"Vinkkejä".. :O.. "Näpunäiteid".. :O ..

...eli vinkkejä (vaikka ensi jouluksi) siihen, miten jokainen ihan itse voi leppoisasta joulusta tehdä hieman jännittävämmän.

***

.. siis näpunäiteid (kasvõi järgmiseks jõuluks), kuidas igaüks päris ise võib rahulikust jõulust teha pisut põnevama.

1.  Sijoittakaa noin neljään kiloon kinkkuun noin sata euroa. Aloittakaa vaikka siitä, että laitate ostetun normaalihintaisen kinkun miestä ja jotain ihme radio-kokkia uskoen (ja unohtaen oman, yli 10 vuoden menestyksekkään kinkunpaistonkokemuksen) liian aikaisin sulamaan, todetaakseen "pakettia" avatessaan, että näin pahalle haisevaa kinkkua me ei ainakaan ruveta paistamaan, saatikka syömään. Kantakaa haiseva kinkku yön pimeydessä vaivihkaa taloyhtiön roskikseen. Laittakaa tonttu-puuhien takia erittäin pitkäksi venyneen illan jälkeen kello soimaan aaton aamuksi  puoli seitsemäksi ja aamulla sitten heti mies kauppaan, että ehitisi edes jonkin-näköisen kinkun paistaa ennen iltaa. Kun miehen kanssa tulee kaupasta kotiin muutama pakettia  leikkeleita, niin vetäkää vaatteet päälle ja lähtekää itse toiseen kauppaan jännittämään, että löytyykö sieltä mitään ja paremman puutteessa  ostakaa ilman mitään paineita reilun 3kg palanen valmiskinkku 17 euron kilohintaan...

2. Lasten innokkaassa ja kovaäänisessä joulupukin odotuksessa lipsahtakaa (ihan  meteliä hiljentääkseen) suusta tarkka kellonaika, milloin pukki on luvannut kolkuttaa ovelle. Näin voitte olla ihan varmoja siita, että jo puoli tuntia ennen sitä, istuu joku nappisilmä ikkunalla ja joku toinen päivystää ovisilmän edessä, ja eiköhän  sekin luo vanhemmille lisää joulumieltä ja jännitystä

3. Kannattaa myös ylläpitää salaperäisyyttä joulupukin hahmon ympärillä. Kanssaihmisissä ainakin aiheuttaa hilpeyttä kun 8v tyttö käy kauppakeskusen joulupukkia salaa parrasta vetämässä, niin, että parta tippuu ja tyttö juoksee karkuun...( ps. olivat suunnitelleet sitä keikkaa ihan kaverin kanssa). Ja tietenkin se herättää vanhemmissa ihanaa joulu-jännitystä, että miten käy meidän ovelle kolkuttavan joulupukin parralle...

4. Unohtakaa laittaa joulupukille annettava "kortti" valmiiksi ajoissa.. joten kun asia muistuu mieleen joulupukin kolkuttaessa ovelle, on taattu lisää jännitystä, että miten tämä asia nyt fiksusti saadaan hoidettua.

5. Käykää lasten kanssa henkevä keskustelu hyvistä käytöstavoista just ennen, kun on aikomus ottaa "vuoden perhekuva", niin varmasti saa jännittää, että onnistuuko se kuva vai ei...

6. Lukekaa joulupukilta saatua kirjaa ainakin aamu kolmeen asti, kun sitten aamu seitsemältä herätte joulupäivän viettoon, voi hieman jännittää, että jaksaako sitä nukahtamatta iltaan asti....

7. Kun menette 16 asteen pakkasessa lumituiskussa kävelemällä kolmen kilometrin päähään yökirkkoon, (kirkkoon, missä ette ole ennen käyneet ja ootte sen tavoista tietämättömiä), niin pukekaa sään mukaisesti pitkän takin alle punaiset henkselilliset toppahousut ja villainen ruskea poolopaita ihan vaan huomatakseen, että kirkossa on otettava se pitkä takki kokonaan pois ja istuttava hienosti pukeutuneiden ihmisten kanssa samassa salissa näissä henkselillisissä toppahousuissa ja ruskeassa villapaidassa... 

8. Ennen kirkkoon menoa kannattaa vielä syödä kinkun kanssa hieman hapankaalia (no että jaksaa kävellä), niin  silloin voi jo olla melkein varma siitä, että jännitystä piisaa, vaikka punaiset henkselihousut eivät saakaan kirkossa hälytyskelloja soimaan..

Niin..  ja tietenkin nämä konstit on tänä jouluna itse kokeiltu ja hyväksi todettu.

Jotenkin tuntuu, ettei siinä ollut vielä kaikki..  mutta kai se lyhyt muisti on näissä tapauksissa katsottava eduksi... ps.se että kaikki järjestelyt jää viime tippaan, on meillä jotenkin normaalia ja jännitystä ei enää lisää.

