sunnuntai 27. marraskuuta 2011

Pitkin viikkoa..

...kerään ajatuksia ja tilanteita, mitä haluaisn laittaa ylös tänne blogiin. Jalostan päässäni jotkut ajatuksista hienoiksi ja maalailen värikkäitä kuvia tilanteista. Kun viikonloppuna sitten tulee se hiljainen hetki, että hereillä olemme vaan minä ja tietokone, on pää tyhjä. Siis aivan mahdottoman tyhjä...   ihan kun täydestä ämpäristä olisi yhtäkkiä pudonnut pohja..  Ja jos sitten saankin jostain ajatuksesta kiinni, niin  se tuntuu jotenkin mitattomalta, sellaiselta, että viitsinkös semmosesta ees kirjoitella! Jos päätän, että viitsin, niin seuraavaksi alan pohtima, että kirjoitaanko tän nyt viroksi vai suomeksi. Siinä vaiheessa alkaa ottaa päähän - eihän tän bloggailun ole tarkoitus olla semmoista, että postauksia syntyy puoli väkisin ja itteensä kanssa väitellessä! On jäänyt monta postausta sen takia tekemättä...  Onko mulle nyt alitajuisesti käynyt näin, että kun nykyään pääsen bloggaamaan niin harvoin, niin silloin on tunne, että pitäisi kirjoittaa jostain suuremmasta tai tärkeämmästä, kuin vaan arjen pienistä hetkistä? Jotenkin surullista, kun päivien helmiä ovat kuitenkin just ne pienet hetket.
 Kuten tänäänkin. 
"Ällöttävän hyviä!" sanoi kolmevuotias, kun maisteli illalla tekemiäni munattomia marenkejä.
 Kun kolme nuorinta leikkivät piilosta, huusi laskemassa ollut kolmevuotias "Kukko kiekuu, täältä tullaan!" 
Kun menin hoputtamaan 9v tyttöä lopettamaan lukemista ja käymään jo nukkumaan, huomasin, että 11v tyttöni nukkui omassa sängyssä vällyjen välissä hymy huulilla ja tonttulakki päässä...  


Kaunista joulun odotusta kaikille!


Ja musiikin melkein unohdin. Tämä sopii nyt tunnelmaani:

2 kommenttia:

  1. Ah, mul on ka aina sama mure (eriti oli suvel aias töötades) et tööd tehes mõtled ühest ja teisest, mida ja kuidas blogisse kirjutad aga kui lõpuks arvutini jõuad, ei ole enam tahtmist-viitsimist või vahel on mõni asi oma aktuaalsuse minetanud ka. Eriti raske on ilmaga - no mis sa ikka seda sula või päikest kiidad, kui blogimise hetkeks on juba suur külm või padusadu tagasi. Või kui on kiirem aeg ja pole nädal mahti õitsejaid üles laadida ja selle aja peale on nad juba ära õitsenud...
    Aga ilusat advendiaega Sinugi perele!

    PS. Minu pärast võid küll ainult ühes või teises keeles kirjutada. :)

    VastaaPoista
  2. Arjen pienet hetkethän ne juuri on niitä suuria asioita! Ja ehdottomasti jakamisen arvoisia.

    Mukavaa joulun odotusta myös teille.

    VastaaPoista