maanantai 11. maaliskuuta 2013

Kielletyt leikit? Keelatud mängud?

Vai onko!? Ei ainakaan meidän kotona. Mutta ruuallahan ei leikitä! Anteeksi kovasti, mutta meillä leikitään. Toki, yritän hienotunteisesti suunnata sitä leikkiä vähemmän sotkuiseksi ja enemmän taiteelliseksi, mutta en osaa edes pahastua lapselle, joka tekee ruisleivästä niin hienon auton:
***
Kas ikka on? No igatahes meie peres mitte. Aga söögiga ju ometi ei mängita! Palunväga vabandust, aga meil mängitakse. Tõele au andes tuleb siiski tunnistada, et proovin seda mängimist suunata mätserdamisest rohkem "kunstiliseks", aga jah, ma mitte kuidagi ei oska saada pahaseks lapse peale, kes teeb leivast nii toreda auto:


Että miksi annan lasten leikkiä? Ihan on oma lehmä ojassa. Koska näin haluan varmistaa, että saan tulevaisuudessakin aina silloin tällöin näin hienoja voileipiä aamupalaksi (10v tytön tekemiä):
***
Et miks ma luban lastel söögiga mängida? Eks ikka sellepärast, et mul omad kasud mängus. Vaadake, ma pean ikka kindlustama, et ka tulevikus saan vahetevahel hommikusöögiks nii peeneid võileibu (10.a tirtsu tehtud):

 Kaikella sellaisella leikkimisella on kuitenkin varjopuoli. Leikkiin häviää joskus myös tuiki tarpeellista tavaraa. Olin noin viikonpäivät kaivannut kauhaa ja siivilää, eikä kellään ollut aavistustakaan, että mistä ne voisi löytyä. Niin, ihan väärin olin kysynyt. Tietenkin minun olisi pitänyt ihmetellä , että missä on muskettisoturiprinsessojen kaksipäinen taisteluase..
***
Kõigel sellisel mängimisel on aga olemas ka varjupool. Vahel mängu kaob asju, mida päriselt vaja. Olin umbes nädala jagu päevi otsinud taga kulpi ja sõela ja keegi ei osanud öelda, et kus või mis. Aga oma viga, kui oleksin küsinud musketäriprintsesside kahe peaga relva, poleks mul olnud vaja nädalat aega oodata...


Että oma luovuus ei enää sellaisiin suorituksiin kykene, tyydyn yksinkertaisempiin juttuihin. Pistin vahan rikkinäisen pussilakanan lihoiksi, eli harrastin puolisen tuntia repimistä ja kerimistä  ja sain aikaiseksi kaksi ison miehen nyrkin kokoista  kerää. Toinen näistä on jo melkein virkattu pois, mutta en vieläkään tiedä, että mitä tästä oikein tulee.
***
Kuna mu oma loovus enam nii uhkete sooritusteni ei küüni, lepin lihtsamate tegemistega. Rebisin ja kerisin  pool tunnikest ja vanast katkisest tekikotist sai kaks suurt kera. Ühe neist olen juba pea-aegu ära heegeldanud, aga ikka ma veel ei tea, et mis sest heegeldusest ükskord välja tuleb.




1 kommentti:

  1. terveisiä artolle. ainakin tiedän mitä sille on tapahtunut :-) vanha kaveri nokialta.

    VastaaPoista