Kuka neuloo, kuka virkkaa. Kes koob, kes heegeldab.

Tänään syntyi tuubihuivi 12v tytölle. Eilen sain tilauksen ja että intoa riitti, niin heiluttelin tänäänkin puikkoja lähes koko päivän. Mulle sopivat just sellaiset "yhden päivän kokoiset" työt, isommat tahtoo jäädä kesken, tai venyä ikuisuusprojekteiksi. No, ainaskin pahin into on nyt neulottu pois. Seuraavaksi varmaan tartun puikkojen sijaista kynään. Pitkästä aikaa. Kävin nimittäin lauantaina kirjakaupan alessa ja löysin sieltä sen verran edullisia kyniä, että raaskin ostaa. Sormia jo syyhää... 

 Kun äiti tekee käsitöitä (tai oikeasti ihan mitä vaan), on nuorimmainen aina yhtä innokkaana vieressä vaatimassa, että hänkin haluaa. Tänään sitten harjoitteli koukulla virkkaamista. Oikein hyvin jaksoi keskittyä ja kaulakoru siitä 40cm pitkästä ketjuvirkkauksesta lopuksi tuli. Ennakoin tulevaa viikonloppua sen verran, että ostin lauantaina tytöllekin uudet värikynät ... piirretään sit yhdessä.

***

Mina kudusin ja pesamuna heegeldas. Sain eile  12 a piigalt tellimuse ja täna tegin välmis. Mulle sobivadki just sellised "ühe päeva pikkused" tööd. Suurematest tüdinen ära ja need kas jäävad pooleli, vöi venivad igavikulisteks projektideks. Aga meie 6 a tirts harjutas heegeldamist kohe päris heegelnõelaga. Päris tublisti viitsis teha. Et töö hukka ei läheks, tegime talle tema heegeldusest ühe eriti peene kaelakee. 

Minu suurem kudumiseisu on nüüd ära kootud. nüüd sügelevad sõrmed pliiatsite järele. Ehk me siis tuleval nädalavahetusel joonistame. Mina oma pliiatsitega ja tirts omadega.

 Et 12. aastane modelliks ei olnud nõus tulema, siis tegi 6. aastane selle töö ära.

Heräteostos. Plaaniväline ost.

Viime viikolla töistä kaupan kautta päiväkodille juostessaan pisti kaupassa silmään tyhjä lankakori ison tarjouslapun kanssa. Heijastava lanka, 2kpl 5 euron yhteishintaan. Korin pohjassa lymyilivät viimeset kaksi kerää. Joko ne näyttivät jotenkin säälittäviltä, tai sitten minuun iski pelko, että jään ilman, jos en heti ota näitä mukaan, joten ostin pois. En tiedä yhtään, mikä on tämän langan normaali hinta, enkä viitsi sitä tietoa etsiä, salaa vaan toivon, että tein hyvät kaupat.   Pitkään en ole mitään neulonut, mut tiedän jo, että näin syksyisin iltojen pimetessä tämä neulontainto iskee aina. Näin kävi nytkin - tänään iskin lankoihin kiinni. Ja nuorimmainen sai pipon. Pimeässä eteisessa taskulampun kanssa käytiin testaamassa, että heijastaako oikeastikin. Kyl heijasti! Ja tyttö tykkää. Ulkona tullaan pitämään sitä kypärämyssyn kanssa - niin ei pieni karheus haittaa. En pessyt enkä prässänyt, kun jostain syystä luulen langan heijastusominaisuuden siitä hieman kärsivän. Olenko tässä asiassa väärässä!?

***

Eelmisel nädalal töölt poe kaudu lasteaeda kiirustades, jäi poes silma tühi lõngariiul suure allahindlus sildiga - " helkiv (helkurniidiga) lõng, kaks tokki 5 euroga".  Riiuli nurgas häbenesid kaks viimast tokki. Kas nad nägid seal õnnetukesed välja või hakkas mul hirm, et kui nüud ei osta, siis jään ilma, aga koju ma nad tõin. Mul pole aimugi,  mis need lõngad muidu maksavad ja infot ka otsida ei viitsi, aga salaja loodan, et tegin hea ostu. Kaua, kaua pole ma miskit kudunud, aga tean, et iga aasta sügisõhtute hämardudes haarab mind vastupandamatu kudumis-soov. No täna see siis juhtus. Ja pesamuna sai mütsi. Käisime päris kohe pimedas esikus taskulambiga testimas, et kas ikka helgib. Helkis küll! Ma ei  pesnud ega pressinud seda mütsikut, sest kardan, et helkimisomadustele see just head ei tee, ja pesta tuleb seda tulevikus nii-kui-nii kes teab kui mitmeid kordi.

 Lopuksi ompelin vielä pipolle sydämen etupuolen merkiksi. Vaikka en hirveästi usko, että tyttö niin välittäisi, miten päin se pipo hänen päässään on. Ja mainittakoon vielä, että sydän oli tytön mielestä jotenkin outo...  ties vaik joudun purkamaan sen pois

***

Kõige lõpuks õmblesin mütsile punase südame, et tirts teaks mis pidi müts pähe käib. Kuigi ma eriti ei arva, et tal eriti vahet on, mis pidi see müts tal peas on. Ja olgu veel mainitud, et see süda on tirtsu meelest kuidagi imelik..  nii, et võib juhtuda, et pean selle sealt veel välja nokkima.

Möksä. Maakodu.

Muutamia kuvia syys- ja lokakuulta. Tässä mennään.

Mõned septembris ja oktoobris tehtud pildid meie Pesa praegusest olukorrast :)

Mitä meille kuuluu tänään

       Huono omatunto vaivaa just nyt. En mennyt tänään töihin, vaikka keikka tuttuun paikkaan oli tarjolla. Koetan lohduttaa itseäni, ettei mun ollut pakko ja että mulla oli jo suunnitelmia tälle päivälle ja sitä ja tätä... Silti tuntuu jotenkin pahalta, varsinkin kun tiedän, että näissä hommissä mitä teen, apukädet ovat aina tarpeen.  Toisaalta - voihan ihminen olla välillä vähän itsekäskin!? Viikon päästä,  kun tässä samaisessa tutussa paikassa alkaa jo sovittu kahden kuukauden työputki, en enää voi päättää, että pidän tänään vähän vapaata, vaan siinä sitten mennään jouluun asti tukka putkella. 

        Nuorimmainen on aloittanut eskarin. Ei hirveästi tykkää. Sanoo, että on tylsää. Että hän mieluummin luistelisi kotona rullaluistimillä. 

Tai tekisi mökillä töitä.

       Vanhin lapsistani on jo tavallaan muuttanut pois kotoa - majailee poikaystävänsä luona opiskelijasolussa. Etsivät omaa asuntoa. Yliopiston ovet jäivät tällä kertaa tytölle suljetuksi, joten hän paiskii töitä - aloitti syyskuun puolessavälissä ja nyt hänestä on alettu leipoa vuoropäällikköä.

 Ensi kevänä uusi yritys

 yliopistoon.

       Poika 17v on nyt lukion tokalla. Ja töissä hänkin. ( Kerää rahaa ajokorttiin ). Samassa paikassa kun isosisko. Palvelee asiakkaita, viihdyttää lapsia, järjestelee paikkoja ja kassakoneekin on jo kuulemma tullut tutuksi. Kun koululta ja työltä jää aikaa, niin käy salilla  ja seikkailee kavereiden kanssa. 

       12v ja 13v (ihan pian 14v) tytöt tekevät töitä hekin. Ihan kuin isompien "työura" on alkanut ilmaislehtien jakelulla, niin myös heidänkin. 

Noin kuukauden ovat nyt olleet hommissa

 ja vielä intoa piisaa.

       Itse päätin viime talvena, että otan tän vuoden vähn rennommin, että opiskelen jotain ja teen satunnaisesti keikkaa. Nyt kuitenkin näyttää siltä, että työ vie taas mennessään. Ensi syksynä, kun nuorimmainen aloittaa koulun, voisin heittäytyä

 taas keikkalaiseksi.

Mökkiä ja mökkitonttia on rakennettu ja rempattu ja muokattu hiki hatussa. Aletaan olla aika kaukana siitä, mitä mökkikaupoissa saatiin. Ehkä liiankin kaukana. Homma on kuitenkin ollut mielekästä ja uusia ideoita pukkaa jatkuvasti. On se sellainen mahtava

 "irti arjesta"-paikka.

Niin, ja onhan Mieskin edelleen kuvioissa. Ei lähe pois, vaikka kuinka hankala välillä olisi(n)kaan ;) 

Never say never...

I have no idea what am I doing here again..  but maybe I'll find it out some day!

Päivän kuva

Päeva pilt

Justiina Hienohelma. Peen perenaine.

Ihan mahdotonta menoa. Minä teen kamalan ison kulhollisen pullataikinaa, enkä pääse leipomaan siitä kuin pari pellillista pullia! 

***

Täitsa hull värk! Mina teen meeletult suure kausitäie tainast ja mul ei lasta teha saiakesi rohkem kui kahe plaadi jagu! 

Jokunen viikko takaperin multaan pistetyistä siemenistä on kasvanut "jotain". Taimiksi kai voi sanoa. Hirmu pitkäksi vaan ovat toiset venyneet.  No onhan se meidän nuorimmainen ahkerasti kertonut kasveille satuja, että ne kasvaisivat nopeammin, joten ei mikään ihme... Kai näistä venynneistäkin taimista jotain tulee!?

***

Mõni nädal tagasi mulda pistetud seemnetest on kasvanud "midagist". Taimedeks võib neid vast kutsuda. Jube pikaks ainult on teised veninud. Eks meie noorim tirts ongi neile kasvu ergutamiseks päris palju muinasjutte rääkinud, nii et pole mingi ime. Aga ehk neist väljaveninutestki saab veel asja!?

Viikonlopun retki. Nädalavahetuse reis.

Käytiin vierailulla meidän entisessä kotikaupungissa Hämeenlinnassa. Totta puhuen, ajeltiin vaan nostaligisena keskustassa hieman ympyrää, näytettiin Viville talo, jossa hän asui elämänsä ensimmäiset 7kk ja sitten käännettiin autonnokka  Aulangon suuntaan. Aulangolla tuli aikoinaan käytyä aika useinkin - pakattiin kaikki lapset ja runsaat eväät  autoon ja mentiin moneksi tunniksi metsään. Nyt olivat mukana  kaksi nuorinta ja ei niin runsaat eväät, mutta mukavaa ja kaunista oli silti. Ja aurinkoinen kelikään ei haitannut yhtään ;)

***

Käisime Hämeenlinnas. Ausalt öeldes tuuritasime linnas lihtsalt nostaligiliselt meelestatutena natuke autoga ringi ja siis keerasime auto Aulango (selline looduskaitseala + parkmets Hämeenlinnas) poole. Kui veel Hämeenlinnas elasime sai päris tihti pakitud kõik lapsed ja suur hunnik söögipoolist autosse ja mindud Auloangole aega veetma. Seekord olid kaasas vaid kaks nooremat ja natuke vähem söögipoolist, aga tore ja ilus oli ikka. 

Aulangolta mentiin eteenpäin tekemään hieman valmisteluja tulevaa kesää varten. Eli opetettiin tyttöja (minut mukaan lukien) ajamaan ruohonleikkurilla. Katsokaa, jos ostetaan ruohonleikkuri, niin on jotenkin pakompi pakko laittaa myös se nurmikko...

***

Aulangol käidud, läksime  tegema harjutusi iseseisvaks eluks suvel maal, ehk läksime õpetama tüdrukutele (mina kaasa arvatud) muruniidukiga sõitmist. No vaadake, kui muruniiduk ostetud, siis on nagu suurem sund see muru ka ära teha...

Kaksoiselämä jatkuu.

Ei toiminut tämä yhden miehen blogin pitäminen minun kohdalla. Alkoi tuntua, että on silti parempi pitää mökkiaiheet mökkiblogissa ja kerrostaloelämä tässä, Pilkahdukset-blogissa. Joten tämä itseäni jakaminen kahden paikan välissä  jatkuu myös täällä blogistaniassa. Siitä sitten johtuu joidenkin kirjoituksien häviäminen (jos joku on ehtinyt ihmettelemään) - siirsin ne mökkiblogiin, minne ne jotenkin luontevasti kuuluu. Mutta nyt ollaan kotona kaupungissa. Tänään ollaan leikitty puutarhuria ja laitettu multaan muutamia siemeniä. Tälläkerta tyttöjen painostuksesta, heillä kun on hurjat suunnitelmat kesän varalle, niin, että jos osaakin näistä toteutuu, ollaan ensi syksynä omavaraisia... ainakin kurkkujen, persiljan, kisrikkatomaattien ja punakaalien osalta.

