Tylsä hiihtoloma! Igav vaheaeg!

Ihan tylsää, kaveritki on kaikki poissa, ja te olete ihan tyhmiä kun ette anna olla pitempää koneilla... Ja sitä rata.. Eiliseen iltaan asti kuuntelin sen tyylistä valitusta kolmesta suusta. Sinne asti kaikki ehdotukseni tehdä itse jotain, olivat nekin ihan tyhmiä. Kunnes sitten.. joku kävi varmaan heiluttamassa taikasauvaa. Olin 10 v tytölle ehdottanut, että tekisivät nuorimmaiselle muistipelin..  Jossain vaiheessa huomasin yllätyksekseni, että 13v poikani oli ryhtynyt hommin..  :) ja 10v tyttö ruikutti vieressä, että mitä minä nyt teen.. no, hän pääsi värittämään kuvat :)

***

Nii igav, ühtegi sõpra ka kodus pole, ja te olete ka niin vastikud, kui ei lase meil kauem arvutis olla.. Ja nii edasi..

Eilse õhtuni saime kuulda sellist kaeblemist kolmest suust. Sinnani olid täiesti rumalad ka kõik minu ettepanekud, et võiks ise teha midagi toredat. Kuni äkki...  keegi käis vist võlukepikest vibutamas. Olin 10a tirtsule öelnud, et võiksid teha 2aastasele sellise pilt-mängu (ei tea eestikeelset nime). Mingil hetkel märkasin, et 13 a poiss oli asja ette võtnud ja 10 a tirts virises kõrval et mida mina nüüd teen...  siis sai tema ka paar pilti teha ja värvimine jä täiesti tema tööks :) 

Tänään oli illalla maton-teko työpaja. 8 ja 10 v tytöt tekivät pikkumattoja nukketaloon ja 15v tyttö leikki ajatuksella tehdä itse karvamatto omaan huoneeseen, hieman kokeili tekniikoitakin ;)

***

Täna õhtul oli meil vaiba-klubi. 8 ja 10 a tirtsud tegid väikseid vaibakesi oma nukumajasse ja 15 a mängis mõttega teha ise oma tuppa suur karvane vaip, natuke proovis teha ka ;)

Juu, oli se nuorimmainenkin hommissa mukana, ekan kerran annoin sille (tylpän) neulan käteen, kun vaatimalla vaatii  ja hyvin se jaksoi sillä kangasta pistellä. Lankojen pätkiminen saksilla oli kuitenkin sitäkin hauskempi ..  

***

Ja eks see pesamuna oli ka tegutsemas, esimest korda andsin talle (tömbi) nõela kätte ja päris usinalt sorkis sellega kangast. Lõngajuppide lõikumine oli siiski veelgi toredam tegevus..

Saa nyt nähdä, miten tämä tylsä loma jatkuu..

***

Eks paistab, milliseks see igav vaheaeg lõpuks kujuneb..

Valentine's Day!

Tänään, kun Mies pesi saunaa ja isommat lapset olivat vierailulla oman isän luona, askarteltiin nuorimmaisen kanssa jotain pientä huomista varten. Idean siihen sain TÄSTÄ. Kiitos Mermaid kivojen askartelu-ideoiden jakamisesta :) Eli sanomalehtiä, punaista väriä, hieman pahvia, kynä ja nopeasti kuivuvaa liimaa (meillä oli pieni liimapyssy käytössä).  Tyttö maalasi isomman osan sanomalehdista (minä "maalasin" ihan varalta hieman seinää ja lattiatakin - katsokaas, kun lapset eivät sotkee, niin jonkun täytyy.. ), kun lehdet oli kuivuneet, niin yhdessä leikattiin sopivan kokoisia neliöitä (tyttö tietenkin leikkasi ihan oman mallisia neliöitä ). Pahvista leikattiin alusta ja sitten vaan kynä paperi-neliön keskeelle, liimaa "kynän päähän" paperin päälle ja tökätään kynällä neliö alustaan kiinni. 

***

Täna, kui Mees pesi sauna ja suuremad lapsed olid oma isal külas, tegime pesamunaga ühe vahva värgi homsele sõbrapäevale mõeldes. Idee sain SIIT. Tänud sulle Mermeid, et meiega oma toredaid tegemise ideid jagad :)  Seega ajalehti, punast värvi, pliiats j ahead kiiresti kuivavat liimi (minul oli selline väike liimipüss). Tirts värvis suurema osa ajalehtedest (mina värvisin ikka igaksjuhuks natuke seina ja põrandat ka - vat kui lapsed ei mäkerda, siis keegi ju peab..), kui need olid kuivanud, siis lõikasime neist väikseid ruute (tirts loomulikult disainis oma "ruudud" omanäoliseks). Papsit lõikasime aluse ja siis ei muud kui pliiatsi tagumine ots keskele paberiruutu, sinna otsa liimi ja pliiatsi abil ruut põhja külge kinni. 

Jotain sellaista siitä sitten tuli, laitettiin se eteiseen hyllylle tervehtimään kaikkia ovesta sisään tulevia

***

Midagi sellist tuli välja, panime selle esiku riiulisse tervitama kõiki uksest sisseastujaid

Ja tällä viimeisellä kuvalla toivotetaan

 TEILLE KAIKILLE IHANILLE IHMISILLE

HYVÄÄ YSTÄVÄNPÄIVÄÄ!

***

Ja selle viimase pildiga soovime 

TEILE KÕIGILE TOREDATELE INIMESTELE

HEAD SÕBRAPÄEVA!

Piparipostaus. Piparkoogipostitus.

Pari uutta piparireseptia kokeiltu ja EI-hyväksi havaittu. Joten en näitä ohjeita jaa. Sen pehmeiden pipareiden ohjeen kanssa, mitä menin muokkaamaan, kävi just niin kuin pelkäsinkin ja pipareista tuli erittäin mureita, eli ei tosiaankaan pehmeitä.... Haittoiko yhtään!?  No, ei näköjään, kun KAIKKI on jo SYÖTY..  :O  Näiden lisäksi ostettiin kaupasta kolme kiloa meidän joulunajan suosikki raakaainetta, eli Sunnuntai piparitaikinaa. Siitä tehdyt piparit pysyvät purkeissa sopivan pehmoisina ja mausteitakin on meidän makuun just sopivan vähän.
***
Paar uut piparkoogiretsepti on nüüd järeleproovitud tõdemaks, et polnud suuremad asjad. Nii, et neid retsepte ma teiega ei jaga. Selle pisut "uuendatud"pehmete piparkookide taignaga läks just nii nagu kartsin - piparkookidest tulid sellised väga muredad :) .. Ah, et kas olid väga pahad!? No ilmselt mitte, sest kõik ON juba ära SÖÖDUD  :O  lisaks ise tehtud taignale ostsime veel juurde 3 kg meie lemmik-poetainast (Sunnuntai). Sellest tehtud piparkoogid püsivad plekkpurkides hoides mõnusad pehmed ja maitseaineid on ka nagu meile meeldib -  just parajalt vähe.

Vuosien saatossa on kuitenkin kokeiltu monia erilaisia reseptejä, joista yksi on pysynyt meidän perheen "repertuaarissa" jo monen monta vuotta. Ohje löytyi Anna ja Fanny Bergenströmin kirjasta Talvitunnelmia. Resepti sopii sekä maidotonta että munatonta ruokavaliota noudattaville ja siitä leivotut piparit maistuvat muillekin hyvien pipareiden ystäville. Ei ne nyt niin pehmeitä oo, mutta hyviä kummiskin :) 

Munattomat ja maidottomat piparit : ohje noin 200 piparille.

250 g kasvismargariinia (tai voita), 2 dl (mielellään vaaleaa) siirappia, 4dl sokeria, 2 dl vettä, 2 rkl kanelia, vajaa 1 rkl jauhettua kardemummaa, 1 rkl neilikkaa, (1 tl inkivääriä, tai ei lainkaan), 1 rkl soodaa, 13 dl vehnäjauhoja + vähän jauhoja kaulimiseen.

Kaada sokerin ja mausteiden päälle sula rasva-siirappi seos ja sekoita hyvin. Lisää vesi ja sekoita taas. Anna seoksen jäähtyä huoneenlämpöiseksi. Sekoita sooda jauhoihin ja lisää se taikinaan, josta tulee aika löysää (turpoaa kyllä myöhemmin), sekoita taikina esim. puuhaarukalla. Anna taikinan levätä paksussa ja tilaavassa muovipussissa pari vuorokautta jääkaapissa. Vaivaa taikinaa mielellään vähän ennen kaulimista. Helpointa on kaulia pieni taikinapala kerrallaan. Paista uunin keskitasossa 200-225 asteessa 4 - 6 minuuttia. Huom! Palavat helposti!

***
Aastate jooksul oleme järele proovinud suure hulga erinevaid piprkoogi retsepte. Üks neist on püsinud meie repertuaaris juba mitu - mitu aastat. Retsepti leidsin Anna ja Fanny Bergenströmi raamatust Talvitunnelmia (Talviseid meeleolusid - otse tõlkides) Retsept on muna ja piimata, nii et sobib kogu meie perele. Väga pehmed neist just ei tule, aga nagu ajalugu näitab, see piparkookide söömist küll ei pidurda :)

Munata ja piimata piprkoogid:  saab ~200 piparkooki.
250 g margariinia (või võid), 2dl heledat siirupit (meie ostame poest), 4dl suhkrut, 2dl vett, 2spl kaneeli, pisut vähem kui 1 spl kardemoni, 1 spl nelkki, (1tl ingverit, või siis üldse mitte), 1 spl soodat, 13 dl nisujahu + pisut jahu taigna rullimiseks.
Lisa maitseained suhkrule ja vala peale sulatatud rasva ja siirupi segu, sega hoolega läbi. Lisa vesi ja sega taas. Lase segul jahutuda umbes toasoojuseks. Sega sooda jahu sisse ja lisa taignasse. Sega näiteks puu-kahvliga. Tainas jääb üpris "vedel", aga pakseneb hiljem tasapisi sobivaks. Pane tainas paksemassa ruumikasse kilekotti ja lase enne küpsetamist paar ööpäeva külmkapis seista. Enne kui hakata tainast laiali rullima võib seda pisut sõtkuda/mudida. Korraga laiali rullimiseks ära väga suurt tükki võta. Küpseta 200-225 kraadises ahjus 4 - 6 minutit. Kipuvad kergelt ära kõrbema!

Ja sitten muutamia "back to reality" kuvia meidän piparitehtaalta
***
Ja veel mõned "back to reality" pildid meie piparkoogivabrikust

 Kuorrutuksista sen verran, että meidän mielestä pipareiden kanssa parhaiten sopiva kuorrutus tulee, kun tomusokerin kanssa käytetään sitruunamehua.
***
Glasuurist nii palju, et meie meelest piparkookidega sobib kõige paremini kokku sidrunimahlaga tehtud glasuur.

täytyy paljastaa, että viimeisessä kuvassa voisi nuorimmaisen paikalla salaa pipareitä hakemassa olla kuka tahansa meidän perheestä (paitsi Mies, hän kun ei pipareista välitä), kyllä kyllä, minäkin.  Tällä hetkellä piparitilanne on se, että viimeistään viikon päästä on piparitehdas käynnistettävä uudestaan...
***
Pean tunnistama, et viimasel pildil võiks pesamuna asemel salaja piparkooke napsimas olla pea kõik meie pere liikmed (Mees piparkookidest ei hooli), ja-jah, minagi. Praegusel hetkel on piparkookide osas olukord selline, et hiljemalt nädala pärast tuleb vabrik jälle käima panna...

Kengännauhoista ja muusta. Kingapaeltest ja muust

 Auringonkeltainen omena piristämään näitä päiviä, kun auringo pysyy pilvien takana..  Kuva on saatu zoomia käyttämällä, ei oo muokattu koneella.

