Luopuminen. Loobumine.

Ensimmäistä kertaa elämässäni sain nyt minäkin kokea tutista luopumisen tuskaa. Isommat lapseni eivät tuttiä huolineet ollenkaan. Mutta nuorimmaiselle löytyi melkein heti mieluisa tutti. Puolisen vuotta sitten oli tutti meillä käytössä lähinnä nukkumaan mennessä. Nyt keväällä tulikin tutista yhtäkkiä tosi rakas. Sitä piti saada lutkuttaa ihan keskellä päivääkin. Eilen ajattelin, että nyt on se hetki. Tutit hyppäsivät lentokoneeseen ja lensivät pikkuvauvojen luo. (Ne on käynyt lyhyillä lentomatkoilla aiemminkin, mut aina jotenkin sitten hypännyt kesken lennon keittiönikkunasta takaisin äidin kouraan - ihan kuin kotoa pois viedyt koirat tai kissat jotka tarinoissa  palaavat kotiin pitkien matkojenkin päästä...). Jokatapauksessa, eilen mentiin ekan kerran illalla nukkumaan ilman vellipulloa ja tuttia. Vaik luettiin kirjoja, laulettiin ja kerrottiin iltasatuja, jaksoi tyttö huhuilla tuttia ja vellipulloja reilu puoli tuntia. Oli aika surkea olo sekä tytöllä, että äidillä. Aamulla tyttö heräsi kuudelta ja heti oli ikävä tuttia ja vellipulloa. Ei auttanut kun herätä ja laittaa tytölle aamupalaa. Herätyskello soi seitsemältä. Päivällä tyttö muisti tutin ja vellipullon muutaman kerran ja puhui lentokoneista ja että tutti hyppää kotiin ja että kaupasta haettaan velliä. Ei hypännyt eikä haettu. Illalla kirjan lukua ja enää ei tuttia kysytty, vellipulloa kerran. Ei itkua. Ihana! Katsotaan mitä aamu tuo.

***

Pesamuna lutt on lennanud ära pisikeste beebide juurde. Lutipudel kah. Ja seekord lõplikult. See juhtus eile õhtul. Mul pole varem vaja olnud lapsi lutist võõrutada, sest minu suuremad lapsed lutti ei hoolinud. Pisitirtsule lutt meeldis. Pool aastat tagasi olime siiski juba nii kaugel, et lutt läks suhu ainult tudule minnes. Nüüd kevadel, muutus aga lutt väga armsaks ja seda nõuti ka keset mänguhoogu. Eile siis mõtlesin, et nüüd on õige hetk. Õhtul magama minnes proovisin küll mõtted mujale viia - lugesime raamatuid ja laulsime ja rääkisime jutukesi, aga ikka jaksas tirts üle poole tunni lutti ja pudelit taga igatseda. Olime mõlemad pisut kurvakesed. Hommikul tirts ärkas kell kuus ja kohe algas luti ja pudeli jorin. Ei muud kui üles ja piigale hommikusööki. Kell tirises kell seitse. Päeval küsis lutti ja pudelit paar korda, rääkis lennukist ja luti koju tulemisest (vahel enne oli lennukist ikka koju tagasi ka tulnud) ja poest uue pudeli ostmisest. Ei tulnud lutti, ei käidud poes. Õhtul lugesime raamatut ja kuulasime kuidas vihm krabistas akna taga, lutti ei küsinud, pudelit vaid ühe korra. Ei nutnud üldse. Vahva! Vaatame, mis hommik toob.

***

Loppukevennys. 

Vaikka isommat lapseni eivät tuttia syöneet, oli heillä muita tapoja, joista oli hyvä jossain vaiheessa päästä eroon. Pojallani oli paha tapaa työntää käsi aina mahdollisuuden tultua mun paidankauluksesta sisään rintsikkoihin. Vielä kahden ja puolen vuoden iässä ei  oltu päästy tavasta eroon. Kerran (poika oli varmaan just jotain 2,5v) ärähtiin oikein kunnolla, että nyt käsi irti tissistä ja sassiin! Siihen sitten poika suuttuneena sanoi: Osta mulle sitten kaupasta omat tissit, että mä voisin näillä leikkiä...