Äiti ylpeilee. Emme uhkustab.

    

Että kesäloma on alkanut, teen tänne pienen yhteenvedon lasteni lukuvuodesta. Muutettiin Myyrmäken reilu vuosi sitten kesken kevätlukukauden ja muutos ei ollut lapsille kovin helppo. Kivat koulut ja käverit jäi Hämeenlinnaan ja täällä odotti huomattavasti monikulttuurisempi ja villimpi meno. Melkein sanoisin, että muutos oli lapsille jopa suurempi, kui Suomesta Viroon muuttaessa vuonna 2004 kesällä ja Virosta takaisin Suomeem 2006 talvella. Poika (nyt 12v) oli aika maassa joutuen kohtaamaan ihan erilaista suhtautumista koulunkäyntiin, kun mihin oli tottunut  ja tyttö (nyt 9v) ei meinanut millään päästä koulussa porukkaan mukaan. Esikoisella (nyt 14v) ei ollut muita ongelmia, kun että hyviä kavereita ei tietenkään heti löytynyt. Tämä lukuvuosi alkoi kuitenkin hyvissä merkeissä.

      9v tytöllä vaihtui opettaja ja luokan kokoonpano ja uskon, että uuden open rento, rempsea, tasapuolinen ja  tuikka asenne on erittäin posittiivisesti vaikuttanut tämän hieman ujonpuolisen tyttäreni koulunkäyntiin. Lukuvuoden alussa pikkasen hukassa ollut kouluhalukkuus löytyi aika pian. Tyttö on nyt tuonut koulussa esille itsestään myös näitä puolia, mitä aikaisemmin näytti vaan kotona, ja se on ihana! 

      Poikani aloiti syksyllä uuden harrastuksen (Bunjinkan Shinden Dojo) ja jatkoi koulussa omalla päättäväisella ja ahkeralla tyylillä. Keväällä tuli koulu- ja harrastus asioissa hieman takapakkia, kuin kuviin astui tyttöystävä. Pitkän ja vakavan keskustelun jälkeen, sekä poikani, että erikseen hänen tyttökaverin kanssa, saatiin asiat kuitenkin tärkeysjärjestykseen, toivottavasti se järjestys pysyy.. Keväinen "murrosikä" aiheutti keskiarvon laskemisen todituksella, siiheen 8,7, mutta ihan hyvä sekin on. Pari päivä sitten poika sanoi haluavansa poliisikouluun ja lupasi tehdä töitä sen eteen, että pääsee kertaheitolla (on kuulemma saanut jo yhden kaverin lopettamaan tupakanpolton.. :)   

      Nyt 8v tyttö aloitti täällä ekan luokan ilman yhtään tuttua kaveria luokalla. Äkkiä näitä kavereitä sitten löytyi. Olin hieman huolissani tytön koulumotivaatiosta, kun uutta opittavaa ei paljon tullut koko vuoden aikana. Onneksi opettaja keksi hänelle jatkuvasti lisätehtäviä ja sai tyttö toimia välillä myös apuopen tehtävissä, joten pahempia kyllästymisiä ei tullut. Liikaa itsevarmuutta ehkä vaan. Todistus ei olisi voinut olla parempi oppiaineiden osalta, käytöksessä ja huolellisuudessa on kuitenkin parantamisen varaa - sanoinhan, minun oma Pikku Myy... 

      Esikoisen vuosi on ollut melkein mallivuosi. Uusi harrastus, uusia kavereita, koulussa pääsi tukioppilaaksi tuleville seiskoille, harrastuksen puitteessa pääsi kilpajoukkueeseen, luokassa valittiin stipendin arvoiseksi ja todistuksen keskiarvo oli jotain 9,2 - hieman alle tavoitteen, mutta onhan  ainakin parantamisen varaa ;). Eli esikoinen on tehnut muille kovat pohjat lyömiseksi ;) 

      Nuorimmainen, pahnan pohjimmainen, on saanut koulutarttunnan isommilta ja oli joka aamu lähdössä heidän mukaan, kävi ihan sääliksi. Hän se on oppinut tän lukuvuoden aikana varmaan eniten, vaik ei todistusta saanutkaan. On oppinut erittäin omatoimiseksi. Ei ole jäätelöt pakastimessa, makkarat jääkaapissa eikä herkut keittiönkaappeissa enää hänen ulottumattomilla. Jakkara kun liikkuu tytön mukaan joka paikkaan ja sen päältä pääsee työtasoille, pöydille ym, penkomaan kaappeja ja hyllyjä. Eilen söi puolet kaapin alahyllylle unohtunusta chililla maustetusta suklaalevystä, ennen kui kukaan huomasi... eikä valittanut poltetta suussa..

      Olen kyllä aika ylpeä lapsistani.. saanhan?

Uhkustan pisut oma lastega. Nad on mul nii tublid olnud kogu sellle õppeaasta! Koolis olid tublid ja harrastustes olid tublid! Kolisime praegusesse elukohta Vantaale Myyrmäkke aasta ja paar kuud tagasi ja muutus oli lastele suur. Hämeenlinna homogeensest koolist tulla kooli kus on palju eri rahvusest lapsi ja palju erinevaid suhtumisi koolis käimisesse polnud lihtne. Õnneks saime asjad sujuma ja just lõppenud õppeaasta oli edukas kõigile.