keskiviikko 20. tammikuuta 2010

Kysyin tänään lapsilta, että mitä se partisiipin perfekti oikein tarkoittaa (luin jostain sanakirjasta). He eivät oikein osanneet selittää, epäilivät, ettei sellaista muotoa ole olemassa. Siitä siiten  lähti lasten juttu siihen, että suomi on maailman toiseksi vaikein kieli ja että ovat onnekkaita, että ei tartte näin vaikeata kieltä koskaan alusta asti opiskella. 9 vuotias kysyi, että mikä on sitten kaikkein vaikein kieli. Poika sanoi, että varmaan mandariini-kiina. Siihen 14 v sanoi, että ajatelkaa, me osattais kahta maailman vaikeinta kieltä ihan noin vaan jos äiti olisi mandariinikiinalainen...    niin, sanoin, tai siansaksalainen....
***
Küsisin lastelt täna, et mida tähendab "partisiipin perfekti" (lugesin kuskilt sõnaraamatust). Nad ei osanud seda mulle selgitada ja arvasivad, et sellist vormi pole olemaski. Siis läks jutt edasi selleni, et soome keel on maailmas teiseks raskeim keel ja  et nad on väga õnnekad, et neil pole vaja nii rasket keelt koolis õppida. 9 aastane küsis, et mis keel siis kõige raskem on. Poiss vastas, et vist mandariini-hiina. Sellepeale 14 aastane, et mõelge, me oskaks kaht maailma raskeimat keelt, kui meie ema oleks mandariinihiinlane...   just, ütlesin, või seasakslane...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti