maanantai 24. toukokuuta 2010

Yhtä Juhlaa! Pidu meie tänavas.

On kulunut tasan neljä vuotta Miehen ja minun ensitapaamisesta. Hämeenlinnassa, Anttilan kahvilassa. Kuukaus sen jälkeen, hän kysyi, että alatko mua.. Ajattelin, että hullu mies joka tällaiseen lähtee. Olin juuri eronnut ja neljän, vielä pienen lapsen äiti. Olin epävarma myös itsestäni, uusi suhde ei ollut suunnitelmissä. Mutta siitä se lähti. Syksyllä asuttiin jo saman katon alla. Tämä suhde on sellainen, että jos katsoisin vierestä, en uskois että se kestäisi kuukautta pidempään. Tulisiä väittelyitä, hempeitä hetkiä, jääräpäisyyttä, hellyyttä,  viisastelyä ja viisauksia, unelmia ja karuja totuuksia. Mutta ennen kaikkea kuitenkin välittämistä ja rakkautta ja luottamusta.. Arki on meidän juhla. Kumpikaan meistä ei oikein osaa juhlia ulkona. Meille juhlapäivä on silloin, kun päästään  yhdessä, omin käsin jotain luomaan,  ideoimaan, rakentamaan ja lopuksi ihailemaan aikaansaannoksia.
 Kukat ja lahjat jätettiin tänään kauppaan, haettiin pari huutonetista huudettua mattoa ja Miehelle selän kuntoutusta varten jumppalaite. Ostettiin kotiin lapsille kakkua, neekerinpusuja ja limsaa, kukkien sijasta maljakkoon pääsi minttupuska. Oli mukavan rento iltapäivä. Ja ihania tunteita täynnä.
***
On möödunud neli aastat sellest päevast, kui kohtusin esimest korda oma Mehega. See juhtus Hämeenlinnas, Anttila kohvikus. Kuu aega peale seda, küsis ta et kas meist võiks saada paar. Mõtlesin siis ja vahel veel praegugi, et hull mees, kes sellise naisega tulevikku tahab luua. Olin just lahutatud ja nelja veel väikese lapse ema. Ma polnud ka ise kindel, et kas jaksan kohe uue suhtega alustada. Aga sellest see algas. Ja sügisel elasime juba sama katuse all. Kumbki meist ei oska eriti pidu panna, nii, et argine elu on meie pidu. Parimad päevad on sellised, kui saame koos oma kätega midagi valmis teha - unistada, luua, meisterdada ja nautida tulemusest.
Täna jätsime lilled ja kingid poodi. Laste rõõmuks ostsime torti, neegrimusisid ja limonaadi, lillede asemel pistsime vaasi poest toodud poti-piparmündi. Oli mõnus päev. Ja ilusaid tundeid täis.


































































Meidän pikkuneiti on jo muutaman päivän ajan, silloin kun pyydettään lopettamaan joku hänestä kiva ja meistä vaarallinen touhu (esim. parvisängylle kiipeäminen), sanonut huulet törröllään ja onnettoman näköisenä, että "Ei oo hauskaa!"  

***
Meie pesamuna on juba mitu päeva, siis kui teda keelatakse tegemast mõnd tema arust toredat ja meie arust ohtlikku asja (näiteks üles narile ronimine), öelnud meile suu torus ja kurva näoga, et "Ei ole tore!"



Tässä viimeisessä kuvassa taitaa näkyä äidin vaikutus lapseen. Jaksaako äiti hakea ruuvimeisselin aina, kun joku pikku ruuvi tarvi yhtäkkiä avata tai kiristää kesken päivän? Ei.. Onko huushollissa siitä johtuen monta murtunutta veitsenkärkeä? On..  
Tyttö on näköjään äitiä fiksumpi -  avaimethan on huomattavasti vahvempaa tekoa kuin veitset....
***
Sel viimasel pildil onnäha ema mõju lapsele. Kas ema viitsib iga kord tuua kruvikeeraja kui on äkki keset päeva vaja mõnd kruvi keerata? Ei.. Kas meie kodus on tänu sellele mitmel noal ots ära murdunud? On...
Aga laps on emast targem - võti on ju palju vastupidavam, kui noad...



6 kommenttia:

  1. Silloinhan kaikki on hyvin, jos arki tuntuu juhlalta!!!

    Luottamus ja rakkaus, hyvä perusta kestävälle suhteelle. Mitäs siitä sitten, vaikka välillä (tai usein) sarvia kolistellaan ja tahtoja koetellaan ;)

    VastaaPoista
  2. Aivan kuin olisit kirjoittanut minusta ja miehestäni, meillä on hyvin samanlainen suhde. Välillä on tulta ja tappuraa, sitten taas hyvin rauhallista ja mukavaa. Kaksi kaksoshoroskooppia samassa huushollissa... Ja käsillä tekeminen on meille molemmille myös tärkeä asia. Erityisesti silloin tulee hyvä mieli, kun yhdessä saa jotain valmiiksi! Onnea vielä teille vuosipäivänä!

    VastaaPoista
  3. önne! ja kohe pikaks-pikaks ajaks!!!
    Ja peab nentima, et ridade tagant kumab elu täis pöördeid ja käänakuid, aga kui löpuks on lilled ja päike, siis on köik seda väärt.

    VastaaPoista
  4. Onnea onnea!!! Sitähän se elämä parhaimmillaan on.

    VastaaPoista
  5. oi ihanaa,arjessa se onni on!
    ja teilläkin kiipeilään!;)
    Anu

    VastaaPoista
  6. Mude - niinpä, minusta on tärkeä, että mielipiteet tuodan esille, vaikka toinen ei välittäis näitä aina kuunnellakaan, ei jää ainakaan epäselväksi, mitä toisen pääkopassa liikkuu - mille sitä luottamustakaan muuten voi rakentaa..
    Heidi - meillä taas ihan vastakohdat hroskooppimerkeiltä, minä vaaka, Mies neitsyt - boheemi kaunis-sielu ja pikkutarkka kotipoliisi/pelle :)
    Sirja- tänud! Eks me ka loodame, et see kestab kaua ja kaua :)
    Minttu - kiitos..
    Anu - niin, arjessa on ihan kaikki :)
    Kiipeillään meillä,ja kovasti. Parvisängyssä onneksi irralliset portaat, pystyy päiväksi nostamaan ylös sänkyyn, yli puoli vuotta jo nostettu ja nostettava vielä jonikn aikaa...

    VastaaPoista