keskiviikko 1. joulukuuta 2010

Alkoi tänään.. Algas täna


Joulukuun ensimmäinen päivä merkitsee minulle virallista jouluajan alkua. Juontanee juuret lapsuudesta.. Silloin, joulukuun ekana, sai laittaa tossun ikkunalaudalle siinä toivossa, että yön pimeydessä hiippailevat tontut jättäisivät sinne itsestään pienen merkin, yleensä karkin, joskus omenan, luksusta jos mandariinin. Aina kuitenkin jotain, vaik en usko, että aina niin kiltti olisin ollutkaan. Meilläpäin ei pahemmin tunnettu varsinaista joulukalenteria. Mutta tossu oli ikkunalla lähes jokaisessa perheessä. Muistan, miten paljon helpompaa oli aamuisin herätä, kun tiesi, että pieni yllätys odottaa verhon takana ikkunalaudalla. Se oli varmaan parasta koko joulunodotuksessa. Omilla lapsilla on nyt jonkinlainen sekalainen systeemi. Ikkunalautoja, minne voisi tossun laittaa, meillä ei ole koskaan täällä Suomessa ollut, ei pahemmin sisä-tossujakaan. Sen sijaan on laitettu  karkin toivossa villasukkia joko ikkunakahvaan tai jonnekin lipastolle. Joskus on meillä käynyt näinkin, että tonttu on unohtanut ja sukka on aamulla tyhjä..  silloin ollaan oltu kaikki hieman murheellisia.. Onneksi on kuitenkin ne suklaakalenterit...Näitä meillä kuluukin useampi kuin yksi per henkilö... Se on yksi syy, miksi meille ostetaan vaan näitä halpoja suklaakalentereita...  Jokunen vuosi sitten kävi melkein sääliksi, kun nykyinen 8v oli joulukuun ekana päivänä avannut kaikki luukut, syönyt jokaisesta suklaanapista palan ja laittanut loput takaisin koloihin..  Sitten päätin, että syökööt näitä omaan tahtiin, haen  lisää, jos loppuvat ennen aikojaan, sukka ikkunalla/lipastolla hoitaa             meillä  sen varsinaisen odotuksen ja jännityksen paljon paremmin kuin kaupan kalenterit :) 

Kuva joulukalenterista on tältä aamupäivältä. Oltiin nuorimmaisen kanssa kahdestaan kotona, muut olivat jo lähteneet koluun ja töihin. Täytin tiskikonetta, kun huomasin, että 2 vuotias on varsin hiljaa. 8 vuotiaan siskon huoneesta kuului rapinaa. Menin katsomaan. Siellä se istui siskonsa sängyllä ja repii siskon kalenterista luukkuja auki itsellä  naama suklaassa. Minut nähdessään sanoi tyyneesti : "Nelle ei osaa näitä avata, minä autan Nelleä avamaan"..  Niin avulias ja pyyteetön..  :)
                                                                               
***
Minule algab jõuluaeg esimesest detsembrist. On alganud nii kaua kui mäletan. Lapsena sai just siis pandud suss aknale lootuses, et ööpimeduses hiilivad päkapikud sinna endast mingi märgi jätaksid, tavaliselt kommi, vahel õuna, luksus oli kui mandariini. Aga alati midagi, kuigi ei usu, et ma alati nüüd nii hea laps olin. Jõulukalendritest ei teadnud ma midagi. Aga suss oli aknal pea igas peres. Hommikuti oli ärkaminegi palju lihtsam, kui teadsid, et paksu kardina taga aknalaual ootab väike üllatus. Arvan, et see oli kogu jõuluootuse parimaid asju. Oma lastel on nüüd mingi segav süsteem. Aknalaudasid, kuhu sussi panna, pole meil Soomes elades kunagi olnud, susse ka eriti mitte. Seega on susside asemel olnud villased sokid ja neid on kas riputatud aknakahva külge, pandud mõne kapikese või radiaatori peale. Vahel on juhtunud ka nii, et päkapikud on meid unustanud, siis oleme kõik pisut murelikud... Aga õnneks on need shokolaadikalendrid, kust siis võib lohtu otsida... neid meil kulubki rohkem kui üks inimese kohta.... See on ka üks põhjus, miks meil ei osteta muid, kui neid odavaid shokolaadikalendreid... Mõni aasta tagasi oli päris kahju vaadata, kui praegune kaheksa aastane oli detsembri esimesel päeval avanud kõik luugid, maitsnud tükikese igast shokolaadinööbist ja pannud näritud nööbid tagasi augukestesse...  Siis mõtlesingi, et ah, las söövad neid omas rütmis, ostan juurde, kui liiga vara tühjaks saavad. Sokk aknal ajab selle tähtsama ootuse ja põnevuse palju paremini ära, kui poe kalendrid :)

Pilt jõulukalendrist on tänasest päevast. Olime pesamunaga kahekesi kodus, teised olid juba läinud kooli ja tööle. Täitsin nõudepesumasinat, kui äkki märkasin, et kaheaastane on kuidagi liiga vaikselt.  8 aastase tost kostis vaikset krabinat. Läksin vaatama. Seal see kaheaastane tirts istus õe voodi peal ja rebis õe kalendrist luuke lahti endal nägu shokolaadis. Kui mind nägi, teatas rahulikult:  "Nelle ei oska neid lahti teha, mina aitan Nellel lahti teha."  Nii abivalmis ja püüdetu! :)

4 kommenttia:

  1. Oikein mukavaa, tunnelmallista ja elämyksellistä joulun odotusta teille ♥

    VastaaPoista
  2. Ihana tapa tuo että ripustatte villasukkia yms. yllätykseksi! =)

    Ja mikä kiltti apuri teillä onkaan, pakkohan se on jonkun auttaa jos toinen ei kerta itse saa luukkuja auki! =D

    VastaaPoista
  3. Oh ,see nii armas ja tuttav :D ,minu lapsedki on väiksena yritanud salaja teise kalendrist sokolaaditykikesi hammustada ja siis tagasi pannud lootuses, et keegi ei märka :D.Kena jöuluaega teie perele!Livia

    VastaaPoista
  4. Sarppu - Kiitos! IHnaa joulunodotusta sinullekin!

    MrsAgatha - kyllä, apulainen on aina auttamassa, kun kyse on karkeista :)

    Livia - :) Tore sind siin näha! Ilusat jõuluootust teilegi!

    VastaaPoista