sunnuntai 20. helmikuuta 2011

Leivontatuulella.. Küpsetamis meeleolud..

Poikani paistaa parasta aikaa lettuja ja muut sisarukset odottavat pöydän ääressä, että joko, joko..  Viime päivinä on leivottu ja paistettu oikein urakalla. Eilen aamulla, kun vanhin tyttö ilmoitteli leipomishalusta, sanoin, että etsisi vaan jonkun kivan resptin, niin sovelletaan meille sopivaksi (munattomaksi ja maidottomaks). Vähän ajan päästä oli jo viisi vaihtoehtoa pöydällä. Näistä päätettiin tällä kertaa kokeilla Napoleonin leivoksia. Minä miellään kyseisen herkun kuuluvan enemmän virolaiseen kuin suomalaiseen keittiöön, mutta  täytyy sanoa, että viime aikoina myös Virossa myytävät Napoleonin leivokset eivät ole ollut yhtä hyviä kuin aikaisemmin... (ruoho oli joskus vihreämpi ja sitä rata..) No mutta, jos kyseistä leivosta tehtäisi ihan alustapitäen itse ja ohjetta tarkasti noudattaen, niin ilman munia ei pärjäisi, eikä ilman maitoakaan. Me sovellettiin ja tehtiin näin: 

Napoleonin leivokset (maidottomat ja munattomat)
1 paketti Pirkan lehtitaikina levyjä, 
1pkt soija-pohjaisia vaniljavanukkaita (4purkkia paketissa), 
4 levyä liivate-lehteä,
 hieman sokeria, 
ruokalusikallinen perunajauhoja, 
muutama lusikallinen hapahkoa hilloa.
 Leyvt kaulitiin isommaksi, sen kokoiseksi, että yhdelle uunipellille mahtui just ja just  kolme levyä. Vanukat kaadettiin kulhoon ja sekaan laitettiin perunajauhot, hieman sokeria (noin ruokalusikallinen) ja reippaasti vatkateen lisättiin seokseen kuumaan vesitippaan sulatettu liivateet.  Uunista tulleet kullanruskeat lehtitaikinalevyt painellaan veitsellä kasaan, tasaiseksi ja kun ovat hieman jäähtyneet, niin ekalle levylle vaniljavanukasta, toinen levy päälle, senkin päälle vaniljavanukasta, kolmannelta levytlä ravistellaan päältä pois mahdollisemman paljon murusia ja laitettaan levy alapuoli ylöspäin vaniljakerroksen päälle. Kolmannelle levylle hilloa ja hillon päälle ne muruset (hienonnettuna) jotka ravisteltiin pois kolmannelta levyltä. Yöksi jääkappiin. Aamulla sitten aamukahvit ja...  nam  :)


Poeg teeb just pannkooke ja muud pistavad neid pintslisse sedamööda kui kooke pannilt tuleb. Viimastel päevadel on küpsetatud üksjagu palju. Eile näiteks otsustasime teha Napoleoni koogikesi. Et õiges retseptis on niin muna kui piima, siis pidime pisut loovust kasutama
Ja selliste ainetega saime hakkama : 

Napoleoni koogid piima ja munata
pakk külmutatud lehttainast (500 gr, pakis 6 taigna plaadikest)
1pakk soja-vaniljapudinguid (pakis 4 topsi )
4 lehte zhelatiini
1spl kartulitärklist
1 spl suhkrut
haput moosi
Rullisime taignaplaadid suuremaks, nii et ahjuplaadile mahtusid just ja just kolm plaati. Ahust küpsed põhjad välja võttes vajuta kerkinud plaadid alla, näiteks laia noaga. Vala pudingud kaussi, sega juurde suhkur, tärklis ja veetilgas sulatatud zhelatiin. Kui taignaplaadid jahtunud, pane esimese plaadi peale pudingit, siis peale teine plaat ja taas pudingit, kolmandalt plaadilt raputa pealt ära võimalikult palju purusid (neid tuleb, kui vajutad ahjus kerkinud plaadid tasaseks) ja siis pane see kolmas plaat, põhi ülespoole, teise pudingukihi peale. Sinna peale moosi ja moosi peale need maharaputatud purud, mis veelgi peenemaks tehtud. Ööseks külmkappi (no 8 tunniks soovitavad panna). Hommikul hommikukohvi ja (suur) tükike kooki..  nam :)

5 kommenttia:

  1. See on kõige parem kook mida lapsepõlvest mäletan! Ja nii ammu pole teinud.

    VastaaPoista
  2. Ma ei kujuta ette, et peaks muna ja piimata kokkama...Aga tundub, et Sina saad ideaalselt hakkama. Napoleon, eriti just hapu moosiga, on mu suur lemmik muidu.

    VastaaPoista
  3. Enpä ole tuollaisista leivoksista koskaan kuullutkaan! Mutta näyttää ja kuulostaa tosi hyvältä. (ei pitäisi näin yöllä lukea mitään näin herkullisia postauksia, tuosta ihanasta kuvasta puhumattakaan!).

    VastaaPoista
  4. UKRAINA: Ülemaailmsete probleemide lahendamisele kaasa aitamine siin on link veebilehele: https://children-charity.com/

    VastaaPoista