Tänään olen kokeillut yhtä pientä niksiä ja saanut aikaiseksi hieman erilaista jälkeä. Niksi liitty kuvamiseen, ei käsittelyyn (vaikka on näitä käsiteltykin). Arvaako kukaan?
***
torstai 10. kesäkuuta 2010
Koukussa. Sõltlane
Olen näköjään koukussa Lee Child'in Jack Reacher sarjaan. Siis kirjoihin. Ensimmäisen ostin vahingossa muutama vuosi sitten jostain kirjakaupan alesta. Sen jälkeen on ollut pakko osta jokainen uusi ilmestynyt kirja.. Siis kuvitelkaa, toimintajännäreitä.. Eilen aloitin uusimman 500 sivuisen opuksen (mies osti sen kesäloman alkamisen kunniaksi) ja nyt lopetin.. olen vanhuutta hidastanut tahtia... ;)
Nuorimmaisen oksennustaudista ei ollut tänään enää jälkeäkään. Olisiko syypänä "tautiin" ollut se vessanpöntön pesu, miltä mä sen eilen aamulla yllätin... Tai oliko kenties kaiken muun lisäksi nuollutkin hieman sitä polkupöyrää, mitä mieheni eilen aamulla kotona kunnosti..
***
Olen ilmselt muutunud sõltuvaks Lee Child'in raamtusarjast, mis räägib Jack Reacherist. Esimese raamatu sellest sarjast ostsin kogemata soodusmüügist mõned aastad tagasi ja peale seda olen ostnud kõik, mis Soomes ilmunud. Ja oleks siis, et mingid naistekad, või filosoofilised või romantilised raamatud.. ei ei, mitte sinnapoolegi.. Ikka põnevust ja rusikate kolinat.. Eile alustasin kõige uuemat (mees vaheaja algamise puhul ostis) 500 leheküljelist oopust ja hetk tagasi lõpetasin. Vanadus teeb vist aeglasemaks.. ;)
Meie pesamuna oksendamisest polnud täna enam lõhnagi. Millest see eilne oli põhjustatud, kes teab. Ehk eile hommikusest vetsupoti pesemisest, millelt me teda üllatasime, või jalgrattaõlist, mida ta lisaks peale määrimisele oma sõrmedest limpsida võis. Ükskõik, pea-asi, et möödas.
tiistai 8. kesäkuuta 2010
Siististi sisällä. Tänased tubased.
Että tänään ollaan oltu nuorimmaisen kanssa koko päivän sisällä ja ihmetelty hänen mahatautia, ei uusia järkeviä kuvia ole tarjolla. Joten hyvä sauma pistä esille viimeaikoiset kirpparilöydöt. Pikkuiselle kahdet farkut, 1.-€ /kpl kaksi paitaa 0,50.-€/kpl ja sandaalit 1,50 pari
***
Kuna täna oleme pesamunaga istunud kogu päeva kodus ja imestanud, et kust piiga endale kõhugripi on külge saanud, siis meil mingeid mõistlike pilte eriti välja panna pole. See aga tähendab, et on sobiv hetk näidata meie viimase aja kaltsuka leide. Titsule kahed teksad, kummadki maksid 1.€, kaks pluusikest 0,50€/tk ja sandaalid 1,50€
Ja tässä viimeisin oivallus. Jos ja kun grillaa pihvejä, niin kannattaa grillata aina niin helkutin iso määrä pihvejä, että jää seuraavalle päivällekin. Näiden päälle voi sitten rakentaa kokonaisen aterian ja lautasta ei edes välttämättä tarvitsee. Aika näppärä esim. mökillä, ei tarvi kun nuolla sormet ja unohtaa tiskaaminen.
***
Ja siin siis üks sobiv lõunasöögi variant. Kui grillimiseks läheb, siis grilli nii palju pihve, et järgmiseks päevaks ka jääb. Ja siis võib nende lihatükkide peale terve lõunasöögi ehitada. Pole vaja muud teha, kui pärast sõrmed puhtaks limpsida ja nõudepesu võib vabalt ära unustada
maanantai 7. kesäkuuta 2010
Meidän parvekkeella. Meie rõdul
Aina kevään koittaessa suunnittelen laittavaansa parvekkeen hienoon kesäkuntoon, sellaiseksi, missä voi seesteisenä juoda kesäaamuisin aamukahvit (..ja kuunnella, miten lapset keittiössä keskenään nahistelevat.... )Mut jotenkin se laitto siirtyy ja siirtyy, kunnes sitten eräänä kauniina keväisenä päivänä tajuan, että en taida laittaa sitä tänäkään vuonna. Lapset ovat ottaneet tilan haltuun ja minä en raaski sitä heiltä pois ottaa. Kuvat tästä päivästä. Ekan kuvan kohdalla tehtävä - löydätkö kuvasta kaksi tyttöä...
***
Igal aastal, kui kevad koputab uksele, teen suuri plaane, et kuidas mina ikka tänavu teen meie rõdust ilusa ja korraliku, rahuliku ja harmoonilise hommikukohvi joomise koha. Aga muudkui lükkan seda tööd edasi ja edasi, kuni ühel kaunil kevadisel päeval märkangi, et olen hiljaks jäänud. Lapsed on vallutanud rõdu. Ja mina ei raatsi neilt seda ära võtta.. Pildid tänasest päevast. esimese pildi kohta küsimus - kas leiad pildilt kaks tüdrikut?
Äiti ylpeilee. Emme uhkustab.
Että kesäloma on alkanut, teen tänne pienen yhteenvedon lasteni lukuvuodesta. Muutettiin Myyrmäken reilu vuosi sitten kesken kevätlukukauden ja muutos ei ollut lapsille kovin helppo. Kivat koulut ja käverit jäi Hämeenlinnaan ja täällä odotti huomattavasti monikulttuurisempi ja villimpi meno. Melkein sanoisin, että muutos oli lapsille jopa suurempi, kui Suomesta Viroon muuttaessa vuonna 2004 kesällä ja Virosta takaisin Suomeem 2006 talvella. Poika (nyt 12v) oli aika maassa joutuen kohtaamaan ihan erilaista suhtautumista koulunkäyntiin, kun mihin oli tottunut ja tyttö (nyt 9v) ei meinanut millään päästä koulussa porukkaan mukaan. Esikoisella (nyt 14v) ei ollut muita ongelmia, kun että hyviä kavereita ei tietenkään heti löytynyt. Tämä lukuvuosi alkoi kuitenkin hyvissä merkeissä.
9v tytöllä vaihtui opettaja ja luokan kokoonpano ja uskon, että uuden open rento, rempsea, tasapuolinen ja tuikka asenne on erittäin posittiivisesti vaikuttanut tämän hieman ujonpuolisen tyttäreni koulunkäyntiin. Lukuvuoden alussa pikkasen hukassa ollut kouluhalukkuus löytyi aika pian. Tyttö on nyt tuonut koulussa esille itsestään myös näitä puolia, mitä aikaisemmin näytti vaan kotona, ja se on ihana!
Poikani aloiti syksyllä uuden harrastuksen (Bunjinkan Shinden Dojo) ja jatkoi koulussa omalla päättäväisella ja ahkeralla tyylillä. Keväällä tuli koulu- ja harrastus asioissa hieman takapakkia, kuin kuviin astui tyttöystävä. Pitkän ja vakavan keskustelun jälkeen, sekä poikani, että erikseen hänen tyttökaverin kanssa, saatiin asiat kuitenkin tärkeysjärjestykseen, toivottavasti se järjestys pysyy.. Keväinen "murrosikä" aiheutti keskiarvon laskemisen todituksella, siiheen 8,7, mutta ihan hyvä sekin on. Pari päivä sitten poika sanoi haluavansa poliisikouluun ja lupasi tehdä töitä sen eteen, että pääsee kertaheitolla (on kuulemma saanut jo yhden kaverin lopettamaan tupakanpolton.. :)
Nyt 8v tyttö aloitti täällä ekan luokan ilman yhtään tuttua kaveria luokalla. Äkkiä näitä kavereitä sitten löytyi. Olin hieman huolissani tytön koulumotivaatiosta, kun uutta opittavaa ei paljon tullut koko vuoden aikana. Onneksi opettaja keksi hänelle jatkuvasti lisätehtäviä ja sai tyttö toimia välillä myös apuopen tehtävissä, joten pahempia kyllästymisiä ei tullut. Liikaa itsevarmuutta ehkä vaan. Todistus ei olisi voinut olla parempi oppiaineiden osalta, käytöksessä ja huolellisuudessa on kuitenkin parantamisen varaa - sanoinhan, minun oma Pikku Myy...
Esikoisen vuosi on ollut melkein mallivuosi. Uusi harrastus, uusia kavereita, koulussa pääsi tukioppilaaksi tuleville seiskoille, harrastuksen puitteessa pääsi kilpajoukkueeseen, luokassa valittiin stipendin arvoiseksi ja todistuksen keskiarvo oli jotain 9,2 - hieman alle tavoitteen, mutta onhan ainakin parantamisen varaa ;). Eli esikoinen on tehnut muille kovat pohjat lyömiseksi ;)
Nuorimmainen, pahnan pohjimmainen, on saanut koulutarttunnan isommilta ja oli joka aamu lähdössä heidän mukaan, kävi ihan sääliksi. Hän se on oppinut tän lukuvuoden aikana varmaan eniten, vaik ei todistusta saanutkaan. On oppinut erittäin omatoimiseksi. Ei ole jäätelöt pakastimessa, makkarat jääkaapissa eikä herkut keittiönkaappeissa enää hänen ulottumattomilla. Jakkara kun liikkuu tytön mukaan joka paikkaan ja sen päältä pääsee työtasoille, pöydille ym, penkomaan kaappeja ja hyllyjä. Eilen söi puolet kaapin alahyllylle unohtunusta chililla maustetusta suklaalevystä, ennen kui kukaan huomasi... eikä valittanut poltetta suussa..
Olen kyllä aika ylpeä lapsistani.. saanhan?
Uhkustan pisut oma lastega. Nad on mul nii tublid olnud kogu sellle õppeaasta! Koolis olid tublid ja harrastustes olid tublid! Kolisime praegusesse elukohta Vantaale Myyrmäkke aasta ja paar kuud tagasi ja muutus oli lastele suur. Hämeenlinna homogeensest koolist tulla kooli kus on palju eri rahvusest lapsi ja palju erinevaid suhtumisi koolis käimisesse polnud lihtne. Õnneks saime asjad sujuma ja just lõppenud õppeaasta oli edukas kõigile.
sunnuntai 6. kesäkuuta 2010
FOTOJAHT "Kandiline", Valokuvametsästys "Neliskulmainen(?)"
Kandilisi asju on kodu täis. Aga nüüd ei viitsinud klõpsima hakata ja otsustasin otsida kandilisi hetki viimase kuu aja jooksul klõpsitud piltidest. Üht-teist ikka leidus. Kui nüüd kahe viimase pildi "kandilisuse" kahtluse alla panna, siis peab vaatama ainult esimest pilti kus mitu kandilist kivi peal ja paar juba pea-aegu kandilist sokki.. Sokkidel oli ikka oma otstarve kah, nimelt olid siibrid nii madalal, et kippusime neile peaga otsa jooksma. Punased sokid oleks muidugi paremad olnud... Aga haisevates sokkides on omad edud .. hüi.. küllap arvate millised..
***
Neliskulmaisia ja kuutiomaisia juttuja on huusholli täynnä, mut en viitsinyt ruveta näitä tänään kuvaamaan ja lisäsin haastetta päättämällä löytää sopivat kuvat viimeisen kuukauden aikana napatuista kuvista. Jotain löytyikin. JOs nyt kahden viimeisen kuvan neliskulmaisuuden ja kuutiomaisuuden haluaa kyseenalaista, niin sitten voi katsoa pelkästään ekaa kuvaa, siinä aika monta sopivanmuotoista tiilta kivassa kasassa ja pari jo melkein sopivanmuotoista sukkaakin.... Sukilla oli tärkeä tehtävä - pellit oli sen verran matalalla, että juostiin päähän monta kuhmua, ennen kuin tajuttiin laittaa sinne "varoitussukat". Punaiset olisi ollut tietenkin vielä paremmat, mutta haisevissa on omat edut.. yäk.. arvaatte kait istekkin..
Teiste kandilised pildid leiad siit
***
Lisää neliskulmaisia ja kuutiomaisia löytyy täältä
lauantai 5. kesäkuuta 2010
Juhlapäivä. Pidupäev.
Tasan 8v sitten syntyi minun oma Pikku Myy. Synnytyksestä muistan vain, että olin suutuksissa hoitajille jotka halusivat että synnytän sängyssä puoili-istuvassa asennossa - ei ollut kivaa.. Ja että tyttö oli isompi kuin isommat sisarukset - 4250gr. Isosta pikkuisesta kasvoi valoisa ja samassa pippurinen tyttönen. Osaa olla hellyyttävän ihana ja myös erittäin jukuripäinen. Tyttö on lahjaksi saanut hyvän pään ja laulu-taidon. Elämä ei kuitenkaan ole aina kohdellut hänet silkkihanskoin. Reilun 1,5 vuoden iässä alkoi paha atooppinen ihottuma, joka on ollut sen jälkeen osa tytön jokapäivästä elämää. Sairaalassakin pari päivä vietetty. Kananmuna-allergia ilmeni samoina aikoina ja kissa-allergia noin vuosi sitten. Kun tyttö täytti neljä, oli hän ehtinyt asua jo viidessa eri osoitteesa, nyt on kuudes menossa. Hänen isä ja minä erosimme kun tyttö oli hieman alle 4v. Kai se kaikki on jättänyt jonkinlaisen jäljen myös tytön luonteeseen. Toivon, että ei vaan negattiivista, haluan uskoa, että se on myös vahvistanut hänet kestämään paremmin elämän kolhuja, mitä meille kaikille väistämättäkin tulee. Eilen vietettiin hänen kaverisynttäreitä ja tänään vuorossa kotisynttärit. Että tänään vietettiin myös koulujen kevätjuhlia (hänen koulussa meri-aiheiset juhlat) ja tyttö sai elämän ensimmäisen todistuksen, niin osa kuvista otettu tänä aamulla koulussa.
***
8a tagasi, 5 juunil sündis minu oma Väike My. Sünnitusest ei mäleta ma suurt midagi, vaid seda, et mind kamandati voodisse pool magavasse asendiss esünnitama ja olin selle pärast üpris pahane. Ja tirts oli suurem, kui vanemad õed ja vend olid olnud - 4250 g. Suurest pisikesest on kasvanud rõõmsameelne, aga ka üpris piprane pisike neiu. Oskab teine olla super tore ja armas, aga ka eriti kangekaelne ja iseteadlik. Tirts on saanud kingiks hea pea ja laulu-oskuse. Täna (laupäeval) sai ta ka oma elu esimese tunnistuse ja seega meil on tähistatud ka koolide lõppemist ja suvevaheaja algust!
Täällä taas! Jälle siin!
Nettipimennys ohi täksi kerraksi. Nyt virtaavat nettibitit meidän kotiin kuitukaapelia pitkin. Ihan hyvin toistaiseksi. Sähköposti osoitteenikin vaihtui samassa rytäkässä, eli nyt mulle saapi kirjoittaa ja lähettää piirustuksia osoitteeseen eve.proosa(at)hotmail.com Tuli todettu, että en ole vielä nettiriippuvainen. Ei tullut tarvetta lähteä esim. kirjaston koneelle selailemaan blogeja tai lukemaan uutisia. Oikeastaan oli ihan kiva. Nukkumaankin pääsin hieman aikaisemmin. Mutta on kyllä kiva päästä taas päivittämään blogiakin! Kuvia on kertynyt taas valtava määrä ja vaikea päättä, mitkä näistä pääsee tänne. Enten tentten teelikka mentten...
***
Nüüd internet jälle töös. Meile jooksevad netibitid koju nüüd mingit uutmoodi kaablit mööda (ma ei tea, mis see kuitukaapeli eesti keeles on..). Ja kenasti jooksevadki! Sama hooga vahetasin jälle ka oma meili aadressi ära ja nüüd minule võib kirjutada ja joonistusi saata aadressile eve.proosa(at)hotmail.com Selgus ka, et ma ei olegi veel neti ega blogi sõltlane, sest vajadust raamatukokku arvutisse minna ei tekkinud. Oli tegelt isegi päris mõnus. Õhtuti kobisin juba tunni võrra varem magamagi. Aga nüüd on jälle tore kribada üht-teist ka blogisse. pilte on ka kogunenud paras hunnik, ei teagi mida välja panna, mida mitte. Otu totu toomas totu piu pau puh...
Kasvimaalla käytiin ja kuka se joutuikaa lahopäisyyttä tekemään kaivuuhommia lempikengissään..
***
Käisime aiamaal ja kes oli see saepurupea, kes pidi kaevamistöö ettevõtma oma lemmik kingades...
Idylliä Vantaalta
Idylliä pihallamme
***
Idülli meie hoovist
HYPPYJÄ
VARJOJA
AURINKOA
Ja kurkataan hieman huomiseen, siis lauantaihin (mikäli nyt ollenkaan ehdin koneelle..)
***
Ja piilume pisut homsesse, laupäeva (kui muidugi arvutisse üldse jõuan..)
maanantai 31. toukokuuta 2010
Viikonlopun saalis. Nädalavahetuse saak.
Viikonloppuna tapahtunutta. Meidän parvekkeella oleva sähkögrilli sai uudet jalat. Parveke sai keinun. Meille muutti Mopo. Minulle selvisi, että tyttö tarvitsee rattia. Miehellä oli kännykässä muistutus - hiero Even (siis minun) selkää... Nuorimmainen kehittelee omaa tyyliä. Kasvimaalle en uskalta enää mennä kun yön pimeydessä - rikkaruohot olivat valtaneet palstamme ja palstanaapurit eivät sitä välttämättä hyvällä silmällä katso. Kertoisinko ens kerralla heille että jalostan voikukkia vähemmän leviäviksi, tai että kuuluun voikukkien vapaan leviämisen puolesta taistelevaan ryhmitykseen? Joistakin näistä aiheista löytyy kuviakin:
***
Nädalavahetusel juhtunud. Meie rõdu elektrigrill sai uued jalad. Rõdu sai uue kiige. Meile kolis Mopo. Sain teada, et pesamuna vajab rooli. Mehel oli moblas kalendrisse märgitud - masseeri Eve (loodan, et ikka minu ;))selga... Pesamuna arndab oma stiili. Aiamaale vist ei julge enam päevavalguses minna - umbrohud olid vallanud maalapi ja ma ei usu et naabrid selle üle väga rõõmustavad. Äkki ütleks neile, et arendan vähem levivaid võililli,.. või et ma kuulun võilillede vaba leviku eest võitlevasse rühma...? Mõni pilt sõnade toeks:
Rattina äidin repun sanka:
Nuorimmaisen oma housutyyli - Sama jalka molemmasta lahkeesta.
Hattutyyli, vähän on vielä kasvun varaa.. :
Ai niin, ja onneakin viikonloppuna tilattiin, eikös sirpaleiden pitänytkin onnea tuoda..
***
Ah jaa, õnne tellisime nädalalõpul natuke kah, killud ju pidid seda tooma...
sunnuntai 30. toukokuuta 2010
Haaste. Meem
Ananan blogissa kiva haaste.
4 minuuttia, neljä kuvaa.
(tai 16 min ja 12 kuvaa)
tavaroita ei saa siirtää, ei asetella
kuvia ei saa cropata, ei käsitellä,
ainoastaan pienentää kuvat nettiin laittoa varten
Ryhdyin innokkaana toimeen heti haasteen luettua. Ei kyllä aina tartte mennä huutaen sotaan... Oli jo ilta ja valon kanssa vähän näin ja näin... Kameran akku oli lähes tyhjä... välillä "salamoi" ja välillä ei...
12 kuvaa 14 min.
Nyt sitten esille:
Yleistä kodista:
Keittiön "lipastopuutarhasta"
Pojan huoneesta:
lauantai 29. toukokuuta 2010
Fotojaht "Karvane", Valokuvametsästys "Karvainen"
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)