Tyhjä olo. Tühi tunne.

Palattiin maanantai iltana Virosta. Pari päivä aikaisemmin kuin piti. 8v tyttäreni atooppinen iho sanoi, että mars kotihoitoon. Oli aivan ihana tunne astua kotiimme ovesta sisään! Oma koti kullan kallis, helppo ja huoleton, meidän näköinen ja oloinen. Ja oli vielä siistikin, vaik en ilmoittanut miehelle ja isommmille lapsille tulostamme kun vasta Hesassa junaa odottaessa. ...( Kun mies alkoi valittaa puhelimessä ikävää ja toivoi meidät kotiin, niin sanoin, että viitsisitkö lähteä hetken päästä rautatieasemalle iltalenkille :) ).  Mut nyt on jotenkin tyhjä ja väsy olo.  Iskikö matkaväsymys näin jälkikäteen? Toki, pari viikko sitten, reissuun lähtiessä, olin jo reilun viikon ollut sitkeässä flunssassa ja ei tunnu tauti olevan ihan ohi vieläkään. Pari ylimääräistä kiloa, joista jossain vaiheessa kirjoitin, ovat matkan varrella jonnekin hävinnyt. Mut jotenkin vääristä paikoista... Nyt ei auta kun hidastaa vauhtia. Valkosipulia kehiin. Ja hunaja-teetä.  Ja kyllä se sitten siitä. Tänään käytiin pikaisesti kasvimaalla - kamalaa... ainoa iloa on, että persiljat ja tillit ovat hyvin selvinneet parin viikon hoitamattomuudesta. Herneen taimista oli kolmasosa syöty pois - kuka lie otus näitäkin napsinut... Laitoin mansikoiden päälle harson, että saisimme jotain itsellemmekin - ensimmäiset marjat olivat menneet muihin suihin, linnuille - ne kuulemma istuvat siellä penkkien vieressä odottamassa kun mansikat alkavat punertamaan ja pakko sanoa, että siltä se melkein näyttikin... Toivottavasti pääsen tässä  parin päivän sisällä muutamaksi tunniksi ihan ittekseni hieman siistimään sitä meidän palstaamme.

 Tekstiin sopivaa melankoolisen sävyista kuvaa en nyt löydä, joten nuoruutta ja jääräpäisyyttä tulee, sitä löytyy tästä huushollista päivä päivältä enemmän...

Kuvat Viljandin uimarannalta, missä kävin kolmen nuorimmaisen kanssa sunnuntaina

Menen ihan itse

Olen täällä ihan itse

Enkä tule täältä alas...en edes ihan itse

Tytsillä leuassa asfalti-ihottumaa hurjasta juoksemisesta ja poskessa haava -  kaatui kauppakeskuksen liukkaalla lattialla...
Ps. En tiiä päästetäänkö meidät enää sinne rannalle, vai tuliko meille porttikielto,  rannasta pois lähtö oli nimittäin neidin osalta aikamoinen huuto-shou..