***

Nagu ei õnnestunud mul see ühe mehe blogi pidamine. Tuli tunne, et on siiski parem  kribada Pesa jutud Pesa blogisse ja muud jutud  siia. Nii, et see enda jagamine kahe koha vahel jätkub endiselt ka blogimaailmas. Seepärast siis on siit mõned takstid kadunud (kui keegi on juhtumisi imestanud) - viisin nad sinna kuhu kuuluvad, ehk Oma Pesa-blogisse. Aga nüüd oleme linnakodus. Täna oleme mänginud aednikke ja pannud seemneid mulda. Seekord tirtsude eestvedamisel, neil on suveks vägevad plaanid, nii, et kui ka vaid osa neist teoks saab, siis sügisel sööme ainult enda kasvatatud kurke, kirsstomateid, punakapsast ja peterselli.

Kävin kääntymässä paikallisella Pelastusarmejan kirpparilla ja aloitin "keräilyharrastuksen", eli ajattelin kerätä möklille eripari haarukoita, mitä hassumpia ja värikkäämpiä sitä parempi. Servjetit tarttuivat mukaan IKEA-sta, jossa käytiin hakemassa meille lisää pussilakanoita, kun mä oon tuhonnut kaikki vanhat!! :O  ( no  ok, ei ihan kaikkia, rikkinäiset vaan...)

***

Hüppasin ükspäev läbi meie "küla" kaltsukast ja alustasin "kollektsioneerimisharrastuse", ehk hakkasin koguma majakese juurde kahvleid, üksikuid ja huvitavaid, mida naljakamad ja värvilisemad, seda paremad. Salvrätikud tulid minuga koju IKEA-st, kus pidime käima tekikotte ostmas, sest ma olen kõik vanad ära hävitanud!  :O  (no olgu, olgu, ainult katkised..)

Tässä ne vanhat pussilakanat lymyilee..

***

Siin need vanad tekikotid siis on...

Muffinit

Ylitin itseni. Tein muffineita ja kirjoitin ainesosat ylös! Yleensä heitän aineksia taikinaan
näppituntumalla ja jos sattumalta onnistun, niin kurmutan itteeni jälkeenpäin kun en tehnyt mitään muistiinpanoja.  Tänään sitten kävi jopa näin, että olin tulokseenkin ihan tyytyväinen, joten pistän reseptin tänne ylös ( kun hukkaan kuitenkin sen paperilapun): 

Maidottomat ja munattomat muffinit: 

4dl vehnäjauhoja

1dl korppujauhoja

2dl sokeria

2tl vanilliinisokeria

2,5tl leivinjauhetta

2dl soijajogurttia

2dl appelsiinimarmeladia

2dl sulatettua margariinia (esim. sinista Keijua)

Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää nesteet + marmeladi (hillo), sekoita nopeasti

Paistaa 180-200 asteisessa uunissa vaaleanruskeaksi (15-20 min), anna jäähtyä.

Etsi netista sopiva kuorrute ja koristele ;) (mun kuorrute ei ihan vastannut mun odotuksiaan, joten sitä en jaa). Mikäli sellainen ohje löytyykin jo jostain, niin vinkatkaa - sieltä löytyy varmaan muutakin meille sopivaa!

***

Ületasin ennast! Tegin muffineid ja kirjutasin ained/kogused üles! Tavaliselt viskan aineid taignasse kuis juhtub ja kui  kogemata õnnestun, siis noomin end natuke, et oleks ju võinud miskit kirja panna. Täna juhtus veel nii, et olin tulemusega päris rahul, nii et panen retsepti siia ka igaks juhuks kirja (nii kui nii kaotan selle algse paberitüki ära).

Muna ja piimata muffinid:

4dl nisujahu

1dl riivsaia

2dl suhkrut

2tl vanilliinisuhkrut

2,5tl küpsetuspulbrit

2dl sojajogurtit

2dl apelsiinimarmelaadi(moosi)

2dl sulatatud taimset margariini (või õli)

Sega kuivad ained omavahel ja lisa jogurt, moos ja rasvaine. Sega kiiresti. Küpseta 180-200 kraadises ahjus  kuldpruuniks (umbes 15-20 min). Lase jahtuda. Otsi netist sobiv kreem ja kaunista ;) (minu kreemist ei tulnud nii hea kui mulle oleks meeldinud). Kui selline retsept kusagil juba kirjas, siis andke teada, võib arvata, et seal on muidki meile sobivaid retsepte!

Retki Malminkartanon jättärille.