***

Päikesekollane õun pilviste päevade rõõmuks. Pilt on tehtud zoomi pildistamise ajal keerates, töödeldud pole.

Ja kengännauhoihin.. Askarteltiin tänään isompien tyttöjen kanssa joulpöytään helmistä servettirenkaita. Kun nuorimmainen heräsi päikkäreiltä oli homma vielä pahasti kesken. Viimeksi samassa tilanteessa haki nuorimmainen lusikan ja viihdytti itseään helmiä sekoittamalla ja nostelemalla sillä helmiä lokerosta toiseen - välttyäkseen siltä tällä kertaa, pistettiin hänetkin töihin. Ja mikä on pienille sormille paras nauha helmien pujottelua varten - tietenkin kengännauha...  onneksi löytyi myös riittävän isolla reiällä varustettuja helmiä :)  Kuvia tuotoksista joku toinen päivä.. kun servetitkin valmis...

***

Ja kingapaelte juurde. Tegime täna suuremate tüdrikutega jõululauale klaasist ja plastist pärlitest salvrätirõngaid.  Kui pesamuna oma lõunauinakult ärkas, olid meil tööd veel pooleli ja köögilaud kraami täis. Viimati samas olukorras võttis pesamuna sahtlist lusika ja hakkas sellega pärleid segama ja ühest kohast teise tõstma, et seda seekord vältida, panime kaheaastase ka tööle. Ja mis on väikestele sõrmedele parim pael pärlite ajamiseks - eks ikka kingapael..  õnneks meil oli ka piisavalt suure auguga pärleid :) Pilte meie loomustest mõni teine päev, kui salvrätid ka valmis...

Kun on keskittyneesti tehty 15 minuuttia niin tarkkaa työtä, kun helmien pujottelu, on pakko päästä ulos. Äidinkin...

***

Kui on 15 minutit tehtud nii peent tööd nagu see pärlite niidi otsa ajamine, on kohe vaja minna  õue ennast pisut tuulutama.

Emal ka...

FOTOJAHT "Täpiline", Valokuvametsästys "Pilkullinen"

Täpiline, täpilisem, päris kole täpiline 

Kärbseseeni oli ka, aga neid mul ehk kunagi veel mujal vaja.. ;) Lepatriinu oli väga udune, nii, et seegi jäi arhiivi kärbseseentele seltsiks. Ei jäänud muud üle, kui teha täppe tänastest tegemistest. Tegime nimelt suhkrumassist kaunistusi jõuluküpsetiste peale... Jõuluküpsetisi, mida kohe kaunistama hakata, küll veel pole..(no eks neid on tehtud ka, aga juba puha söödud ja seeditud). Aga ega kaunistused hukka lähe, säilivad kaua ja jõuludeni on veel aega, jõuan teha ja küpsetada teab mida kõike..  Tegelt isegi liiga palju aega - on olemas risk, et kaunistused süüakse ära enne, kui saan midagi valmis küpsetatud...

***

Pilkullinen, pilkullisempi, ihan kamalan pilkullinen

Kärpäs-sieniäkin olisi löytynyt, mutta saatan tarvita niitä joskus jossain muualla ;) Leppäkerttu pilkkuineen oli liian epätarkka, joten jäi sekin kärpässienten kanssa valokuvaarkistoon. Ei auttanut, kun kehitellä jotain pilkullista tän päiväisistä tekemisistä. Tehtiin sokerimassasta koristeita joululeivonnaisten päälle. Toki leivonnaisia minne näitä laittaa, ei vielä oo..  (no onhan näitä tehty, mutta kaikki jo syöty ja sulatettu). Mut ei ne koristeet hukkaan mee -  säilyvät pitkään ja jouluun on vielä aikaa - hyvin ehdin paistaa ja leipoa vaikka mitä. Ehkä jouluihin on jopa liikaakin aikaa - siinä kun piilee riski, että koristeet syödään ennen, kuin saan jotain koristamiskelpoista leivottu..

