Resepti, Retsept

Tässä hieman myöhästynyt Runebergin torttujen maidoton ja munaton resepti:

4dl jauhoja

2,5 dl sokeria

1 dl mantelijauhetta

1dl korppujauhetta tai keksinmurusia

 (esim. digestive keksit maidottomia/munattomia)

0,5 dl mantelirouhetta (en käyttänyt, kun en tykkää)

2 tl vaniljasokeria

1 tl soodaa

1 tl leivinjauhetta 

Maun mukaan halutessaan mausteita

 (esim ripaus kardemummaa, kanelia)

1,75 - 2 dl juoksevaa margariinia (tai sinistä Keijua sulatettuna)

2,5 dl soijajogurttia

1,5 dl appelsiinimarmelaadia

 (muutkin hapahkot marmelaadit käy, itse käytin porkkanahilloa)

2spl rommia tai konjakkia

 (minulta ei löytynyt, käytin Rommi-aromia 1spl - tuoksu hyvä, maku olematon)

Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisä nestemäiset, sekoita reippaasti ja paista sopivissa muoteissa/vuuissa 180- 200 asteisessa uunissa noin 20 min. Vattumarmelaadin nokaren voi sujauttaa torttuun jo siinä vaiheessa kun ne odottaa vuuissa uuniin menoa, tai mun tavalla - kaiverra kypsiin torttuihin sopiva (ISO) reikä ja täyta se marmelaadilla, poiskaiverrettu aines häviä ainakin meillä alta aikayksikön.... Ja sitten vaan sokerikuorrutusta ympärille ja herkuttelemaan!

***

Pisut hiljaks jäänud Runebergi kookide retsept ilma muna ja piimata,

4 dl jahu,    2,5 dl suhkrut,   1dl mandlijahu (jahvatatud mandleid),   1dl riivsaia või purustatud küpsiseid (selliseid kus pole muna ega piima),   0,5 dl purustatud mandleid (mina ei kasutanud),   2 tl vaniljesuhkrut,   1tl soodat,   1 tl küpsetuspulbrit,  soovikorral näpuotsaga kardemoni, kaneeli,    1,75-2 dl sulatatud margariini (ilma piimata, nt sinine Keiju),   2,5 dl soija jogurtit, 1,5 dl apelsiinimarmelaadi (sobib ka muu hapukam  hele purgi marmelaad/moos, nt aprikoos, õun, ise panin pooled apelsiinimarmelaadi ja pooled porgandimoosi ), 2spl rummi või konjakit (mul polnud, panin Rummi-aroomi, lõhna sain, maitset ei..) 

Sega kuivad ained omavahel ja pane vedelamad hulka. Sega reipasti ja küpseta kas muffini-vormides või sellistes spetsiaalsetes vormikestes 180-200 kraadi juures umbes 20 min. Vaarika moosi võib taigna sisse sorgata juba siis kui see alles vormides ahju minekut ootab, või minu moodi, nii, et valmis koogikestessa uuristad sobivad (SUURED) augud ja täidad need moosiga. Siis veel suhkruvõõp moosiaugu ümber ja maiustama!

***

Ylä kuvassa näkyy myös marmelaadikarkkien kokeilun tulokset, mutta kun en saanut näistä yhtä hyviä kuin viimeksi, niin en reseptia anna, vaati vielä yhden kokeilun, että tiedän, missä tällä kerta meni pieleen.

Vaikka, toisaalta, alhaalla olevan kuvan perusteella voisi arvata, että näistä tuli maailman parhaat karkit...

***
Üleval pildil on näha ka minu marmelaadikommide tegemise katsetuse tulemused. Aga, et neist ei tulnud nii head kui viimati tehes, siis retsepti veel ei anna, pean proovima uuesti ja vaatama, mida seekord valesti tegin... Kuigi, taas, all oleva pildi järgi võiks arvata, et neist tulid maailma parimad kommid...

Neulonta haaste, kudumis-ülesanne

Olen jo parin viikon aikana suunnitellut alkavansa neulomaan jotain tarpeellista. Vaihtoehtoja oli pitkästä neuletakista tiskirättiin. Lehtiä selailessani ja vanhan liivin kohtaloa miettiessäni päätin, että neulon nuorimmaiselle neulepaidan ja myssyn. Sellaisen ihanan neuleen, mitä voisi pitää parsitun liivin alla jo tänä kevänä. Ilman muhkeata neuletta liivi olisi vielä liian iso... Ja myssy me tarvitaan ihan siitä syystä, että meidän talvinen pörrohattu on kohta liian kuuma pitää ja uutta, ohuempaa, ei vielä oo. Pikkasen pääsin tulevan viikon haastetta jo tänään aloittamaan...

***

Juba paar nädalat olen mõelnud, et peaks kuduma miskit vajalikku. Variante oli pikast mantlist nõudepesurätikuni. Ajakirju lehitsedes ja katkise vesti saatuse üle mõeldes, otsustasin teha pisikesele kampsuni ja mütsi. Sellise mõnusa paksu kampsuni, mida me võiks juba kevadel nõelutud vesti all kanda . Ilma paksu kampsunita oleks vest veel pisut suur.. Ja mütsi on meil vaja juba seepärast, et talvise karvamütsiga hakkab varsti õues liiga soe ja uut, õhemat, meil veel pole. Täna juba alustasin seda tuleva nädala ülesannet natuke...

Neuleistä tulee kyllä aika hempeitä, mutta eivät pääse ainakaan isommat lapset tällä kertaa sanomaan, että liian poikamaiset vaatteet.. Eihän mun tartte kertoa heille, että neuleen malli on suunniteltu pojalle... Tosin, muokkaan sitä hieman ( lue: helpotan omaa työtä).

***

Kudumid saavad olema küll väga heledakesed ja õrnakesed värvi poolest, aga vähemalt ei või suuremad lapsed seekord öelda, et liiga poislikud riided... Ega ma ei pea ju välja rääkima, et see juhend, mille järgi kampsi teen on mõeldud poisi kampsunile.. Tõsi küll, ma pisut muudan seda juhendit (loe: teen töö endale lihsamaks)

Uni-haasteen yhteenveto

Univelat on nukuttu pois. Aikataulussa en pysynyt kun yhtenä iltana, keskimääräinen myöhästyminen "nukkumaanmenoajasta" (22.45) oli noin 15 min. Mutta jo ekana aamuna, sen jälkeen, kun oli nukuttu kahdeksan tunnin yöunet, olin aivan liian pirteä ja heti kellon soidessa riensin herättämään lapsia kouluun. Mikä oli virhe. Koska kahdella neljästä koululaisesta sattui koulupäivä alkamaan klo 10.00.... Yleensä kellon soimiseen herätessä tulee aina tarkkaan mietitty, että tarviiko mun nyt heti nousta, vai voinko vielä pari minuuttia laiskotella . Sen parin minuutin aikana taas saa muistella, että ketä pitää herättää heti, ketä ei. No, sain anteeksi. Seuraavana aamuna olin jo viisaampi. Eli, viikolla tuli nukuttu noin 8 tuntia vuorokautta kohti, mikä on ihan hyvä tulos. Koetan jatkaa tällä linjalla. Ylhäällä mieheni ottama (haastetta illustroiva) kuva viime keväältä.
***
Unevõlad on tagasi magatud. Õigel ajal (22.45) jõudsin magama vaid ühel korral, hilinesin keskmiselt 15min. Kuid juba peale esimest 8 tunnist ööund ärkasin hommikul äratuskelle helina peale vägagi värskelt ja puhanult ja tormasin kohe lapsi kooli minekuks äratama. See aga oli suur viga. Sest neljast koolilapsest kahel algas sel hommikul kool alles kell 10.00. Tavaliselt kui kell hommikul äratab, on uni veel silmas ja mõtlen vägagi hoolikalt, kas ma ikka pean just kohe voodist välja hüppama, või võin veel paar minutit laiselda. Selle paari minuti jooksul aga, jõuab ilusti läbi mõelda, et keda on vaja äratada kohe ja keda ei. Noh, lapsed andsid varajase äratamise andeks. Järgmisel hommikul olin juba targem. Kokkuvõttes sain iga öö magatud umbes 8 tundi ja see on minu meelest päris hea saavutus.  Ûleval oleva (teemat illustreeriva) foto tegi mees eelmisel kevadel.

FOTOJAHT "Auk", Valokuvametsästys "Reikä"

Reede saabus märkamatult ja nii juhtus, et augu-teema meenus alles täna, kui küpsetasin luuletaja Runebergi päeva auks Runebergi koogikesi. Ja, et kookide sisse kuulub moos, pidin kaevama nende sisse moosi jaoks auke.... Esimesel pildil värskelt kaevatud augud ja teisel pildil värskelt "täis aetud" augud. 

***

Perjantai tuli yhtäkkiä ja näin kävi, että "reikä"-aihe muistui mieleen vasta tänään, kun olin leipomassa Runebergin torttuja. Ja koska torttuihin kuuluu vattuhillo, niin pitihan minun kaivella sitä varten hieman reikiä torttuihin... Ekassa kuvassa tuoreet reiät, toisessä täytetyt reiät..

Ja Runebergi päeva auks veel katkend tema luuletusest "Minu varblasele", tõlge on minu kiir- versioon, nii, et ärge väga pahandage kui veidi kohmakas...

Ei armastus hooli läikivast pinnast

ei see rahuldust pakkuda või

Tema naudinguks rõõm on teise rinnas,

see tunne, mille ta tõi

***

Ja Runebergin päivän kunniaksi vielä pieni pätkä hänen runostaan "Varpuselleni", ruotsin kielestä kääntänyt Tarmo Manelius

Ei rakkaus se kiinny kiiltoon pinnan

ei tyydyttää se voi.

Sen nautinto on riemu toisen rinnan,

se autuus, jonka loi
***

Teised jahtijad leiad siit. Muut metsästäjät löytyvät täältä

Vanhasta uutta, Vanast uut

Vanhan lakanan uusi elämä

***

Vana lina uus elu

Elämä jatkuu, vaikka liivit hajoaa. Nyt, kun kuopus nukkuu, on sopiva hetki laittaa tänne pari kuvaa eilisestä ompelu-työstä. Pikkuisen peitto oli vaille sopivaa pussilakanaa. Ostin sitä varten kirppikselta 4 eurolla vanhan pitsilakanan. Pitsi virkattu varmaan koukulla 0, tai -1, tai jotain. Minä en ole 0,6 koukulla saanut ikinä näin ohutta pitsiä aikaiseksi. Aivan upea! Nimikirjaimetkin lakanasta löytyivät, tosin vääränlaiset ja puoliksi pois kulunut (purkasin loput). Että liina oli ihan kivan kokoinen (tai peitto pieni), sain siitä vielä tyynyliinankin. Eka kuva valmiista setistä isosiskon sängyssä ja toisessa kuvassa on setti jo käytössä

***

Vestid lagunevad aga elu läheb edasi! Nüüd, kui pisike magab lõunauinakut, on sobiv hetk panna välja pildid eilsest õmblustööst. Meie pisikese tekile oli vaja uut tekikotti. Ostsin selleks kaltsukast 4 euroga vana vahepitsiga lina. Pits heegeldatud mingi meeletult peene nõelaga! Mina pole 0,6 heegelnõelaga läheski nii peent pitsi saanud. Võimas! Lina peal olid ka nimetähed, tõsi meie jaoks mitte sobivad ja pooleldi ära kulunud (harutasin ka allas olnud osa üles). Kuna lina oli paraja suurusega (või meie tekk väike), siis sain sellest veel ka padjale püüri. Esimesel  pildil on valmis töö suurema õe voodis ja teisel pildil on voodipesu juba kasutusele võetud

Ahkerat äidit olisivat silttäneet valmiit työt, mutta minä olenkin laiska äiti
***
Tublid emad oleks voodipesu ilust ära triikinud, aga mina olengi laisk ema

Rakas liivi, Kallis vest

Näin siinä sitten kävi . Siitä on jo yli 11 vuotta, kun tämän aplikoidun liivin esikoiselle ompelin. Yksi harvoista vaatekappaleistä, mitä olen säästänyt ja säilyttänyt lapselta toiselle. Viimeinen pesu oli liikaa. Omapa on vikaani. Olisin vaan pitänyt kaappissa lukkojen takana, enkä antanut sitä lapsille leikkiin, koska siitä johtuen lasten lisäksi liiviä on pitänyt niin nuket kuin nalletkin. Rajansa liivin kestävyydelläkin. Niin haluaisin pukea tätä liiviä vielä kuopuksellekin! Pitää nyt katsoa, saanko sen jotenkin fiksusti korjattu. 

***

Nii siin siis juhtus. Sellest on juba üle 11 aasta, kui selle vestikese kõige vanemale lapsele õmblesin. Üks väga vähestest riidetükkidest, mida olen hoidnud lapselt teisele. Viimane pesu pani paugu. Eks see ole mu oma süü. Miks ma siis ei hoidnud seda kapis lukkuda taga ja andsin lastel sellega mängida, kuna seetõttu on lisaks lastele vesti kandnud ka nukud ja mõmmid. Jah, iga vesti taluvusel on ikka mingi piir. Siiski tahaks nii väga, et ka noorim laps saaks seda veel kanda! Peab nüüd vaatama, kas saan selle kuidagi mõistlikult ära parandatud.

Ja tässä vielä kuva liivistä (eihän ne reiät näy...)

***

Ja siin veel pilt vestist (ega need augud ju  välja ei paistagi..)

Tänään  saavat lapset koulusta tullessaan  pelti-sämpylää. En ollut kyseistä "lajia" tehnyt pariin vuoteen, mutta kun eilen näin samantyyppisen Jonnan keittiössä , niin oli lähes pakko tehdä taas itsekin. Ohjeita meikä ei paljon noudata ja aineksia heittää näppituntumalla, joten jos jonkinlaista ohjetta kaivataan, niin se Jonnan keittiön ohje on varmaan tosi hyvä. Itse heitin taikinan sekaan pellavansiemenrouhetta, ruisleseitä, vehnäleseitä, seesamin siemeniä ja porkkanahilloa (yllätys, yllätys!)

***

Tänä saavad lapsed koolist tulles plaadi-sepikut (raske leida õiget eestikeelset nime). Pole oma paar aastat sellist teinud, aga eile nägin samalaadse Jonnan keittössä ja tundus, et pean ise ka küpsetama. Kuna mina eriti retseptidest suurt ei hooli, ja viskan asju taignasse tunde järgi, siis neile, kes retsepti tahaks, soovitan vaadata Jonnan keittiö retsepti. Ise segasin taigna hulka nisu- ja rukkikliisid, jahvatatud linaseemneid, seesami seemneid ja porgandimoosi (üllatus,üllatus)

Uusi Haaste, Uus Ülesanne

Tämän viikon haaste onkin aika haastava. Olen päättänyt nukkua pois univelat, mitä on viimeiseltä parilta viikolta kertynyt. Siihen minulla on SUUNNITELMA! Aion nimittäin nukkua nuorimmaisen päiväunien aikana! Entäs muut lapset? No tietenkin en voi nukkua silloin kun kaksi nuorinta koululaista tulevat kotiin - heillä ei ole avainta, joten pitää päästä heidät sisälle.... Tai jos päästän vaan ensimmäisenä kotiin tulevan, ja hän sitten päästää toisen... ... Hyvä, nukun sitten sen jälkeen, kun ensimmäinen on kotiutunut! Jaa... miten lasten välipala..  No osaahan koululaiset itse kaapista ottaa! Mut kun he itse pääsevät päättämään mitä syövät, niin voin lyödä vetoa, että kahdelle seuraavalle viikolle tarkoitetut herkut menee välipalaksi... puhumatta siitä, että kaappien ovien kolina herättää meidät varmasti. On toden-näköistä, että joku myös tippuu, kun koettaa kiipeä katon rajassa oleville salahyllyille ja että joudun heti tilaamaan uuden noin 1200kpl xylitoli-pastilli pussukan... Ei tainut olla kovim hyvä suunnitelma... Jos minä sitten vaan menen ajoissa nukkumaan!? Viimeistään 22.45? Apua, tässä tulee kiire...

***

Selle nädala ülesandeks olen võtnud unevõlgade tagasi magamise. Ja selleks on mul olemas PLAAN! Nimelt kavatsen magada pesamunaga koos lõunauinakuid! Ah, et kuis teised lapsed siis.. ? No loomulikulut ma ei või magada siis kui kaks nooremat koolilast tulevad koju - neil pole võtit ja ma pean nad ju tuppa laskma! (siin on uksed kogu aeg lukus). No aga kui laseks ainult esimese ja tema siis laseb teise? Hüva, magangi siis kui esimese olen koju sisse lasknud! Aga kuidas lastel selle koolijärgse  einega siis jääb.. Ah, suured lapsed ju, oskavad ise kapist võtta. Aga kui lapsed ise saavad vaadata mida söövad, siis võin kihlavedada, et järgmiseks kaheks nädalaks mõeldud namid on sellel einel ära söödud.. rääkimata sellest, et kapiuste paukumine ajaks üles kõik magajad ka naaber trepikojas. Võib juhtuda, et keegi ka kukub kusagilt alla proovides ronida lae all olevatele sala riiulitele ja et pean tellima kohe uue 1200tk ksülitoli pastilli koti.... Polnud väärt plaan..  Eks ma siis pea vist lihtsalt õhtuti varem kotile kobima!? Hiljemalt 22.45? Appi, kiireks läheb..

Pari kuvaa HAASTEISTA

Viikko meni, uusi tuli. Jäi laittamata kuvat koristetusta syöttötuolista. Että en raaskinut ostaa sapluunoita, tein sitten itse aika yksinkertaisen. Ehkä liiankin yksinkertaisen...

***

Üks nädal lõppes, teine algas. Eelmisest nädalast jäid välja panemata pildid "täiesti valmis" laste söötmistoolist. Kuna ma ei raatsinud sabloone osta, siis tegin sellise lihtsakese ise. Ehk isegi liiga lihtsakese.. 

Ja toissa-viikon salataskutyynytkin ovat nyt siellä missä pitää

***

Ja üle-eelmise nädala salatasku-padjakesed on ka nüüd õige koha peal

Tänään toi rempseä postinjakaja pienen yllätyksen. Tai no, olinhan minä tietenkin itse tilannut meille jätti-pussillisen xylitoli pastilleja, mutta paketista löytyi kaupanpäällisenä vielä kolme pussillista "leivonta-kivaa", sellaista, mitä en ole itse raaskinut koskaan ostaa. Näyttää aikaa pahasti siltä, että ne houkuttelevat minut pian taas leipomaan jotain hieman erikoisempaa kun omenapiirakka.

***

Täna tõi reibas postitädi meile väikese üllatuse. No, eks ma muidugi olin ise tellinud meile suure koti ksülitoli pastille, aga nendele lisaks oli pakis veel kauba peale kolm kotikest kraami küpsetajale, selliseid, mida ma ise pole raatsinud kunagi osta. Oh, need meelitavad mind ilmselt peagi küpsetama miskit erilisemat, kui tavalist õunakooki.

Valokuva-metsästyksen jälkeen palaan "blogi-arkeen". Viikonloppu on mennyt jotenkin vaihtelevasti. Perjantai oli hankala, pinna tuntui olevan kireellä jokaisella ja lapset nahistelivat ja kokeilivät rajoja. Onneksi saatiin erimielisyydet selvitettyä ja rauha maahan ennen iltapalaa. Lauantai  oli sitten "muuten vaan" päivä. Minä leivoin "muuten vaan" kakun ja mieheni toi "muuten vaan" kukkia. Kakku oli taas sellainen jämä-kakku, eli laitettiin mitä löytyi. Nyt sitten onkin kaikki tarvikkeet lopussa ja seuraavaa kakkua varten joudun ostoksille. Että oli vielä karkkipäivä, niin tuli herkuteltua vähän liikaakin, mun ei ainakaan tee mieli mitään makeeta varmaan kuukauteen.. 

