuta 2010

Rakas liivi, Kallis vest

Näin siinä sitten kävi . Siitä on jo yli 11 vuotta, kun tämän aplikoidun liivin esikoiselle ompelin. Yksi harvoista vaatekappaleistä, mitä olen säästänyt ja säilyttänyt lapselta toiselle. Viimeinen pesu oli liikaa. Omapa on vikaani. Olisin vaan pitänyt kaappissa lukkojen takana, enkä antanut sitä lapsille leikkiin, koska siitä johtuen lasten lisäksi liiviä on pitänyt niin nuket kuin nalletkin. Rajansa liivin kestävyydelläkin. Niin haluaisin pukea tätä liiviä vielä kuopuksellekin! Pitää nyt katsoa, saanko sen jotenkin fiksusti korjattu. 
***
Nii siin siis juhtus. Sellest on juba üle 11 aasta, kui selle vestikese kõige vanemale lapsele õmblesin. Üks väga vähestest riidetükkidest, mida olen hoidnud lapselt teisele. Viimane pesu pani paugu. Eks see ole mu oma süü. Miks ma siis ei hoidnud seda kapis lukkuda taga ja andsin lastel sellega mängida, kuna seetõttu on lisaks lastele vesti kandnud ka nukud ja mõmmid. Jah, iga vesti taluvusel on ikka mingi piir. Siiski tahaks nii väga, et ka noorim laps saaks seda veel kanda! Peab nüüd vaatama, kas saan selle kuidagi mõistlikult ära parandatud.

Ja tässä vielä kuva liivistä (eihän ne reiät näy...)
***
Ja siin veel pilt vestist (ega need augud ju  välja ei paistagi..)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti