Viikonlopun saalis. Nädalavahetuse saak.

Viikonloppuna tapahtunutta. Meidän parvekkeella oleva sähkögrilli sai uudet jalat. Parveke sai keinun. Meille muutti Mopo. Minulle selvisi, että tyttö tarvitsee rattia. Miehellä oli kännykässä muistutus - hiero Even (siis minun) selkää... Nuorimmainen kehittelee omaa tyyliä.  Kasvimaalle en uskalta enää mennä kun yön pimeydessä - rikkaruohot olivat valtaneet palstamme ja palstanaapurit eivät sitä välttämättä hyvällä silmällä katso. Kertoisinko ens kerralla heille että jalostan voikukkia vähemmän leviäviksi, tai että kuuluun voikukkien vapaan leviämisen puolesta taistelevaan ryhmitykseen? Joistakin näistä aiheista löytyy kuviakin:

                                                                                  ***

Nädalavahetusel juhtunud. Meie rõdu elektrigrill sai uued jalad. Rõdu sai uue kiige. Meile kolis Mopo. Sain teada, et pesamuna vajab rooli. Mehel oli moblas kalendrisse märgitud - masseeri Eve (loodan, et ikka minu ;))selga... Pesamuna arndab oma stiili. Aiamaale vist ei julge enam päevavalguses minna - umbrohud olid vallanud  maalapi ja ma ei usu et naabrid selle üle väga rõõmustavad. Äkki ütleks neile, et arendan vähem levivaid võililli,.. või et ma kuulun võilillede                            vaba leviku eest võitlevasse rühma...?  Mõni pilt sõnade toeks:

Rattina äidin repun sanka:

Nuorimmaisen oma housutyyli - Sama jalka molemmasta lahkeesta.

Hattutyyli, vähän on vielä kasvun varaa.. :

Ai niin, ja onneakin viikonloppuna tilattiin, eikös sirpaleiden pitänytkin onnea tuoda..

***

Ah jaa, õnne tellisime nädalalõpul natuke  kah, killud ju pidid seda tooma...

Haaste. Meem

Ananan blogissa kiva haaste.                      

 4 minuuttia, neljä kuvaa.                           

(tai 16 min ja 12 kuvaa)                           

tavaroita ei saa siirtää, ei asetella   

kuvia ei saa cropata, ei käsitellä,     

ainoastaan pienentää kuvat  nettiin laittoa varten             

Ryhdyin innokkaana toimeen heti haasteen luettua. Ei kyllä aina tartte mennä huutaen sotaan... Oli jo ilta ja valon kanssa vähän näin ja näin... Kameran akku oli lähes tyhjä... välillä "salamoi" ja välillä ei...

12 kuvaa 14 min.

Nyt sitten esille:

Yleistä kodista:

Keittiön "lipastopuutarhasta"

Pojan huoneesta:

Fotojaht "Karvane", Valokuvametsästys "Karvainen"

See sari on nagu matemaatika ülesanne, igal järgmisel pildil "karvaseid" kaks korda rohkem :) 

***

Tämä kuvasarja on kuin matiikan tehtävä - jokaisessa seuraavassa kuvassa "karvaisia" kaksinkertainen määrä :)

Teiste karvased leiud leiad siit

***

Lisää karvaisia löytöjä täällä

Some music

Kesäfiilis tulee tästä kappaleesta

Ja sen kanssa nautitaan kesäisiä voileipiä

Ja vihreitä varsia leivän päälle noukitaan sateisinä ja kylminä päivinä laiskan äidin "lipastopuutarhasta"

Ja kyllä kelpaa fiilistella ja odottaa aurinkoisempia päiviä :)

Ja terkkuja pikkuveljelleni, joka näinä päivinä palaa Maailman leijasurffailun rannoilta viettämään kesää Viroon ja kouluttamaan uusia hyviä leijasurffareita myös täällä puolella maapalloa. Ehkä juhannuksena nähdään :)

***

Lehvitan oma vennaraasule, kes just-just tuleb Maailma kite-surfi randadelt paariks kuuks Eestisse nauttima suvest ja sõpradest ja koolitama uusi osavaid lohe-surfajaid ka siin pool maakera! Jaanipäeval ehk näeme :)

Pyykkipäivä. Pesupäev

Jos ei meillä pestä pyykkejä sunnuntaina, eikä maanantaina, eikä tiistaina, niin tiistai iltana alkaa tila meidän pikkuvessassa (missä on pyykkikone ja kuivausrumpu) käymään ahtaaksi. (Mitä lie talon suunnittelijan päässä liikkunut, kun on suunnitellut pyykkikoneliittimen  noin neliön kokoiseen vessaan..) Sen lisäksi alkaa kuulumaan huutoja, että missä on minun housut, sukat tai paidat. Joten, kun keskiviikko aamulla aloittaa pyykkimaratoonin on torstai illalla viikkaajalle hommia. Ps. kuvassa olevien pyykkien lisäksi oli pian tulossa 2 koneellista lisää.

***

Kui pesumasin jääb kasutuseta pühapäeval, esmaspäeval ja veel teisipäeval, hakkab meie korteri väikeses vetsus  olemine kitsaks käima (mis need arhidektid küll mõelnud on kui on pesumasina ja kuivatustrumli jaoks koha planeerinud ruutmeetri suurusesse WC-sse.!?). Lisaks sellelle hakkab kostma ka sedasorti küsilauseid, et kus mu sokid on, kus mu püksid on jne.. Seega, kui kolmapäeva hommikul alustada pesupesemismaratoniga, on neljapäeva õhtuks kogunenud "veeike unnik" pesusid, mis vaja kenasti kappidesse saada. Ps. pilt ei ole täiuslik, kaks masinatäit oli veel juurde tulemas.

Ja  mitä isommat (äiti) edessä, sitä pienemmät (pikku Vivi) perässä. Saman aikaan kun ahkeroin pikkuvessassa pesemässä pyykkejä, ahkeroi nuorimmainen suihkuhuoneessa. Hän oli päättänyt pestä kirjahyllystä muutaman kirjan. Parhaiten ne pölyt vedellä lähtee, neiti kait on jo pitkään ihmetellyt, että lähes kaikkea muuta huushollissa pestään, mutta kirja-parat on unohdettu tyystiin. Ei se ollut ehtinyt kantaa lavuaariin kun viisi kirjaa ja näistä kolme hänen omia vanhoja pahvi-sivuisia kuvakirjoja, sen lisäksi pesuun pääsi yksi keittokirja ja vähän niin kuin vitsinä "Hyvän Onnen Kirja". Ja vielä osuvalta kohdalta jäi kirja auki, kun sen saunaan kuivumaan laitoin.. teksti tuntuu sopivan minuun.. ainakin tänään.

***

Sel ajal kui mina pesin pesu, oli meie pesamuna ka otsustanud ühise heaolu jaoks oma panuse anda. Tema ka  pesi. Raamatuid. Eks need tolmud ju veega kõige paremini maha lähevadki. Oli teine vist juba hulka aega vaadanud, et pea kõike muud kodus pestakse, aga vaesed raamatud on täiesti ära unustatud. Viis raamatut oli juba ära pestud. Kolm tema oma papp-lehekülgedega pildiraamatut, üks kokaraamat ja veel "Hea Õnne Raamat". Kui raamatuid sauna kuivama panin, jäi viimati mainitu lahti kohapelt, kus minule vähemalt tänaseks päevaks sobiv ütlemine  sees

(hea õnn käib rumalal vahel külas, aga  sisse end sinna ei sea)

Ei ne neidin pesuhommat siiheen loppunut. Yritti pestä vielä vaikka mitä. Esim. keittiön harjaakin pääsi lavuaariin hanan alle. Tuleeko siitä joskus fanaattinen siivooja.. prr.. pelottava

***

Ega need pesamuna pesud sellega lõppenud. Proovis ikka rohkem ja rohkem aidata. Köögi põrandaharja pistis ka kraani alla. Loodan, et temast siiski päris fanaatiline koristaja ei kasva... hui..

Aamu toi hampaiden kirinää. Hommik tõi hammaste krigistust.

9v tyttärelle muutama viiko sitten ostamani pyörä oli varastettu ulkoovemme edestä pyörätelineesta. Oli lukossa, lukko rungossa kiinni. Sääntönä on, että viedään pyörät yöksi pyörävarastoon, mutta eilen oli unohtunut, ei muistettu mekään illalla varmistaa, että onko laitettu varastoon.  Toinen jo tänä kevänä. Poikani pyörä vietiin kesken koulupäivän koulun pihalta telineesta. Ei tosiaankaan ollut mitään miljoona pyöriä. Tytöllä Sotkasta ostettu 99 euron valkoinen Jippoo ja pojalla Bilteman 150 euron maastopyörä. Harmittaa.

--- 

    Nuorimmaisen kanssa herättiin taas normaalia aikaisemmin, eli hieman kuuden jälkeen ja vellipulloa tyttö kyseli. Heti kun mentiin aamupuuroa keittämään, niin vellipullokin unohtui. Eli ihan hyvin meni tämä asia.

***

Mõni nädal tagasi 9a tirtsule ostetud jalgratas oli varastatud meie maja välisukse eest ratta toest(?), kus see lukuga kinni oli. Reeglina peavad lapsed rattad ööseks sisse jalgratta-ruumi panema, aga eile oli ununenud, meil ka ei olnud meeles õhtul küsida, et kas ratas sisse viidud. Teine ratas juba sel kevadel. Poisi oma viidi keset koolipäeva kooli õuepealt. Oli ka lukus ja rattatoes kinni. Ja ei olnud mingid miljoni rattad, et neist saaks edasi müües palju vahelt. Tüdruku ratas maksis 99 euro ja poja oma 150. Kahju.

---

Pesamuna hommik algas ka täna varem kui tavaliselt. Ärkas veits peale kuut ja küsis lutipudelit. Läksime kähku koos putru keetma ja pudel ununes. Vähemalt see asi sujub kenasti.

Luopuminen. Loobumine.

Ensimmäistä kertaa elämässäni sain nyt minäkin kokea tutista luopumisen tuskaa. Isommat lapseni eivät tuttiä huolineet ollenkaan. Mutta nuorimmaiselle löytyi melkein heti mieluisa tutti. Puolisen vuotta sitten oli tutti meillä käytössä lähinnä nukkumaan mennessä. Nyt keväällä tulikin tutista yhtäkkiä tosi rakas. Sitä piti saada lutkuttaa ihan keskellä päivääkin. Eilen ajattelin, että nyt on se hetki. Tutit hyppäsivät lentokoneeseen ja lensivät pikkuvauvojen luo. (Ne on käynyt lyhyillä lentomatkoilla aiemminkin, mut aina jotenkin sitten hypännyt kesken lennon keittiönikkunasta takaisin äidin kouraan - ihan kuin kotoa pois viedyt koirat tai kissat jotka tarinoissa  palaavat kotiin pitkien matkojenkin päästä...). Jokatapauksessa, eilen mentiin ekan kerran illalla nukkumaan ilman vellipulloa ja tuttia. Vaik luettiin kirjoja, laulettiin ja kerrottiin iltasatuja, jaksoi tyttö huhuilla tuttia ja vellipulloja reilu puoli tuntia. Oli aika surkea olo sekä tytöllä, että äidillä. Aamulla tyttö heräsi kuudelta ja heti oli ikävä tuttia ja vellipulloa. Ei auttanut kun herätä ja laittaa tytölle aamupalaa. Herätyskello soi seitsemältä. Päivällä tyttö muisti tutin ja vellipullon muutaman kerran ja puhui lentokoneista ja että tutti hyppää kotiin ja että kaupasta haettaan velliä. Ei hypännyt eikä haettu. Illalla kirjan lukua ja enää ei tuttia kysytty, vellipulloa kerran. Ei itkua. Ihana! Katsotaan mitä aamu tuo.

***

Pesamuna lutt on lennanud ära pisikeste beebide juurde. Lutipudel kah. Ja seekord lõplikult. See juhtus eile õhtul. Mul pole varem vaja olnud lapsi lutist võõrutada, sest minu suuremad lapsed lutti ei hoolinud. Pisitirtsule lutt meeldis. Pool aastat tagasi olime siiski juba nii kaugel, et lutt läks suhu ainult tudule minnes. Nüüd kevadel, muutus aga lutt väga armsaks ja seda nõuti ka keset mänguhoogu. Eile siis mõtlesin, et nüüd on õige hetk. Õhtul magama minnes proovisin küll mõtted mujale viia - lugesime raamatuid ja laulsime ja rääkisime jutukesi, aga ikka jaksas tirts üle poole tunni lutti ja pudelit taga igatseda. Olime mõlemad pisut kurvakesed. Hommikul tirts ärkas kell kuus ja kohe algas luti ja pudeli jorin. Ei muud kui üles ja piigale hommikusööki. Kell tirises kell seitse. Päeval küsis lutti ja pudelit paar korda, rääkis lennukist ja luti koju tulemisest (vahel enne oli lennukist ikka koju tagasi ka tulnud) ja poest uue pudeli ostmisest. Ei tulnud lutti, ei käidud poes. Õhtul lugesime raamatut ja kuulasime kuidas vihm krabistas akna taga, lutti ei küsinud, pudelit vaid ühe korra. Ei nutnud üldse. Vahva! Vaatame, mis hommik toob.

***

Loppukevennys. 

Vaikka isommat lapseni eivät tuttia syöneet, oli heillä muita tapoja, joista oli hyvä jossain vaiheessa päästä eroon. Pojallani oli paha tapaa työntää käsi aina mahdollisuuden tultua mun paidankauluksesta sisään rintsikkoihin. Vielä kahden ja puolen vuoden iässä ei  oltu päästy tavasta eroon. Kerran (poika oli varmaan just jotain 2,5v) ärähtiin oikein kunnolla, että nyt käsi irti tissistä ja sassiin! Siihen sitten poika suuttuneena sanoi: Osta mulle sitten kaupasta omat tissit, että mä voisin näillä leikkiä...

Kukkia. Lilli.

...ja luonto alkoi puhua purojen ja pikkujokien solinassa ja kukkien hymyissä; ja ihmisen sielu oli onnellinen ja tyytyväinen..

(Kahlil Gibran)

Yhtä Juhlaa! Pidu meie tänavas.

On kulunut tasan neljä vuotta Miehen ja minun ensitapaamisesta. Hämeenlinnassa, Anttilan kahvilassa. Kuukaus sen jälkeen, hän kysyi, että alatko mua.. Ajattelin, että hullu mies joka tällaiseen lähtee. Olin juuri eronnut ja neljän, vielä pienen lapsen äiti. Olin epävarma myös itsestäni, uusi suhde ei ollut suunnitelmissä. Mutta siitä se lähti. Syksyllä asuttiin jo saman katon alla. Tämä suhde on sellainen, että jos katsoisin vierestä, en uskois että se kestäisi kuukautta pidempään. Tulisiä väittelyitä, hempeitä hetkiä, jääräpäisyyttä, hellyyttä,  viisastelyä ja viisauksia, unelmia ja karuja totuuksia. Mutta ennen kaikkea kuitenkin välittämistä ja rakkautta ja luottamusta.. Arki on meidän juhla. Kumpikaan meistä ei oikein osaa juhlia ulkona. Meille juhlapäivä on silloin, kun päästään  yhdessä, omin käsin jotain luomaan,  ideoimaan, rakentamaan ja lopuksi ihailemaan aikaansaannoksia.

 Kukat ja lahjat jätettiin tänään kauppaan, haettiin pari huutonetista huudettua mattoa ja Miehelle selän kuntoutusta varten jumppalaite. Ostettiin kotiin lapsille kakkua, neekerinpusuja ja limsaa, kukkien sijasta maljakkoon pääsi minttupuska. Oli mukavan rento iltapäivä. Ja ihania tunteita täynnä.

***

On möödunud neli aastat sellest päevast, kui kohtusin esimest korda oma Mehega. See juhtus Hämeenlinnas, Anttila kohvikus. Kuu aega peale seda, küsis ta et kas meist võiks saada paar. Mõtlesin siis ja vahel veel praegugi, et hull mees, kes sellise naisega tulevikku tahab luua. Olin just lahutatud ja nelja veel väikese lapse ema. Ma polnud ka ise kindel, et kas jaksan kohe uue suhtega alustada. Aga sellest see algas. Ja sügisel elasime juba sama katuse all. Kumbki meist ei oska eriti pidu panna, nii, et argine elu on meie pidu. Parimad päevad on sellised, kui saame koos oma kätega midagi valmis teha - unistada, luua, meisterdada ja nautida tulemusest.

Täna jätsime lilled ja kingid poodi. Laste rõõmuks ostsime torti, neegrimusisid ja limonaadi, lillede asemel pistsime vaasi poest toodud poti-piparmündi. Oli mõnus päev. Ja ilusaid tundeid täis.

Meidän pikkuneiti on jo muutaman päivän ajan, silloin kun pyydettään lopettamaan joku hänestä kiva ja meistä vaarallinen touhu (esim. parvisängylle kiipeäminen), sanonut huulet törröllään ja onnettoman näköisenä, että "Ei oo hauskaa!"  

***

Meie pesamuna on juba mitu päeva, siis kui teda keelatakse tegemast mõnd tema arust toredat ja meie arust ohtlikku asja (näiteks üles narile ronimine), öelnud meile suu torus ja kurva näoga, et "Ei ole tore!"

Tässä viimeisessä kuvassa taitaa näkyä äidin vaikutus lapseen. Jaksaako äiti hakea ruuvimeisselin aina, kun joku pikku ruuvi tarvi yhtäkkiä avata tai kiristää kesken päivän? Ei.. Onko huushollissa siitä johtuen monta murtunutta veitsenkärkeä? On..  

Tyttö on näköjään äitiä fiksumpi -  avaimethan on huomattavasti vahvempaa tekoa kuin veitset....

***

Sel viimasel pildil onnäha ema mõju lapsele. Kas ema viitsib iga kord tuua kruvikeeraja kui on äkki keset päeva vaja mõnd kruvi keerata? Ei.. Kas meie kodus on tänu sellele mitmel noal ots ära murdunud? On...

Aga laps on emast targem - võti on ju palju vastupidavam, kui noad...

"Cup cake" .. heh

Viikonlopun kirpparireissulta tarttui mukaan söpö puolalainen tee (tai kahvi?) -kuppi. Virolaisissa käsityöblogeissa on jo vuoden päivät pyörinyt kahvikuppiin tehtyyn neulatyynyn idea ja hieman samantapaisia olen viime aikoina bongannut myös suomalaisista blogeista. Ei ole minun mielestäni kovin käytännöllinen idea, mutta suloinen. Kun nyt ekaluokkalainen ilmoitti, että tarvii ensi vuonna kouluun neulatyynyn, niin näin tilaisuuden koittaneen tehdä jotain mitä en itse tarvitse. Ja siihen tarvittiin se kuppi..

Ja kuten valmiista neulatyynystä näkyy, olen tänään hieman romanttisella päällää.. ;)

***

Nädalavahetuse kirbuturu reisilt tuli kaasa ka selline armas poola tee (või kohvi?) tassike. Eesti käsitöö blogides on juba jupp aega näha olnud tassidesse tehtud nõelapatju ja viimasel ajal olen näinud sarnaseid ka soome blogides. Minu meelest ei ole just kõige praktilisem asjake, aga armas sellegipoolest. Ja kuna minu esimes klassi piiga teatas, et temal on järgmisel aastal koolis vaja nõelapatja, siis minule avanes võimalus teha miskit sellist mida mul endal vaja pole, aga mille tahaks järele proovida. Selleks oli vaja seda tassi...

Ja nagu valmis padjakesest näha, olen täna pisut romantiliselt meelestatud.. ;)

Kirppislöytö. Leid kirbuturult

Kävin sitten taas Myyrmäkihallin kirpputorilla. Kävin eilen, kävin tänään. Eilen kotiovesta sisään astuessa huusi 7 vuotias, että Apua, äiti osti kirpparilta taloon!. Niin, ei pidä päästä äitiä itekseen ulos, rupee muilta kysymättä talokauppoihin. Mutta en voinut vastustaa sitä vanhaa Lundbyn nukkekotia jossavielä paljon tarvikkeitä mukana.. Ollaan jo vähän aikaa seurattu huutiksesta, että löytyisikö sieltä sopuhintaista. Nyt sain kahdellakympillä meidän "pihakirppikselta", ei postikuluja, ei odotusta, ei yllätyksiä. Ollaan kaikki tyytyväisiä. Varsinkin kolme nuorinta tyttöä. Tai olis ne tyytyväisempiä jos jokaisella olisi omaa..  Vaik omat sormet syyhääkin tekemään taloon kaikkea kivaa, niin nyt pitää malttaa ja antaa tyttöjen leikkiä suurempi into pois... nuorimmaisella ne leikit viel hieman rajut.

***

Eile ja täna käisin jälle Müürmäehalli kaltsukal. Eile kodu-uksest sisse astudes hüüdis 7a tirts, et Appi, emme ostis maja! Jaa jaa, laske aga veel mind üksi shoppama, kohe lähen maju ostma. Aga ma lihtsalt ei suutnud jättä ostmata seda vana Lundby nukumaja, millega oli kaasas ka palju mööblit ja muud mängimiseks "vajalikku". Olime sellist kasutatud varianti juba hulk aega otsinud, nüüd siis saime. Maksin 20 €, ega pole just odav, aga ehk sellest on rõõmu jupiks ajaks. Kolm nooremat tirtsu on väga rahul, kuigi ,jah, eks nad oleks veel enam rahul kui igal oleks oma privaatne maja.. Tahaks juba ise ka sinna igasugu pisikesi asju meisterdada, aga pean ilmselt ootama, et suurem mängutuhin möödas ja pisitirts pisut kasvanud.

Taloon muuttivat heti Muumit. Ja nuorimmainen keksi Muumipeikolle omasta mielestä hyvän paikan. Siellä se kävi istumassa sinä iltana vähän väliä...

***

Majja kolisid kohe sisse Muumid. Ja pesamuna leidis oma arust mõnusa koha Muumitrollile. Seal see käis istumas sel õhtul mitmeid ja mitmeid kordi

Siitä muuten tuli mieleen ,että oletteko koskaan kuulleet, että muumilaaksossa olisi edes yksi vessa... Pystyisin kyllä hyvin kuvittelemaan ,miten Muumipappa unohtaa itteensä vessaan lukemaan lehtiä ja Pikku-Myy kiljuu oven takana..

***

Sellest tuligi meelde, et kas keegi on kunagi kuulnud, et Muumiorus oleks isegi üksainuke pisike vetsuke.. Võin küll ettekujutada, kuidas Muumipapa on únustanud end sinna lehti lugema ja Väike-My kiljub ukse taga..

Huomenna lisää kirppislöytöjä

***

Homme veel pisut kirbuturu leidudest 

Some music

Saanko esitellä: Uku Suviste. Viron tämän hetken yksi lupavammista nuorista laulajista. Kappaleekin on ihan virolaista alkuperä. Ei paha.

***

 Eestlased kõik ilmselt juba teavd ja tunnevadki..


Huom. tämä on jo toinen postaus tänään.. ;)

FOTOJAHT "Pung", Valokuvametsästys "Nuppu"

Kuna tengelpunga pung oli juba Köögikata blogis kenasti esil, siis vaatame, mis pungi mina eile meie aiamaatükilt suutsin tuvastada. Kuigi need rohkem õienupud, ajavad ehk siiski asja ära. Maasikas ja vaarikas.

***

Aiheeseen sopiviä kuvia metsästäsin eilen meidän viljelypalstalta. Ei sieltä mitään mullistavaa löytynyt, mutta jotain  pientä kuitenkin. Mansikka ja vadelma.

Ja aiamaa peenarde ja umbrohtude vahelt tuvastasin ka sellise, natukene mullase, oma väikse nupukese

***

Löytyihan sieltä kasvimaalta penkkien ja rikkaruohojen välistä  vielä sellainen, hieman kurainen, äidin oma pikku nuppu

Ja teiste jahiliste pungad leiad SIIT

***

Toisten metsästäjien nuput löytyvät TÄÄLTÄ

Pergalen hyvä.. Eestindamine keeruline..

Tämä Virosta ostettu Latvialainen suklaapatukka oli hyvä! Pergalen hyvä! En nyt viitsi selvittää, mitä se pergale oikein tarkoittaa, mutta luultavasti jotain kivaa ja mukavaa. Jos joku tietää, niin voi vinkata..

Ja sitten vielä yksi "ompelus", hellepaita olkapäitä ja käsiä suojaamaan. Sovittelu on rankka homma ja jos kauan sovittelee alkaa janottaa ja kun janottaa, niin silloin todennäköisesti jotain tippuu myös paidalle.. Näin kävi meillekin

***

Ja veel üks õmblustöö, pluusike kaitseks põletava päikese eest. Pluusi proovimine on kõva töö ja kui piisavalt kaua proovid võib janu kallale tulle ja kui janu on kallal võib miskit pluusile ka tilkuda.. No vähemalt meil juhtus just nii

Ja sitten vielä yksi hyvin paljon käsitelty kuva, tarkoitus oli huomattavasti korostaa silmien väria...

***

Ja siis veel üks hästi palju muudetud pilt. Eesmärk oli tuua esile ja rõhutada silmade värvi..

Tunika tytölle. Tuunika tirtsule

Tässä on viimeisen viikon aikana ommeltu yhtä sun toista, esille tänne en ole saanut mitään. Korjataan se nyt. Eli 7v tytölle valmistui kesäinen tunika . Muokkasin hieman ohjetta  (Suuri Käsityölehti 05/09) ja mieluisa tuli. Tänään oli tunika ekan kerran käytössä ja pääsi heti Korkeasaareen :)

***

Viimase nädala jooksul on üht-teist valminud ka õmblusmasina jala alt, välja pole jõudnud miskit panna. Nüüd siis panen. Tegin 7a tirtsule tuunika. Muutsin tsipa lõiget (Suuri Käsityölehti 05/09) ja saime just sobiva, sellise mis tirtsule meeldis. Täna oli tuunika esimest korda seljas ja läks koos tirtsuga Korkeasaare looma-aeda :)

Ja tytön päässä näkyvä pellavahattukin on omaa käsiala, taas hieman muokattu SuurenKäsityölehden kaavaa.  Hatun ompelin nuorimmaiselle ja se on vielä hieman keskeneräinen. Iso koko selittyy sillä, että pellava kutistuu pyykissä huomattavasti ja mä en viitsinyt pestä kangasta ennen ompelua.. nyt on hattu kutistettu ja  pikkuiselle sopivan kokoinen... silti vielä kesken..

***

Ja tirtsu peas olev linane mütsik on ka enda tehtud, jälle pisut muudetud SuuriKäsityölehti lõiget. Mütsi aga õmblesin hoopis pesamunale ja see ei ole veel päris valmis. Müts on sellepärast algselt nii suur, et ma ei viitsinud enne õmblemist linast kangast läbi pesta ja seega tuli teha mütsile "kokkutõmbamis-varu".. praeguseks on müts pesus ära käinud ja sobib pisikesele suuruse poolest suurepäraselt.. aga on ikka veel pooleli..

Jo toinen postaus tänään! Tämä täti alkaa päästää taas vauhtiin...

***

Juba teine postitus täna! Hakkab mul jälle hoog sisse tulema...

Käytiin kasvimaalla. Käisime aiamaal

.. ja unohdettiin kotiin työkalulaatikon avaimet, joten en tehnyt muuta kun kitkin palstalta heinää ja kuvasin tyttöä. Siinä vierähti tunti ihan rattoisasti. 

***

...ja unustasime koju tööriistakasti võtmed. Seega ma ei teinud seal muud kui kiskusin pisut umbrohtu üles ja pildistasin pesamuna. Tunnike kulus kiiresti.

Ja lopuksi jonkin-näköinen  vastaus blogeissä kiertävään haasteeseen kuvata vaatekaapin värejä.

Huomasin kasvimaalta tullessa, että valkoiset caprit olivat vajonneet hieman liian alas lanteille (tai sitten aurinkonotto tarkoituksessa jalkaan laitetud ranta-bikinit olivat kiivenneet ylöspäin) ja edestä katsottuna näytti vähän ..hmmm...nololta. Kyllä minä sellaisen tyylin suon alle kakskymppisille ja vähän vanhemmillekin, mutta jos olis isommat lapset ollut mukana, olisivat varmasti kysynneet, että tahalleenko yrität nolata meitä... Onneksi tähän hätään auttoi caprien nauhojen kiristys. Mut värimaailma on just sitä sini-valkoista, plus joitakin sattumia sopassa...

Kummitteleeko meillä!? Kas meil kummitab!?

Nyt se on taas alkanut. Asunnossamme haisee aina silloin tällöin, mitä ihmeellisimmissä paikoissa, oksennukselle. Ja vaikka kuinka olemme koettaneet paikantaa hajun lähtöpistettä, niin ei mitään tuloksia. Eilen kotiin tullessa haisi eteisessä, illalla oli tosi voimakas haju pikkutyttöjen huoneessa, tänään on haju ollut vaihtelevasti keittiössä tietokonepöydän ääressä ja eteisen lipaston ympärillä. Lipaston laatikot om pengottu, tietokonepöytä ja sen ympärys on haisteltu monen nenän voimin, eilen illalla tyhjensin pikkutytöjen vaatekaapitkin (ties jos olisivat sinne jättänyt jonkun hajupommin ennen Viroon lähtöä),  mutta ei mitään konkreetista hajun lähdettä... Haju tuntuu leijuvaan ilmassa. Ja sitten on päiviä ja pitkiäkin jaksoja, kun ei haisee ollenkaan. Voiko joku home haisea oksennukselle!? Me jo vitsaillaan, että meillä vierailee oksennukselle haiseva kummitus, joka haisemisen lisäksi avaa ovensalpoja ja nostelee rullaverhoja... 

***

Nüüd see on jälle alganud. Meie korteris haiseb vahel okse järgi, imelikes kohtades ja suvalistel aegadel. Oleme tõsiselt proovinud leida, kust ja millest see hais täpselt tuleb aga ilma mingite tulemusteta. Eile kui tulime koju haises esikus, õhtul haises väiksemate tüdrukute toas, täna on haisenud köögis arvutilaua ümbruses ja esiku kummuti ümbruses. Tüdrukute toas tõmbasin isegi riided kapist välja, kummuti sahtlid käisin läbi, arvutilaua ümbrus on läbi nuusutatud mitme nina poolt, aga ei, mingi konkreetne asi ei haise, hais justkui hõljuks õhus. Ja siis on päevi ja pikemaid perioode, kui haisust pole lõhnagi. Äkki mõni hallitus haiseb oksele!? Me juba viskam enalja, et meil käib külas oksele haisev kummitus, keslisaks haisemisele avab uksehaake ja tõstab üles rullkardinaid...

Se lelulaatikon kannen graffitti ei kuitenkaan ole kummituksen tekeleitä (vaikka eräs 7v tyttö saattaisi niin väittääkin)

***

See mänguasjadekasti kaanegraffit ei ole siiski kummituse tehtud (kuigi üks teatud 7a tirts võiks nii väitagi)

Kuvapläjäys Viron reissulta. Hunnik pilte Eesti reisilt.

Torstai iltana kahdeksan jälkeen oltiin valmiina lähtemään. Ensin pikku matka autolla, sitten 2,5 tuntia laivalla ja sitten vielä 3 tuntia autolla.

***

Neljapäeva õhtul peale kella kaheksat olime valmis teele asuma. Esmalt pisut autoga, siis 2,5 tundi laevaga ja siis veel 3 tundi autoga

Kaikki oli kämpässä entisellään ja tyhjä vaatekomero odotti täytettä..

***

Korteris oli kõik nagu enne ja tühi riidekonku ootas täidet

Aamulla menin lasten kanssa 100 metrin päähän kauppaan hakemaan aamupalatarvikkeita (astioita löytyikin kaapista). Tytöt poimivat kotiin  mukaan muutaman kukan, kun "äiti jäi suusta kiinni ja jutteli matkalla kauppaan neljän ihmisen kanssa, siks kestikin niin kauan!"

***

Hommikul kohe 100m kaugusele poodi hommikusööki ostma (nõud olid juba kapis ootamas). Poeteel korjasid tüdrikud mõne lillekese, kuna "ema rääkis poodi minnes nelja inimesega ja seepärast meil läkski nii kaua!"

Sitten päästiinkin siivoilemaan, sitä urakka riitti jokaiselle päivälle - monen vuoden pölyt, roskat ja kuolleet ötökkäät......

***

Siis alustasime koristustöödega ja seda tööd piisaski igale päevale - mitme aasta tolmud, sodid ja surnud putukad....

Käytiin pariin otteeseen myös vanhempieni maatilalla, missä äiti ja isä (töiden ehdolla) kesäisin majailevat.

***

Paar korda käisime ka vanemate "suvetalus", kus minu ema ja isa(kui tööd lubavad) suviti elutsevad.

Nautittiin jäätelöstä, ei laskettu kappaleita...

***

Sõime palju, palju jäätist, ei lugenud, et mitu...

Saatiin sadetta ja sateenkaaria.

***

Saime vihma ja vikerkaart

Iltaisin lasten nukkuessa keitettiin kunnon pannukahvit isoon mukiin ja melkein myöhästytiin auringonlaskusta.

***

Õhtuti kui lapsed magasid, keetsime kohvi suure-suure tassi sisse ja pea-aegu hilinesime päikeseloojangutelt.

Kaiken sen edellisen lisäksi, käytiin kaksi kertaa kahtena eri päivänä 30km päässä päivystyksessä, ja saatiin antibiootit miehelle ja hoito-ohjeet 9v tytölle. Mies pääsi lääkärin vastaanotolle 15 minuutissa, tytön kanssa jouduttiin odottamaan reilu puoli tuntia - oli hieman ruuhkaa...

***

Lisaks eelmainitule jõudsime käia ka kaks korda 30 km kaugusel kiirabis(?), ühel päeval sai mees endale antibiootikud ja teisel päeval vaadati üle 9a tirtsu kurk..

Ja tänään aamulla, kello neljän jälkeen, lähettiin ajamaan kohti Suomen kotia. Oli ihanat usvaiset maisemat... Juhannuksena taas..

***

Täna hommikul kella nelja paiku hakkasime  siis läbi udu kodupoole sõitma... Jaanipäevaks tagasi..