torstai 22. heinäkuuta 2010

Ja mitä siitä tulikaan.. Ja mis siis juhtus

Tukka ei heilu, sanoi nuorimmainen eilen illalla, kun joka iltaisen iltajumpan puitteissa pomppii meidän sängyssä.. Ei heilunutkaan. Päivällä kun olin kovettanut sydämmen ja leikannut pidemmät kiharat pois. Ihan tytön suostumuksella, piti hänen vaatimuksesta leikata vielä hieman otsatukkaakin, mitä en alunperin ajatellut koskeakaan..Ai että miksi ylipäätänsä piti lekata. No, olen kuunnellut, mitä vanhalla kansalla on ollut kerrottavana ja he olivat sitä mieltä, että jos lapsen tukka pidetään lyhyenä, niin tukasta tulee paksumpi. Olen nähnyt sen toimivan, joten seuraavat neljä -viisi vuotta en tämänkään neidin tukkaa kovin pitkäksi päästä kasvaamaan. Mutta silti tuntui vähän haikealta leikat pois sellaisia söpöjä kiharoita..


No onneksi päähän jäi enemmän kuin pois lekattiin:) Ekan sarjan kuvat otettu eilen heti tukan leikkaamisen jälkeen. Tokan sarjan kuvat tänään, tukka on jo hieman asettunut..

Ja tässä ylhäällä sitten yksi ilmeily-kuvakin, näitä en ole vielä  pahemmin tänne esille laittanutkaan

_________________________________________________________________________________

Ja mitä tuli tästä "sekoituksesta"?:
Äiteen peltisämpylää..

Ei oo enää..loppui "ennen kuin alkoikaan" Näitä oon nyt, pahimpien helteiden väistyttyä, tehnyt jo muutaman kerran. Taikinan kokonpano vaihetelee jonkunverran, kun en ole oikein resepti ihmisia. Aina on kuitenkin mukana sokerijuurikaskuitua, pellavanrouhetta ja jotain leseita.

2 kommenttia:

  1. Ihana neiti ja hyvä on tukkakin=)

    VastaaPoista
  2. Kaunniit hiukset ja jäihän sinne vielä kiharaakin!
    Ja herkullisen näköistä sämpylää, nam!

    VastaaPoista