Nyt sitten blogissa kirjoittelen lähinnä meidän arjen pienistä hetkistä, aika paljon kylläkin nuorimmaisen tekemisistä (hän kun niin otollisessa iässä, että aina sattuu ja tapahtuu) ja omista käsitöistä. Isommista lapsista en niinkään paljon turisee, ja jos, niin heidän luvallaan. Blogin mukaan on taas tullut enemmän käyttöä 5v vanhalle digijärkkärille joka oli pari vuotta suhteellisen vähäisessä käytössä. Nyt räpsitään kuvia päivittäin. Lapset kyllä palauttavat äidin maanpinnalle jos satun kuvaamaan esimerkiksi paistettuja munia.. että etkai sä nyt munista blogiin kuvia laita... Lasten kuvat katson yleensä aika tarkkaan, että mitä laitan ja mitä ei, jonkin-näköinen sisäinen sensuuri kai. En ihan myös kaikkea kirjoittaa, mitä päässäni pyörii, en yksinkertaisesti ehtisi. Koetan muutenkin pitää tekstit lyhyenä ja kuvat paljon-sanovina, valitettavasti se ei aina onnistuu..
Blogiyhteisö vaikuttaa mielenkiintoiselta. Pidän itseäni tietoisesti hieman ulkopuolella. En osallistu esim. arvontoihin. En tulee tulevaisuudessa näitä itse järjestämään. En mee enää lukijaksi. Laitan vaan sivupalkkiin blogit , missä vierailen aina kun ehdin. En ole hirveästi myös kiinnostunut muiden mielipideistä, joten harvemmin näitäkin kyselen. Kommentit, noh, onhan se ihan oikeasti tosi kiva kun näitä jätetään! SUURI KIIITOS ihanista kommenteistä näitä jättäneille! Todennäköisesti kuitenkin pitäisin blogia vaikka kommenttejä ei jätettäisikään. Blogia lukevat mm. sekä minun että mieheni sukulaiset ja he ovat olleet aika tyytyväisiä kun ovat näin pysyneet paremmin perillä meidän tekemisistä, kaikki he kun asuvat kaukana.
Vuokralla asutaan, minä hoidan kotona nuorimmaista ja mies on osa-aika työssä, joten ei tässä kulutusjuhlia vietetä, mutta hyvin meillä on asiat. Ja lainoista ollaan vapaita. Kierrätetään, tuunataan, tehdään itse. Bloggailu on onneksi ilmaista... ja blogin takia en ole senttiakään kiertoon laittanut.
Blogimaailmassa on kiva myös se, että voi kuvitella ihmiset blogien takana just sellaiseksi kun haluaa :) ja kuvitella, että ton tai ton tyypin kanssa voisin oikeassakin elämässä tulla toimeen. Kaikki varmaan tietävät ettei kavereiden löytäminen aikuisiällä uudella paikkakunnalla ole kovin helppoa, varsinkin kun on mun kaltainen tiukkapipo (ei alkoa, ei tupakkaa, ei mielellän eläimiäkään - perheessa pari allergista).
Bloggailun haittoja. Olen huomannut, että kämppäni ei ole ihan yhtä siisti kuin ennen... siitä ajasta mikä aikaisemmin meni tavaroiden siirtämiseen oikeille paikoille tuntuu osa menevän siihen, että siirrän ajatuksiani ja kuviani blogiin... Olen siinä kyllä petrannut ja oppinut päivittämään blogia aina nopeammin ja tehokkaammin. Kirjoitan lähinnä silloin kun nuorimmainen on päiväunilla tai isin kanssa leikkimässä; tai sitten illalla kun lapset nukkuu. En ole käynyt keskustelupalstoilla, enkä muutenkaan tiedä paljon mitään siitä, että mistä kansa netissä turisee. Jos negatiivisiä ajatuksia/kommentejä tulisi vastaan, niin varmaan pohtisin, että ovatko ne aiheellisiä, jos eivät mielestäni ole, niin jätän unholaan, jos tulen tulokseen, että ne tosiaan on aiheellisiä, niin ryhdyn toimeenpiteisiin. Toistaiseksi ei ole tullut vastaan... Ptyi..ptyi..ptyi :)
Tulipas sekavaa tekstia, mut jos tästä nyt jotain selvisi minun bloggaamisen "motiiveistakin"...