Mutta kaikesta edellämainitusta huolimatta ( tai ehkä just sen  takia?)  oli meillä ihan kelpo ja muistamisen arvoinen joulu!

Mielelläni kuuntelen myös muiden vinkkejä, miten joulujännitystä voi pienin keinoin itse nostattaa..

***

1. Ostke umbes 4 kg liha ja makske selle eest oma 100 eurot. Selleks toimige nii: Ostke tavaline külmutatud seakints (soome traditsiooniline jõulusöök). Pange see oma meest ja mingit suvalist raadio-kokka uskudes liiga vara sulama (selleks peate unustama oma varasemad edukad kintsu sulatamised), et siis kintsu kile seest jõulude eelõhtul ahju panemiseks välja võttes, võiksite tõdeda, et nii vastikult haisevat kintsu me küll ahju ei pane, ega lastele sisse ei sööda. Kandke haisev kints öösel trepikojas hiilides majaühistu prügikasti. Peale pikaks-pikaks veninud õhtut pange äratuskell tirisema kella poole seitsmeks jõuluõhtu hommikuks ja saatke hommikul mees kohe poodi uut kintsu otsima. Kui siis mees tuleb koju paar pakikest viilutatud vorsti ja liha kaasas, topi ennast riidessse ja kihuta teise poodi, ise põnevusest elevil, et kas ehk seal on mõni ahju pandav kints veel järel. Kui ei ole, siis osta valmis küpsetatud üle 3kg kaaluv kintsutükk, hinnaga 17 eurot kilo..

2. Kui lapsed pidevalt küsivad jõuluvana tulemise kohta, siis mingil moraalse nõrkuse hetkel teata neile täpne kella-aeg, mil jõuluvana on lubanud koputada meie uksele. Siis võid olla kindel, et juba pool tundi enne õiget aega istub üks silmapaar akna ees, teine vahib pingsalt välja uksesilmast ja kolmas postiluugist. See lisab põnevust ka vanemates, et kuis me nüüd...

3. Muidu ka pidage ikka jõluvana ümber saldusloori, ja ärge paljastage midagi. Vähemalt kaasinimestel on lõbus kui 8a tirts käib poekeskuse jõuluvana habemest tõmbamas nii, et habe kukub alla ja tirts jookseb plehku (seda operatsiooni olid sõbrannaga kohe hulk aega plaaninud). Loomlikult äratab see vanemates põnevust, et mida kõike võib juhtuda meile koju tuleva jõulvanaga.

4. Unustage valmis panna "kaart" mis jõuluvanale pärast tema käiku kätte antakse, nii, et see meenub alles siis kui jõuluvana uksele koputab. see peaks ka lisama parajalt põnevust, et kuidas see finantsi pool lastele märkamatult ja ennast häbisse saatmata jutti ajada.

5. Just enne aasta "perepildi" tegemist vestelge lastega süvaliselt korralikust käitumisest. On üpris tõenäoline, et pildi õnnestumist saab põnevusega oodata.

6. Lugege jõuluvanalt saadud raamatut vähemalt kolmeni hommikul, et siis hommikul kell seitse tunda pea-aegu käegakatsutavat põnevust, et kuis ma selle jõulupäeva magama jäämata lõpuni jaksan.

7. Kui jõuluõhtul 16 kraadise külma ja paraja lumetuisuga kavatsete minna kõndides kolme  kilomeetri kaugusele öökirikusse (sellisesse kirikuse, kus te pole varem käinud ja mille kommetest teil pole suurt lõhnagi), siis ärge mõelge muu peale, kui et kuis end väljas külma eest kaitsta. Nii siis, pange pika sulejope alla traksidega punased paksud suusapüksid ja pruun kõrge kaelusega villane kampsun. Kui kirikus selgubki, et seal võtavad kõik oma pikad mantlid seljast ja istuvad pidulikes riietes saalis, siis ehk tunnete pisut põnevust punaste traksipükstega saali kõndides.

8. Enne kirikusse minekut toppige veel sisse paar viilu seakintsu ja ports hapukapsast (et ikka jaksaks kõndida)..  siis võib pea-aegu kindel olla, et kirikus saate olla  põnevil ka peale seda, kui punased traksipüksid kiriku alarme tööle ei pane ...

Need niksid on nüüd kõik ise kenasti järele proovitud ja võin öelda, et on täiesti kasutuskõlblikud.

Millegi pärast on tunne, et osa jäi üles tähendamata..  . Noh, vilets mälu on sel puhul ilmselt eelis. Aga seda, et meil jäävad kõik asjad viimasele hetkele ma üldse ei mainigi, sest meile on see pigem normaalne ja põnevust eriti ei lisa...

Kõigest eelmainitust hoolimata (või just selle pärast?), oli meil eriti mõnus ja meeldejääv jõul.

Ps. kui teil on veel muid häid nippe, siis kuulan neid ka hea meelega

 Joku tais kertoa jonkun vitsin...

***

Keegi rääkis mingi anektoodi...