sunnuntai 18. huhtikuuta 2010

Miksi minä tätä blogia kirjoittelen...

Pieni Lintu heitti haasteen johon päätin tarttua. Että miksi kirjoittelen tätä blogia.. En oikein tiiä ittekään.. Pitää miettiä..Tutustuin blogimaailmaan vasta tän vuoden alussa. Sitä ennen olin seurannut vaan Aasiassa leijasurfailua harrastavan pikkuveljeni blogia (ei se enää ole jaksannut kirjoitta mittään..) ja toisen pikkuveljen blogia Viron ja myös muun maailman kirjavasta menosta. Eli kakkuohjetta kaipasin alkuvuodesta ja satuin Mansikkamäelle. Sieltä sitten alkoi tutustuminen ensin leivontablogeihin ja sitten pikkuhilja eksyin myös muihin blogeihin. Että elämässäni ei reiluun puoleentoista vuoteen ole  ollut käytännössä muuta kun koti, lapset ja mies, olin alkanut kaipaaman jonkinlaisia haasteita arkeen. Eksyin myös parin Suomessa asuvan virolaisen blogiin ja se antoi lisää potkua alkaa kirjoittamaan myös suomeksi - kun ei se "huono suomi" hirveesti ketään tuntunut häiritsevän. Alkuperäinen idea, saada jokaiselle viikolle jonkinnäköinen pieni Haaste/Tehtävä jonka valmistumista sitten olisin blogissa esitellyt, kaatui ajan ja sopivien tehtävien puutteeseen.  Aika pian rupesin kirjoittamaan myös viroksi, koska alkuperinen idea ruveta pitämään kahta eri blogia, toinen viroksi, toinen suomeksi, olisi vienyt liikaa aikaa.


 Nyt sitten blogissa kirjoittelen lähinnä meidän arjen pienistä hetkistä, aika paljon kylläkin nuorimmaisen tekemisistä (hän kun niin otollisessa iässä, että aina sattuu ja tapahtuu) ja omista käsitöistä. Isommista lapsista en niinkään paljon turisee, ja jos, niin heidän luvallaan. Blogin mukaan on taas tullut enemmän käyttöä 5v vanhalle digijärkkärille joka oli pari vuotta suhteellisen vähäisessä käytössä. Nyt räpsitään kuvia päivittäin. Lapset kyllä palauttavat äidin maanpinnalle jos satun kuvaamaan esimerkiksi paistettuja munia..  että etkai sä nyt munista blogiin kuvia laita... Lasten kuvat katson yleensä aika tarkkaan, että mitä laitan ja mitä ei, jonkin-näköinen sisäinen sensuuri kai. En ihan myös kaikkea kirjoittaa, mitä päässäni pyörii, en yksinkertaisesti ehtisi. Koetan muutenkin pitää tekstit lyhyenä ja kuvat paljon-sanovina, valitettavasti se ei aina onnistuu.. 


Blogiyhteisö vaikuttaa mielenkiintoiselta. Pidän itseäni tietoisesti hieman ulkopuolella. En osallistu esim. arvontoihin. En tulee tulevaisuudessa näitä itse järjestämään. En mee enää lukijaksi. Laitan vaan sivupalkkiin blogit , missä vierailen aina kun ehdin. En ole hirveästi myös kiinnostunut muiden mielipideistä, joten harvemmin näitäkin kyselen. Kommentit, noh, onhan se ihan oikeasti tosi kiva kun näitä jätetään! SUURI KIIITOS ihanista kommenteistä näitä jättäneille! Todennäköisesti kuitenkin pitäisin blogia vaikka kommenttejä ei jätettäisikään. Blogia lukevat mm. sekä minun että mieheni sukulaiset ja he ovat olleet aika tyytyväisiä kun ovat näin pysyneet paremmin perillä meidän tekemisistä, kaikki he kun asuvat kaukana. 
Perheemme  kuuluu sellaisten nykyperheiden joukkoon joilla ei ole lähialueella ns turvaverkkoa (lue: lasten hoitopaikka) joten ei ole päiviä ilman lapsia/lasta. Siinäkin mielessä blogista on tullut minulle joknkinlainen henkireikä. En oikein viihdy kaiken maailman harrastuksissa, kaikki aikuisiän kokeilut ovat jääneet pariin kertaan, joten ei ole mun juttuja. Jos hetki omaa aikaa löytyy, niin kaipaan rauhaa ja hiljaisuutta kuulla omia ajatuksia. 
Vuokralla asutaan, minä hoidan kotona nuorimmaista ja  mies on osa-aika työssä, joten ei tässä kulutusjuhlia vietetä, mutta hyvin meillä on asiat. Ja lainoista ollaan vapaita. Kierrätetään, tuunataan, tehdään itse. Bloggailu on onneksi ilmaista... ja blogin takia en ole senttiakään kiertoon laittanut.
 Blogimaailmassa on kiva myös se, että voi kuvitella ihmiset blogien takana just sellaiseksi kun haluaa :) ja  kuvitella, että ton tai ton tyypin kanssa voisin oikeassakin elämässä tulla toimeen. Kaikki varmaan tietävät ettei kavereiden löytäminen aikuisiällä uudella paikkakunnalla ole kovin helppoa, varsinkin kun on mun kaltainen tiukkapipo (ei alkoa, ei tupakkaa, ei mielellän eläimiäkään - perheessa pari allergista).   


