keskiviikko 7. heinäkuuta 2010

Intensiivista. Intensiivne.

Lasten kesäloma on mun kaltaiselle kotiäidille aika intensiivista aikaa. Luulisi, että kesällä sitten on aikaa lueskella ja tehdä käsitöitä yms. Mutta kas! Joka kesä havahdun siihen, että ei oo aikaa.. Täysipäiväinen äitiys on vielä täysipäiväisempää kesällä, kun mitä koulujen aikana. Sun pitää olla jokaisen tavoitettavaissa aamusta lähtien, joka hetki. Jos lähden nuorimmaisen kanssa ammupäivällä tunniksi kauppaan, on vastattava isompien lasten soittoihin ainakin muutama kertaa - Saanko lähteä kaverille? Saako kaveri tulla meille? Onko sulla käteistä, että pääsenn stadikalle, nostaisitko? Missä sä oot? Milloin sä tuut? Kenen jäätelö se vielä pakastimessa on? Saadaanko me mennä kaverin kanssa Makuuniin? Missä mun kirjastokortti on? Muista ostaa mulle sitä ja tätä..! Ootko nähnyt housujani? Kotiin tullessa aletaan puimaan päivän asioita. Kuka tekee mitä päivän töistä (meillä jokaisella isommalla lapsella tehtävä ainakin yksi kotityö päivässä..) En imuroi tänään, kun vastahan minä! Vien roskat! Ei kun minä vien roskat! En ainakaan tyhjennä tiskikonetta! Ja sitten tulee lammikosta suuren-suuri Äiti-Ankka ja sanoo kovalla äänellä, kuka mitäkin tekee ja milloin. Vastaavanlaista sitten pitkin päivää. Normaalia arkea. Ei lomaa, ei.. Pyykkiä tulee enemmän, ruokaa tarvitaan enemmän, laastareita kuluu enemmän, kivaa tekemistä tarvitaan enemmän, kaikkialla on käytävä enemmän. Ei, en silti  valita. Kesä on vaan kerran vuodessa, talvea monta kuukautta ja silloin tämä äiti sitten ehtii taas paremmin tekemään näitä omia tärkeitä juttuja.. Nyt mennään aika paljon  lomala(i)sten ehdoilla! :)









5 kommenttia:

  1. Huh, kieltämättä aika intensiiviseltä "lomalta" kuullostaa! En yhtään ihmettele, jos tietyllä tavalla odotat koulujen alkamista. :-)

    Mukavaa aktiivista lomaa koko perheellenne!

    VastaaPoista
  2. Ihania kuvia <3

    Niinhän se taitaa mennä, ei se äitin loma oikein koskaan ole mitään oikeaa lomaa. Mutta sitten kun ne pikkuiset taas lähtevät siitä sinne koulutielle, niin ikävähän niitä tulee. Talo tuntuu autiolta, eikä ole oikein tekemistä. :) Kaikkeen tottuu. :)

    Jos vain mitenkään kaiken kiireen keskellä pystyt ja jaksat, niin yritä olla kiitollinen siitä kun ne pienet siinä vielä ovat.. ja haluavat olla.. haluavat soittaa sinulle ja keksiä tekemistä kanssasi <3 Sinua on siunatta monenmoisella pienellä ihmeellä. :)

    VastaaPoista
  3. Jassu - en oikeastaan edes odottaa koulujen alkamista. Rakastan kesää! se että se paras aika vuodesta on intensiivistä ei hirveesti haittaa. Hieman pelkään sitä aikaa kun työelämä joskus kutsuu, että miten minun ihanien kesien käy :)

    Jellona - No siinä vaiheessa, kun enää ketään koulujen alkaessa kotiin ei jää, en jää kyllä minäkään :) joko töihin tai opiskelemaan! Vuosi vielä "armonaikaa". Olen luonteelta sellainen, etten hirveästi ikävöi. Pois silmistä, pois mielestä.. Ei nyt ihan, mutta jos lapset on jossain hoidossa, niin vaan sellaisessa paikassa mihin voin 100% luottaa, joten en murehdi heidän hyvinvoinnin takia. Mut esim. mun nuorimmainen ei oo vielä ollut kun kerran (silloinkin vaan reilun tunnin) jonkun toisen kun mun tai miehen hoidossa, joten kyllä sitä silmät loisten ododettaan miehen kanssa sitä päivä, kun joskus uskalletaan se jonnekin yöksi jättä jalöydetään sellaine paikka lähemmältä kuin 300 km päästä... ;)

    VastaaPoista
  4. Niin tutuua, niin tuttua!!!

    Kivaahan se on, että muksut kesän siinä kotona pyörivät, mutta totuuden nimissä on sanottava, että kyllä toisinaan sitä kaipaa edes puolituntista ilman että joku haluaa jotain ;)

    VastaaPoista
  5. Kikka - onneksi meillä nuorimmainen nukkuu vielä päiväunia ;)

    VastaaPoista