Abilisest ka pilte...  vahepeal küll tundus, et osad olid teistpidi. 

Ps. See valge riietel/laual/põrandal oli tolmsuhkur ( õige sõna?).. Palju, palju väikseid täpikesi...

***

Apulaisesta kans kuvia...  välillä kyllä tuntui, että roolit oli toisinpäin. 

 Ps.Se valkoinen vaatteissa/pöydällä/lattialla on tomusokeria... Paljon, paljon pikkiriikkisiä pilkkuja..

Ja teiste TÄPID leiad SIIT

***

Lisää PILKKUJA löydät TÄÄLTÄ

Pikkukortteja. Väikseid kaardikesi.

Tänään ollaan kahdestaan kotona ollessa askarteltu nuorimmaisen kanssa pikkuisia joulukortteja. Leikattu, liimattu, painettu tekstejä.  Että tyttö tekee näitä hommia vielä omalla rennolla tyylillä ja paljon neuvoja ei kuuntele, niin piti vaan huolehtia hänelle samat välineet kuin itselle ja niin saatiin kumpikin rauhassa askarrella. Puolessa tunnissa saatin aikaiseksi aikamoisen läjän silppua ( lähinnä tytön tuotantolinjalta ) ja nipun pakettikortteja.

***

Täna oleme pesamunaga kahekesi kodus olles teinud väikseid jõulukaarte. Oleme lõikunud, liiminud ja printinud teksti. Kuna tirts teeb selliseid asju veel endale omase vaba-stiiliga ja palju nõuandeid kuulda ei võta, siis polnud vaja muud kui organiseerida tirtsu ette täpselt samad materialid ja vahendid kui endale ja nii saimegi kumbki rahus tegutseda. Poole tunniga saime tehtud suure hunniku paberitükikesi (põhiliselt tirtsu tootmisliinilt) ja väikse hunniku kaardikesi.

Alkoi tänään.. Algas täna

Joulukuun ensimmäinen päivä merkitsee minulle virallista jouluajan alkua. Juontanee juuret lapsuudesta.. Silloin, joulukuun ekana, sai laittaa tossun ikkunalaudalle siinä toivossa, että yön pimeydessä hiippailevat tontut jättäisivät sinne itsestään pienen merkin, yleensä karkin, joskus omenan, luksusta jos mandariinin. Aina kuitenkin jotain, vaik en usko, että aina niin kiltti olisin ollutkaan. Meilläpäin ei pahemmin tunnettu varsinaista joulukalenteria. Mutta tossu oli ikkunalla lähes jokaisessa perheessä. Muistan, miten paljon helpompaa oli aamuisin herätä, kun tiesi, että pieni yllätys odottaa verhon takana ikkunalaudalla. Se oli varmaan parasta koko joulunodotuksessa. Omilla lapsilla on nyt jonkinlainen sekalainen systeemi. Ikkunalautoja, minne voisi tossun laittaa, meillä ei ole koskaan täällä Suomessa ollut, ei pahemmin sisä-tossujakaan. Sen sijaan on laitettu  karkin toivossa villasukkia joko ikkunakahvaan tai jonnekin lipastolle. Joskus on meillä käynyt näinkin, että tonttu on unohtanut ja sukka on aamulla tyhjä..  silloin ollaan oltu kaikki hieman murheellisia.. Onneksi on kuitenkin ne suklaakalenterit...Näitä meillä kuluukin useampi kuin yksi per henkilö... Se on yksi syy, miksi meille ostetaan vaan näitä halpoja suklaakalentereita...  Jokunen vuosi sitten kävi melkein sääliksi, kun nykyinen 8v oli joulukuun ekana päivänä avannut kaikki luukut, syönyt jokaisesta suklaanapista palan ja laittanut loput takaisin koloihin..  Sitten päätin, että syökööt näitä omaan tahtiin, haen  lisää, jos loppuvat ennen aikojaan, sukka ikkunalla/lipastolla hoitaa             meillä  sen varsinaisen odotuksen ja jännityksen paljon paremmin kuin kaupan kalenterit :) 

Kuva joulukalenterista on tältä aamupäivältä. Oltiin nuorimmaisen kanssa kahdestaan kotona, muut olivat jo lähteneet koluun ja töihin. Täytin tiskikonetta, kun huomasin, että 2 vuotias on varsin hiljaa. 8 vuotiaan siskon huoneesta kuului rapinaa. Menin katsomaan. Siellä se istui siskonsa sängyllä ja repii siskon kalenterista luukkuja auki itsellä  naama suklaassa. Minut nähdessään sanoi tyyneesti : "Nelle ei osaa näitä avata, minä autan Nelleä avamaan"..  Niin avulias ja pyyteetön..  :)

                                                                               

***

Minule algab jõuluaeg esimesest detsembrist. On alganud nii kaua kui mäletan. Lapsena sai just siis pandud suss aknale lootuses, et ööpimeduses hiilivad päkapikud sinna endast mingi märgi jätaksid, tavaliselt kommi, vahel õuna, luksus oli kui mandariini. Aga alati midagi, kuigi ei usu, et ma alati nüüd nii hea laps olin. Jõulukalendritest ei teadnud ma midagi. Aga suss oli aknal pea igas peres. Hommikuti oli ärkaminegi palju lihtsam, kui teadsid, et paksu kardina taga aknalaual ootab väike üllatus. Arvan, et see oli kogu jõuluootuse parimaid asju. Oma lastel on nüüd mingi segav süsteem. Aknalaudasid, kuhu sussi panna, pole meil Soomes elades kunagi olnud, susse ka eriti mitte. Seega on susside asemel olnud villased sokid ja neid on kas riputatud aknakahva külge, pandud mõne kapikese või radiaatori peale. Vahel on juhtunud ka nii, et päkapikud on meid unustanud, siis oleme kõik pisut murelikud... Aga õnneks on need shokolaadikalendrid, kust siis võib lohtu otsida... neid meil kulubki rohkem kui üks inimese kohta.... See on ka üks põhjus, miks meil ei osteta muid, kui neid odavaid shokolaadikalendreid... Mõni aasta tagasi oli päris kahju vaadata, kui praegune kaheksa aastane oli detsembri esimesel päeval avanud kõik luugid, maitsnud tükikese igast shokolaadinööbist ja pannud näritud nööbid tagasi augukestesse...  Siis mõtlesingi, et ah, las söövad neid omas rütmis, ostan juurde, kui liiga vara tühjaks saavad. Sokk aknal ajab selle tähtsama ootuse ja põnevuse palju paremini ära, kui poe kalendrid :)

Pilt jõulukalendrist on tänasest päevast. Olime pesamunaga kahekesi kodus, teised olid juba läinud kooli ja tööle. Täitsin nõudepesumasinat, kui äkki märkasin, et kaheaastane on kuidagi liiga vaikselt.  8 aastase tost kostis vaikset krabinat. Läksin vaatama. Seal see kaheaastane tirts istus õe voodi peal ja rebis õe kalendrist luuke lahti endal nägu shokolaadis. Kui mind nägi, teatas rahulikult:  "Nelle ei oska neid lahti teha, mina aitan Nellel lahti teha."  Nii abivalmis ja püüdetu! :)

Ei oo mun homma! Ei ole minu töö!

Eilen oli päivä täynnä talvisia touhuja. Pipareiden paistoa ja ulkoilu, neulomista ja kynttilöiden polttoa.

Nuorimmaisen kanssa pipareiden paisto on hauska, kunhan aikaa on yllin kyllin, parin pellillisen jälkeen alkoi tuntumaan, että jos jo pääsisin itekseni hoitamaan loput. Että Mies tuli sopivasti keittämään itselleen kahvia, koetettiin saada tyttö taikinan kimpusta kahvinkeitto hommiin.. Huonolla menestyksellä. Tyttö rypisti kulmiaan ja sanoi "Ei oo mun hommia, tä leipominen on nyt mun homma!"

***

Eilne päev oli täis talviseid tegemisi. Piparkookide küpsetamist, lumes müramist, soki kudumist ja küünalde põletamist. Pesamunaga küpsetamine on tore siis kui aega on lõputult, peale paari plaaditäit tuli tunne, et kui täna tahame valmis saada, oleks hea, et saaksin ise kähku lõpud ära tehtud. Ja kuna Mees tuli just kööki endale kohvi keetma, proovisime meelitada tirtsu kohvikeetja abiliseks. Aga edutult. Tirts kortsutas kulmi ja teatas "See pole minu töö, minu töö on nüüd küpsetamine!"

Varusteet mukana - äidillä kamera, tytöllä lapio - kävime läheisessä puistossa etsimässä lintuja ja lumitöitä. Eipä pahemmin onnistanut kumpaakaan, linnut kun näyttää lähteneen pakkasta piiloon ja traktorit olivat auranneet tiet. Mutta ei se nyt niin haitannut. Jotain pientä saatiin kumpikin.

***

Varustused kaasa - minul fotokas, tirtsul lumelabidas - käisime lähedases pargis otsimas linde ja tegemist vajavat lumetööd. Polnud eriti õnne kummalgi meist, linnud olid ilmselt läinud külma eest peitu ja traktorid olid olid kõik teekesed kenasti puhtaks lükanud. Aga ei hullu, midagi saime ikka mõlemad!

Onko entiseen paluuta!? Kas tagasi vanadesse rööbastesse!?

Olen kaivannut vanhaa tapaani päivittä blogiani. Merkata ylös arkisia kuulumisia ja turhanpäiväisyyksiä. Viimeaikoina, kuten varmaan olette huomannut, on ollut sellaista harvemmin tarjolla. Jotenkin en enää ehdi. Mökkiasiat - ensin etsittiin mökkiä, nyt tietoa mökin kunnostamiseen yms. - vievät oman ajan. Valokuvaus kiinnostaa enemmän ja enemmän ja on sekin alkanut viemään hieman enemmän aikaani, en valita, se on kiva. Joten nyt mietin tässä, että miten tästä jatkaisin. Mökille on oma blogi odotamassa merkintöjä, mut onko siinä järkeä, kun en tätä yhtäkään blogia oikein kerkeä päivittämään? Vai teenko tästä blogista tällaisen sekametelisopan jossa on kaikkea koti-arjesta valokuvakokeiluihin ja mökinremppaan? Tuumailen tätä loppuvuoden. Sinne asti jatkaan täällä säännöllisen epäsäännöllisesti.

***

Olen pisut puudust tundnud oma vanast blogi kirjutamise viisist - kirjutada üles lihtsaid argiseid hetki. Viimasel ajal, nagu ehk olete märganud, on siin sellist vähem näha olnud. Kuidagi nagu aega ei piisa enam! Maakodu asjad - kõigepealt otsisime kohta, nüüd infot koha kordategemiseks - võtavad kõvasti aega. Pildistamine tõmbab ikka rohkem ja rohkem ja on seegi hobi hakanud viima rohkem aega - ma küll ei kurda, see on tore. Niisiis istun siin ja mõtlen, et kuidas edasi. Maakodule on jub aoma blogi ootamas ülestähendusi, aga kas sellel on mõtet, kui isegi seda üht blogi ei jõua tahtmist mööda täita? Või teeks hoopis sellest blogist sellise kompoti kus kõik asjad kenasti sagamini sees, argielu, foto-katsetused ja maakodu remont? Mõtisklen selle üle aasta lõpuni. Niikaua jätkan jõudumööda siin.

***********************************

Jep! Olen kokeillut jo hieman uutta kameraani :) Tänä kokeilin myös uutta kameran mukaan tullutta objektiivia. Nami! Nautin! Uusia ulottuvuuksia! :) Olen myös oppinut hieman lisää kuvien käsittelystä, nautin siitäkin :) 

***

Jah! Ja olen juba proovinud oma uut fotokat :) Täna proovisin ka uut kaameraga kaasa tulnud zoom-objektiivi. Nam!! Naudin! Uued võimalused! Olen saanud aega uurida ka fototöötlusprogramme, naudin ka sellest :)

Lentokonekuva on kuvattu keittiön ikkunasta kesken pipareiden paiston.

***

 Lennuki pilt on tehtud köögiaknast, keset piparkookide küpsetamist.

**********************************************

Mutta muita kuulumisia:

Käytiin viime viikolla koko perheen kanssa Tukholmassa. Oli ihan kiva reissu vaikka laiva keinuttelikin aikalailla. Tukholmassa ei paljon muuta ehitty, kun käytiin VasaMuseossa , sitä vanhaa laivaa katsomassa. Lapset tykkäs, niin me aikuisetkin. Kummasti saatiin siellä monta tuntia kulumaan, vaikka mies mennessä sanoikin, että hänelle varmaan riittäisi, jos kattelis ulkopuolelta ikkunasta.. :)))  Mutta ei hän silloin ois näitä mukavia immeisia tavannut :

***

Mis me siis siin teinud oleme:

Eelmisel nädalal käisime kogu perega Stokholmis. Oli täitsa vahva reis, hoolimata sellest, et laev kõikus vahepeal päris koledasti. Stokholmis eriti muud ei tehtud, kui käisime Vasa Muuseumis seda vana merest tõstetud laeva vaatamas. Lastele meeldis. Meile suurtele kah, kuigi Mees alguses teataski, et talle piisab kui väljaspoolt aknast sisse vaatab..  :)) Aga siis ta poleks ju nende toredate inimestega kokku saanud :

***

Näin ne isommat lapset sitten yleensä mulle hymyilevät sitä "pepsodentti hymyä" jos heitä satun kuvaamaan :)

***

Nii need suuremad lapsed mulle siis tavaliselt naeratavad seda "pepsodent naeratust", kui neist pilt hakkan tegema :)

Laivan katosta löydettiin peili :)

***

Laeva laest leidsime peegli :)

Toppahousuista pihamäntyyn. Talvepükstest hoovi-männini.

SUNNUNTAINA. Aamulla Myyrmäkihallin kirpparilta nuorimmaiselle toppahousut

***

PÛHAPÄEVAL. Hommikul Müürmäehalli kirbukalt pesamunale "vatipüksid"

 Heti sen jälkeen pakattiin kolme nuorinta tyttöä (äitiä ei valitettavasti enää tytöksi lasketa) autoon ja huristeltiin Seurasaareen; kahvit, mehut ja voileivät litistettynä minun pohjattomaan reppuun.

*** 

Kohe peale seda pakkisime kolm nooremat tüdrikut autosse ja vuristasime Seurasaarele, kohvid, mahlad ja võileivad minu põhjatusse seljakotti pressituna kaasas 

Oli taas ihan mukava reissu. Eväiden syönti meinasi kyllä käydä kohtalokkaaksi, kun sormet meinas jäätyä, mutta sehän vähän niinkuin kuuluu asiaan näin syksyisin..  ainakin meillä...

***

Oli jälle päris tore retk. Võileibade söömine oleks pea-aegu saatuslikuks saanud, sest sõrmed tahtsid vägisi ära külmuda, aga see omamoodi nagu kuulubki nende sügis-retkede traditsioonide hulka..  vähemalt meil...

 Sillä kaverilla ei oo ongelmia ulkona syömisen kanssa...

***

Sellel sellil pole väljas söömisega probleeme..

Ei se kylmyys meitä paljon haitannut, kas kun tiedettiin, että poikani (13v) jäi kotiin leipomaan pullia....

***

Ega see külm meid eriti seganud, eriti kui teadsime, et mu 13 a poeg jäi koju saiakesi küpsetama... :)

________________________________________________________________________

MAANANTAI.

***

ESMASPÄEV

 Aurinkoinen ja "rapea" :)

***

Päikseline ja "krõbe" :)

Huomenna meidän pihamännyllä  saattaa olla jo valkoinen hattu..

***

Võib-olla, et homme on meie hoovimännil juba valge müts...