 Bloggailun haittoja. Olen huomannut, että kämppäni ei ole ihan yhtä siisti kuin ennen... siitä ajasta mikä aikaisemmin meni  tavaroiden siirtämiseen oikeille paikoille tuntuu osa menevän siihen, että siirrän ajatuksiani ja kuviani blogiin... Olen siinä kyllä petrannut ja oppinut päivittämään blogia aina nopeammin ja tehokkaammin. Kirjoitan lähinnä silloin kun nuorimmainen on päiväunilla tai isin kanssa leikkimässä; tai sitten illalla kun lapset nukkuu. En ole käynyt keskustelupalstoilla, enkä muutenkaan tiedä paljon mitään siitä, että mistä kansa netissä turisee. Jos negatiivisiä ajatuksia/kommentejä tulisi vastaan, niin varmaan pohtisin, että ovatko ne aiheellisiä, jos eivät mielestäni ole, niin jätän unholaan, jos tulen tulokseen, että ne tosiaan on aiheellisiä, niin  ryhdyn toimeenpiteisiin. Toistaiseksi ei ole tullut vastaan... Ptyi..ptyi..ptyi  :)
Tulipas sekavaa tekstia, mut jos tästä nyt jotain selvisi minun bloggaamisen "motiiveistakin"... 

8 kommenttia:

  1. Kirjoitulsestasi heräsi ajatuksia...
    Ensinnäkin kirjoitat mielettömän hyvää suomea, ei vois kuvitella, että olet virolainen. Meillä on töissä virolaisia paljon ja heidän suullinen ja kirjallinen ilmaisunsa eroaa kuin yö ja päivä sinusta.

    Tuli mieleen kysymys: miksi et halua osallistua arvontoihin tai olla lukijana? Mikä filosofia siihen liittyy? ihan yleisestä mielenkiinnosta kyselen, kun elämä ja sen ilmiöt kiinnostaa=)

    Sen olen humannut, että blogistaniassa viihtyy hyvinkin paljon juuri me, jotak emme polta emmekä juo, mistä lie johtuu. Ehkä se aika mikä joillain menee viinilasien helistelyyn, säästyy meiltä bloggailuun...

    Meillä myös pari allergista perheessä.

    Ja tousta arvostelusta, minusta on ihan turhaa alkaa reagoimaan siihen että joku anonyymi ilamisee jonkun lennokkaan mielipiteen tyyliin "millä rahalla tuo ostaa noin paljon" tms. Luulisi aikuisten tajuavan että maailmassa monta on ihmeellista asiaa ja sillai. Emme esim. elä valtakunnassa, jossa jokaisella on sama määrä kulutettavaa emmekä maailmassa jossa jokainen olisi kiinnostunut tismalleen samoista asioista. Mikä toisesta tuntuu turhalle voi olla toiselle elämän suola ja hyvä niin.

