Fotojaht "20.11 2011" Valokuvametsästys "20.11 2011"

20.11.2011 Good day..

Hommikul oli nõnna armas päikseline ja karge ilm, et täiesti vabatahtlikult küsisin pesamuna käest, et äkki läheks täna oma hoovist pisut kaugemale mängima, näiteks uuele mänguplatsile! Tirtsul lõid silmad särama ja teatas, et oli seda mänguplatsi just unes näinud (näeb vist unes ära mis päev toob :) ja et lähme kohe. Läksime siis. Ilm püsis meie rõõmuks päikselisena ja et riideid sai selga topitud poole kapi jagu, siis karge külmgi tundus päris armas.

***

Oli niin mukava aurinkoinen sää tänään aamulla, että ihan vapaaehtoisesti kysyin nuorimmaiselta, että lähdettäiskö tänään omaa pihaa kauemmas leikkimään, vaikka uudelle leikkikentälle! Tytön silmät kirkastuivat ja innoissaan selitti, että oli nähnyt sitä puistoa unessakin, ja että lähdetään heti! Mentiin sitten. Sää pysyi ihanan aurinkoisena ja että olimme pukeneet päälle ainakin puoli kaapillista vaatteita, niin pirteä pakkaskelikin tuntui ihanalta.

Mingil ajal hakkasid meil kõhud korisema ja otsustasime koju sööma minna, kuigi jah, loodus pakkus täna ka igasugu hõrgutisi.

***

Jossain vaiheessa alkoi meillä mahat murisemaan ja päätettiin lähteä kotiin syömään, vaikka kyllä se luontokin herkkuja näytti tarjoavan.

 Avastasin täna 20.11.2011, et minu puhul ei pea paikka ütlus, et tunnen "midagi/kedagi" sama hästi kui oma taskuid. Olin õhtul juba oma 15 minutit otsinud väikest "tööriista" millega saab õmblusi lahti harutada, et oma uued teksad endale sobivaks õmmelda, kui naljaga pooleks ( et vaevalt keegi isegi teab milline se "tööriist" välja näeb) hõikasin, et ega see kellelegi juhuslikult kusagil vastu pole tulnud. 14 a poeg, kes sealsamas kõrval kooki näris, teatas rahulikult, et kuule,see on su oma koti seesmises taskus ....  No huh! Olin muidugi positiivselt üllatunud, et poiss üleüldse teadis mis riistast jutt käib. Aga kas mind just rõõmustab, et tal minu koti taskutest nii hea ülevaade on, selles pole ma just kindel.  Tal oli muidugi hea seletus - ise ma olevat käskinud tal sealt "midagi kunagi" otsida... ja noh, ausalt öeldes, see kõlab üpris usutavalt. (Püksid on muideks vaja nüüd jälle kokku õmmelda, ja see pole üldse nii lõbus kui lahti harutamine)

***

Huomasin tänään 20.11.2011, että minun kohdalla ei pida paikkaansa sanonta, että tunnen "jotain" yhtä hyvin kuin omat taskuut. Olin jo ainakin 15 min etsinyt käsityölaatikosta ratkojaa korjatakseen sopivaksi itselleni hiljattain ostamat farkut, kun ihan vitsillään (no että tuskin kukaan edes tietää, että mikä se ratkoja on) huikkasin, että onko kukaan sattunut sitä näkemään. 14v poikani, joka mussutteli vieressäni  omenapiirakkaa, ilmoitteli tyynen rauhallisesti, että katopas oman repun sisätaskusta... No höh! Olin tietenkin positiivisesti yllättynyt, että kaveri ties mikä ratkoja on. Mut en ole ihan varma, ilahduinko siitä, että hän tietää myös minun repun taskujen sisällön. Hänellä oli kyllä hyvä selitys - itse minä kuulemma käskin hänen hakea sieltä "joskus jotain"..  niin, ja rehellisesti sanottuna, se kuulosti aika uskottavalta. (Farkut muuten, on nyt siinä vaiheessa, että pitäisi ommella takaisin kiinni ja se ei oo yhtään niin hauskaa kuin purkaaminen)

Teiste hetki päevast 20.11.2011 võid piiluda SIIT

***

Lisää aiheesta "20.11.2011" löydät TÄÄLTÄ