lauantai 31. heinäkuuta 2010

Any inspiration to share?

Jotenkin ei oo inspiraatiota.. Johtuneeko siitä, että olisi valtavasti asiaa, mutta en oikein tiedä mistä aloittaisin. Juu, kotona ollaaan taas. Tänään kotiutuvat viimeisetkin rippeet, eli autoa lähinnä tarkoitan. Sanoi toinen sopimuksen irti kotiintulo aamulla (torstaina), kun piti aamu neljältä lähteä ajamaan laivalle. Ei muuta kun auto hinaamalla Tallinnaan huoltoon ja me taksien ja bussien kyydissä samaan kaupunkiin, odottamaan korjaamolta tuomiota. No, siinä viideltä illalla selvisi, ettei samana iltana autoa kuntoon saada ja  miehellä kun oli seuraava päivä jo työpäivä, niin juostiin ekalle mahdolliselle laivalle ja oltiinkin kotona jo torstai iltana, joskus kymmenen jälkeen. Onneksi autolla vakuutukset kunnossa ja tajuttiin heti aamuyöstä soittaa Suomeen If-in päivystävään puhelimeen, joten taloudellisia menetyksiä ei pahemmin pitäisi tästä seikkailusta tulla. Niin, ja autosta soitettiin jo eilen aamupäivällä, että tulkaa hakemaan pois. Pika-korjauksen olivat tehneet, täällä sitten pitää hoitaa loput. Ja minä ehdin täs joillekin jo hehkuttaa, että kyllä se Renaulti on mainetta parempi auto.. just joo..  Mieheni ylpeys sai aikamoisen kolauksen, kun HÄNEN auto jouduttiin hinaamaan pois Virolaisen pikkukylän kerrostalon edestä. Hinausauton kuskikin oli mieheni harmiksi erittäin puhelias ja mitä pahinta - kovaääninen, joten koko kylä heräsi viimeistään siinä vaiheessa, kun autoa hinattiin kyytiin :) Mieheni sanoi, että ei varmaan kehtaa vähän aikaa nenäänsä kylillä näyttää.. Sanoin, että hommatkoon polkuauto, ei ainakaan tuu sähkövikoja.. Ei kai mun tartte näitä miehiä aina ymmärtää... Mut asiasta toiseen, niin jaettavaa olisi yhtä sun toista. Ripottelen reissu-juttuja täs pikkuhiljaa, aihe kerrallaan. Tänne pistän kuvan lehtohepokatista, joka istui eräänä iltana meidän kolmannessa kerroksessa sijaitsevan asunnon eteisessä, katon rajassa ja oli yhtä hämillään kuin me. Yllätysvieras oli ainakin neljä senttiä pitkä (plus kaikki ulos törröttävät ruumiinosat) ja sentin paksuinen, joten aika iso otus. Jos nyt joku luulee, että tiesin sen heti hepokatiksi, niin hän erehtyy. Ensi reaktioni oli, että joku trooppinen sirkka on karannut jostain sirkuksesta tai vastaavasta.. no mut en mä ollut semmoista aikaisemmin nähnyt. Netistä kun asiaa tutkin, niin aika yleinen otus kuulemma...


Kun olin ottanut otuksesta kuvan, sujautin käteeni suojahansikkaan ja sen päälle muovisen roskapussin, nappaisn sirkan kouraan ja tiputtelin parvekkeelta alas. Ja olinkin aika viisas (jes jes, hyvä minä!..  pelkuri), luin netistä, että tämä sirkuttelija saatta purra oikein kunnolla...   Pari tuntia operaation jälkeen alkoi harmittaa, etten pyydystänyt kaveria purkkiin. Olisin voinut vihdoinkin täyttää lasteni toiveen ja tuoda heille lemmikin..  

2 kommenttia:

  1. Ikävää, kun joutuu auton kanssa takkuamaan, vielä reissun päällä. Nuo sähköviat on välillä henkimaailman asioita, niinkuin veljeni sanoo...

    VastaaPoista
  2. Heidi - niin, mut onneksi toinen meistä osasi paikallista kieltä. Puolassa esim. olisi tilanne ollut huomattavasti mutkikkaampi..

    VastaaPoista