Just näin mietittiin ykköskerroksen naapurirouvan kanssa tänään, joskus kello kahdeksan maissa illalla, kun meidän tytöt eivät ollut vielä tullut koulusta ja muutaman tunnin etsinnät eivät olleet tuottaneet tulosta. Eli minun 8v kakkosluokkalainen ja alakerran 7v ykkösluokkalainen olivat teillä tuntemattomilla. Ilman kännyköitä. Meidän tytön koulupäivä oli loppunut jo kahdeltatoista. Tässä kävi kieltämättä mielessä vaihtoehto, että ovatko tytöt nyt karanneet maailmalle, kuten joskus ovat suunnitelleet... No, tehdän vielä yksi etsintä-kierros, päätettiin naapurirouvan kanssa silloin, kahdeksan maissa. Ja hyvä näin. Tällä kertaa tytöt löytyivät. Onnellisina ja tyytyväisinä kaupasta lehtihyllyn edestä, koulureput selässä, pipot hukassa. Viimeiset olivat jääneet jonnekin majaan... huomenna mennään sitten etsimään sitä majaa. Molemmalle tytölle on annettu kotoa selvät ohjeet, että koulusta tullaan suoraan kotiin, on melkein mysteeri, miten se aina unohtuu silloin, kun he ovat yhdessä (tämä kun ei ollut eka kerta...) !!?? Aikamoisia Peppi-Pitkätossun ja Pikku-Myyn sekoituksia. Tän päiväisen seuramuksena meidän tyttö ei pääse tällä viikolla tietokoneelle. Lupasin hänelle myös vuoden lopussa jonkun kivan pikku yllärin, jos tulee joka päivä koulusta suoraan kotiin. Eli piiskaa ja porkkanaa. Katsotaan miten menee.. Huokaus...
***
Just nii mõtlesime esimese korruse naabriprouaga umbes kella kaheksa paiku õhtul, kui meie tirtsud ei olnud veel koolist koju jõudnud ja mitme tunnised otsingud polnud tulemusi toonud. Minu 8a teiseklassi tirts ja esimesekorruse 7 a esimeseklassi tirts olid kusagil seiklemas. Telefone neil kaasas polnud. Meie tirtsu koolipäev oli lõppenud juba kell 12. Pean tunnistama, et meeles käis ka see variant, et tirtsud on nüüd jalga lasknud, nagu nad kunagi varem plaanisid... Käime ja otsime veel ühe tiiru, otsustasime kella kaheksa paiku naabriprouaga. Seekord leidsin tirtsud üles. Olid rõõmsate ja rõõskadena poes ajakirjade riiuli ees, koolikotid seljas, mütsid kadunud. Need viimased olid jäänud kusagile onni... Homme läheme siis seda onni otsima. Mõlemale tüdrukule on kodust antud selge käsk peale kooli otse koju tulla. On omamoodi müsteerium, et mismoodi nad selle suudavad ära unustada pea alati, kui nad koos on (tänane polnud kahjuks esimene kord) !!?? Nagu Pipi Pikksuka ja Väikese-Myy omadused oleks neisse mõlemasse kokku pandud. Tänase seikluse "tulemusena" ei pääse meie tirts sel nädalal arvutisse. Kui aga suudab nüüd iga päev kenasti koolist otse koju tulla, saab aasta lõpus ühe toreda väikese üllatuse. Piitsa ja präänikut. Eks näis, kas töötavad... Oeh...
Rakas tyttöseni, sait minut tänään huolestumaan...
**
Kallis tirtsuke, panid mind täna muret tundma...
Kauhea paikka! 8-O
VastaaPoistaOlisin ollut jo aivan paniikissa! Mikä helpotus, että tässä kävi näin hyvin!
Toivotaan nyt, että keppi ja porkkana yhdessä auttaisivat tyttöä muistamaan. Onhan nuo pienet vielä niin impulsiivisia ja tunteen vietävissä. Voi voi sentään, mitähän meilläkin vielä oman pikkuneidin kanssa edessä.
Jassu - ei tässä tosiaan muu auta, kun toivoa.. Sulle lohdutukseksi voin sanoa, etteivät ne kaikki tytöt. Ei oo mulla isompien kanssa sellaisia propleemoja ollut. Mut tämä neiti ehtiväinen oli sitä mieltä, että on iso ja pärjäväinen, jo eskarissa, silloin sitä kerran Hämeenlinnassa pimeässä talvi-illassa pahassa lumimyrskyssä pitkin pitäjää etsittiin - oli lähtenyt pihalta kaverin kanssa kissakoti Kattilaan kissoja katsomaan... muutaman kilsan päähän kotipihalta... mä en edes ollut ennen sitä seikkailua tietoinen koko paikasta.
VastaaPoistaOlis kyllä ollu täälläkin melkoinen paniikki jo päällä. Toivottavasti piiska ja porkkana tuottaa tulosta.
VastaaPoistaMuistelen kyllä itekkin että aika ajoin se unohtui että kotiin piti mennä suoraan...
Kaipa sitä jokainen vanhempi joutuu tuon joskus kokemaan, toiset vain kerran ja toiset sitten valitettavasti useammin.
Tiedän sen kauhun tunteen mikä tuosta tulee! Onneksi tytöt löytyivät ehjinä, eikä ollut sattunut mitään. Minun poikani eka-toka-luokkalaisena teki pari kertaa samanlaisen katoamistempun ja aika kamala tunne se on, kun ei tiedä missä lapsi on. Mutta se pari kertaa "katoamisia" olikin sitten tarpeeksi ja sen jälkeen on tullut kotiin tai ilmoittanut menoistaan. Luulen että sinun tyttö myös tekee samoin, varmasti hänkin on huomannut kuinka huolissaan olette olleet ja alkaa vähitellen muistaa kertoa missä mennään. Kaipa ne lapset vähän hakee omia rajoja ja pientä itsenäistymistä myös tuollaisilla. Myös kivan kaverin seurassa helposti voi unohtua säännöt (ja tulee myös yllättävän paljon sitä uskallusta kokeilla vähän, lähteä hetkeksi omille teille).
VastaaPoistakeskpäevast 8ni öhtul???!!! Appi, ma oleks endale kiirabi kutsunud. ENDALE! ;-)
VastaaPoistaKas neil köhud tühjaks ei läinud? Tegu ikkagi 8 tunnise retkega???
Oeh, hea, et sa suures kergendustundes ikkagi karistuse peale suutsid möelda, sest tagajärgedeta ei tohi selline käitumine töepoolest jääda.
Igatahes, hea et te jälle köik koos olete. Ja head onni-önne!
Voi ei, mä olisin varmaan jo soittanut poliisille paniikissa!
VastaaPoistaIte olen n. 10 vuotiaana ollut vähän liesussa. Meidän kaupungissa oli sirkus ja heppahulluna unohduin taputtelemaan sirkuksen ulkopuolella laiduntaneita poneja turhan moneksi tunniksi...
Voi apua, mä olisin kans ollu ihan paniikissa jos mun 8v tolleen häviäis! joskus kotimatka koulusta saattaa hänellä kyllä kestää ylipitkään (ehkä 1h) vaikka sen kävelee 15min. Eli jäädään juttelee kavereiden kans tai talvella laskee mäkeä jne. vaikka on sovittu että koulusta tullaan suoraan kotiin. Mut apua jos pitempään menee eikä kännykkään vastaa niin olen jo ihan hermona että missä se viipyy. Kamalia tilanteita tuollaset ihan varmasti jos lapsi noin pitkään hukassa!
VastaaPoistaHyvä että tytöt löytyivät! Taistelen itsekin samaisen ongelman kanssa -mikähän siinä on ettei koulusta voi tulla suoraan kotiin ja sitten vaikka lähteä takaisin ulos. Tällä hetkellä poitsu on teillä tietämättömillä, pitänee toivoa että routa porsaan kotiin ajaa niin kuin ennenkin ;)
VastaaPoistaanana - sekin olisi jo iso asia, jos ilmoittaisivat, että missä ovat, mut sekin tuntuu olevan joskus ihan ylivoimasta :)
VastaaPoista