    VastaaPoista
  2. jarna - Olin alussa innolla lähössa mukaan ihan kaikkeen, mitä blogimaailma tarjoaa, huomasin kuitenkin pian, että aikani ei ihan kaikkeen riitä ja kaikkia blogeja en ehdi lukemaan vaikka kuinka mielenkiintoisia ja kivoja olisivat. Blogini ulkoasuunkaan en ehdi sen kummemmin paneutua. Laitankin nyt itselleni tärkeimpien blogien listan ns, "sivupalkkiin" ilman mitään paineita lukea näitä silloin kun uusi juttuu julkaistaan (alussa näin meinasi olla, että kaikki piti lukea heti).. joten lähinna itsekurin puutteen takia :) Tarkoitus on joskus laittaa tuonne listaan pari blogia jokaisesta minua kiinnostavasta aihealueesta - näiden kautta pääsen sitten ajan puitteessa vierailemaan satunnaisesti muuallakin ... Arvontoihin en ole osallistunut lähinnä sen takia, että ei ole vielä tullut vastaan mitään, mitä oikeasti olisin tarvinnut (pienesa asunnossa ei ole yhtään tilaa ylimääräiselle, joten olen muutenkin aika tarkkaa, mitä kotiini ovesta sisään päästän :). En tietenkään voi sanoa, että asia jossain vaiheessa ei voisi muuttua. Ai niin , olenhan minä osallistunut yhteen arvontaan aikaisemminkin - oli tarjolla just sen tyyppistä lankaa mitä olen suunnitellut joskus ostavani - joten taisin postauksessa puhua hieman potaskaakin... Ehkä se perimmäinen syy näin pähkinäkuoressa on just se, että pelkään blogimaailman vievän liian ison palan elämästäni..
    Suomenkielen taitoani olen saanut koulia jo vuodesta 1994, kun tulin Suomeen opiskelemaan ja valitettavasti nyt on käynyt niin, että kotikieli kun on suomi, niin vironkieli on alkanut unohtumaan. Eli olen nykyään sellainen kielipuoli. Uskoisin, että tän kielipuolisuuden takia minun blogin pitäminenkin on hieman hitaampi kuin syntyperäisillä suomalaisilla - saattaan joskus esim jäädä toviksi pohtimaan jotain yksittäistä ajatusta, että miten sen saisin mahdollisemman selvästi ilmaistua...
    Arvosteluista sellaiset "lennokkaat" jätän tietenkin ihan omaan arvoonsa. Mutta jos asiallista neg palautetta tulee, niin pohdin varmasti, että olenko tullut sokeaksi omille tekemisille - näinkin kun voi käydä...
    Ps. kiva kun kirjoitit/laitoit kommentin, sai ittekin taas vähän tarkemmin mietitty, että mitä tuli sanottua :)
    Ja kyllä, minusta on tosi kiva, että on olemassa myös sellaisia blogeja, missä on sitten ihan kaikkea ja ihan viimeisen päälle - näissä on aina ilo vierailla!

    VastaaPoista
  3. Juu, hyvä on aina miettiä omia motiivejaan jatoimiaan ja korjata kurssia jos tarve, mutta suurin osa arvostelusta on aivan tarkoituksella pelkkää ilkeilyä ja ikävää että moni on sen takia lopettanut bloggaamisen ym.

    VastaaPoista
  4. jarna- se on kyllä tosi kurjaa jos näin on joillekin käynyt! Onneksi olen toistaiseksi aika tietämätön sellaisesta ilkeilystä! Mutta kai se aikaa tämänkin "ongelman" korjaa...

    VastaaPoista
  5. Ihan ohi bloggauksen aiheen...

    Näköjään olit myyrmäkihallin kirpparilla. Vai kuvasitko ikkunasta, taisit joskus mainita hallin näkyvän ikkunastanne ;)
    Jos kävit, suosiko kirppuonni?

    Mua harmittaa ihan vietäväsit kun en pässyt kumpanakaan päivänä! Ja ensiviikonloppunakin taitaa tehdä tiukkaa...

    Minusta viron kieli on aivan ihanaa, siksi aina jos vaan ehdin, luen bloggauksesi kummallakin kielellä :)

    VastaaPoista
  6. Mude - kuvan otin eilen aamulla valokuvametsästyksen kuvaa varten kävelylenkillä ollessaan, omista ikkunoista näkyy halli hieman eri kulmasta :) Tänään ehdin sit kirpparillekin. Kaksi tuntia vierähti uskomattoman nopeasti ja siinä ajassa en kerennyt kiertää edes puolta kirpparia!
    Kirppuonneakin oli. Ihan perus kesävaatteita (t-paitoja yms) menin tytöille hakemaan ja laskin ,että 25 kpl sellaisia tuli kotiin ja noin 30€ olin näihin sijoittanut. Ties jos saan aiheesta postauksenkin aikaiseksi. Tänä vuonna on näitä vkl kirppareitä toukokuun loppuun asti, joten ehtii sinne vielä,(aion viel ittekin käydä)vaik totuus on kai se, että paras tavara myydän ekoilla kerroilla pois...
    En osaanut arvata, että taidat viroakin, hauska juttu! Kun tuut kirpparille, tuu meille kahville niin harjoitellaan viroa ;)

    VastaaPoista
  7. En mää mitään viroksi sanoa osaa, haluaisin kyllä!
    Meillä täällä naapureina asuu muutamakin virolaisperhe, ihana on kuunnella kun omalla äidinkielellään puhuvat! Kielessä on niin kaunis nuotti!!!

    Täytyypä pistää kahvikutsu mieleen :) Aion nimittäin ihan varmasti ehtiä kevään aikana myrtsikirpparille!

    Ihana tuo ruusukuva! Minäkin viikonloppuna vähän ruusuja lähikuvasin...

    VastaaPoista
  8. Mude - no mä rupeen sit varalta siivoon.... ;)

    VastaaPoista