tiistai 6. huhtikuuta 2010

Tällä kertaa vaan suomeksi...

Arkeen paluu ei meinaa sujua. Muutama päivä lasten kanssaVirossa jätti tällä kertaa jälkeen terveen väsymyksen, mitä nukutaan pois varmaan koko loppuviikon ja ...  haikeuden. Se viimeinen on minulle harvinainen vieras, ja sitä ei noin vaan pois nukuta. JOTTAIN pitäis tehrää! Eli ostaa pois se hemmetin mökki, mitä me niin kovasti kaivataan ja mihin meillä ei ole varaa ja mistä meillä ei ole hajuakaan missä se on. Järkevää, joo, haaveilua...  Mutta haaveillamme on ollut tapana toteutua,  joten ehkä tälläkin kertaa...
***
Meillä on Virossa 84m2 kerrostaloasunto, mikä ei lain mukaan ole kiinteistö, vaan irtaimistö, joten asunnon myynti/vaihto yms on lähes mahdoton (joku porsaanreikä kuulemma löytyy). Asunto sijaitsee pikku kylässä, talon ulkonäkö on kuin sodan jäljeltä, samoin porraskäytävät. Asuntojen ovien takana on toisenlaista. Meidän asunnossa on (puu)lämmitys peräti kahdessa huoneessa neljästä. Parissa asunnossa ei ole asukkaita ollenkaan. Talossa asuu kuitenkin muunmuassa paikallisen koulun rehtorin ja muutaman muun opettajan perhe. Ikkunoista näkyy kartano-koulu, urheiluhalli, lähikauppa, omalääkäri, kirjasto, uusi leikkikenttä skeitti ja pyöräilyramppeineen, kyläläisten viljelypalstat, vanha omenatarha ja kylän bussipysäkki. Vanhimmat lapseni kävivät siellä yhden lukuvuoden koulussa. Viihdyttiin se vuosi  tosi hyvin. Siellä oltiin muutaman vuoden tauon jälkeen  pari yötä nyt, pääsiäisenäkin.
Meillä oli myös oma koulukartano-kummitus, joka näkyi hyvin oikeastaan vaan meidän keittiön ikkunasta ja parvekkeelta. Olihan asunto ennen meitä kuulunut vanhalle koulukartanon opettajarouvalle...

Kuva keittiön ikkunasta päivällä

Kuva keittiön ikkunasta yöllä, kummituskin näkyy

Taivaskin oli siellä aina niin kaunis



Ja maisemat muutenkin
Mutta totuus on, että tämä paikka kuuluu jotenkin menneisyyteen ja en usko, että siiheen on paluuta. Nyt halutaan löytää se oma ja yhteinen jostain muualta. Jos pystytään pitämään tämä paikka, niin hyvä, jos joudutaan luopumaan ja keksitään keino myydä/vaihtaa se johonkin muuhun, niin hyvä sekin. Kauneuttahan löytyy kaikkialta, kunhan meissä on voimia huomata se.




2 kommenttia:

  1. Äitini miesystävänsä kanssa olivat aikeissa hankkia virosta kesämökin muutama vuosi sitten. Kävivät muutamaakin ihanuutta katsomassa. Lopulta luopuivat ajatuksesta, juuri koska ne omistusjutut tuntuivat niin epämääräisiltä...

    VastaaPoista
  2. Niinpä, näissä asioissa on hyvä, jos on tuttu välittäjä joka osaa selittää asiat perin pohjin. Virossa tällä hetkellä tilanne hieman selvempi kuin muutama vuosi takaperin ja kiinteistöt halvempia, joten nyt olisi halukkaille hyvä aika ostaa... (www.kv.ee - sieltä löytyy suuri osaa Virossa myynnissä olevista kiinteistöistä, sivut suomeksikin)

    VastaaPoista