Pikkasen pelkäsin, että miten pikkuinen jaksaa istua paikallaan koko konfirmaatio-tilaisuuden ajan, mutta meni tosi nätisti! Ei ensimmäistäkään isompaa kiukunpuuskaa! Ihan kun tyttö olisi tajunnut, miten kirkossa ollaan ja käyttäydytään.
***
Pisut kartsin, et kuis see meie pisitirts jaksab seal kirikus istuda kogu konfirmatsiooni aja, aga väga kenasti läks meil see aeg (üle tunni ikka!). Ûhtegi suuremat jonnihoogu ei tulnud peale ja väikestest saime ruttu jagu. Just nagu piiga oleks teadnud kuis kirikus käituda.
Ja tietenkin kävi tyttökin iso-veikkaa onnittelemassa :)
***
Ja loomulikult käis ka tirts suurele vennale õnne soovimas :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti