Aamulla laitoin pojalle siistin allekirjoitetun jaksotodistuksen eteisen lipastolle. Illalla etsitiin, että missä se nyt onkaan. Aika pian se löytyi, ei enää niin siistinä ja lapun takapuoli täynnä jonkun kolmannen allekirjoituksia... Onneksi oli säästänyt etupuolen, kai se oli sihteerin mielestä jo liian täynnä.. Kysyin pojalta, että kirjoitanko opelle viestin, no jos hän vaikka ei kehtaa sellaista todistusta palauttaa. Poika tokaisi, että miksi ihmeessä, sehän riittää kun hän näyttää etupuolen... No ei sitten....
***
Hommikul panin pojale kooliviimiseks esiku kummuti peale korraliku allkirjastatud tunnistuse. Õhtul otsiti, et kuhu see on kadunud. Varsti leiti üles, mitte enam nii korralikuna ja paberi tagumine pool täis kellegi kolmanda allkirju... Õnneks oli esimese poole puutumata jätnud, küllap oli see meie sekretäri meelest liiga täis kirjutatud. Küsisin poja käest, et kas kirjutan õpetajale väikese #seletuskirja", kui äkki ei söanda sellist tunnistust tagasi viia. Poiss küsis, et milleks, piisab ju kui ma näitan õpsile esimest külge.. No pole vaja, siis pole vaja..