***

Peale FOTOJAHTI algab jälle "argi-blogi". Nädalavahetus on olnud üks üla- ja alamägi. Reede oleks olnud nagu "13 ja reede". Lapsed tülitsesid omavahel (jah, juhtub sedagi..) ja katsusid kepiga jääd, et kui kaua me, täiskasvanud, suudame rahu säilitada. Eks see pingutamist nõudis... Õnneks enne õhtusööki saime tülid lõpetatud ja rahu majja. Laupäev oli mõnus. Mina tegin "lihtsalt niisama" tordi ja mees tõi "lihtsalt niisama" lilli. Et oli ka kommipäev, siis sai söödud küll liiga palju magusat. Mul vähemalt kuuks ajaks magusaisu läinud. 

Kakkua tehdessään ajattelin  Eva'n siilejä, ne vaan on jotenkin niinsöpöjä, etten saa niitä päästä pois!

Torti tehes mõtlesin Eva siilide peale, mida ma ei ole kuidagi meelest saanud (need kuidagi nii armsad)!

FOTOJAHT

Hip-hei, tiiauspaikka pyysi minut mukaan kuva-metsästykseen :) . Kiitos, kiitos, kiitos!Tällä kertaa aiheena SEKAISIN (tai sotkussa?)
***


Hih, tiiauspaikka kutsus fotojahile :) Aitäh, aitäh, aitäh! Aga oskasin kohe valesti teha :O. Proovin nüüd kähku asja kuidagit moodi vähemalt pisut korda ajada. Järgmine kord olen loodetavasti targem... Teemaks seekord SASSIS

Jotkut jutut on sekaisin vaan aamuisin, jotkut niin kauan kunnes lisää sotkua ei enää yksinkertaisesti mahdu mukaan ja asialle on tehtävä jotain..

***

On sasisid, mis on sassis hommikuti ja on selliseid, mis sassis niikaua, kui rohkem sasi lihtsalt juurde ei mahu ja miskit vaja ettevõtta...

Että kevääseen on  kuitenkin vielä matkaa, käytetään pimeita iltoja hyväksi ja poltetaan kynttilöitä

***

Kuna  kevadeni on siiski veel aega, kasutame ärä pimeidaid õhtuid ja põletame küünlaid

Mistä ihmiset nauttii? Mikä heidät sykähdyttää? Olen omalla kohdalla huomannut hauskoja juttuja. Tänään  sain hetkellisen inspiraation sellaisesta väripaletista: (kuva ei valitettavasti tee oikeutta väreille  )

***

Millest inimesed naudivad? Mis pakub elamusi? Olen enda juures märganud naljakaid asju. Tänä sain täieliku hetkelise elamuse sellistest värvidest: (pilt kahjuks ei too värve esile)

Mielenkiintoista asiassa on se, että en ole suuri voimakkaiden värien ystävä, kotonakin haen mahdollisuuksien mukaan ympärille vaaleita ja neutraaleja sävyjä. Mutta luonnon värileikit  tietyissä olosuhteissa (lohi pannussa:)) on mykistäviä.

***

Tegelikult on aga ju nii, et ma pole üldse selliste tugevate värvide suur sõber. Koduski katsun võimaluste piires enda ümber koguda heledaid ja neutraalseid värve. Aga looduse värvi-mängud  teatud tingimustes (lõhe pannil :))  võtavad ikka tummaks

Vaikka on vasta tammikuun loppu ja ulkona oli tänäänkin 20 astetta pakkasta, on mielestäni ilmassa jo kevään odotusta. Aurinko paistoi ihanasti ja tuli tunne, että kohta, kohta on kevät....

***

Kuigi on alles jaanuari lõpp ja väljas 20 külmakraadi, on minu meelest õhus juba kevade ootust. Päike paistis nii mõnusalt ja tuli tunne, et kohe,kohe see kevad tuleb," tiu tiu ja teisiti, kevad tuleb teisiti..."

Tän viikon projektista en olekaan vielä kertonut. Oikeastaan projekti alkoi jo viikonloppuna ja tällä kertaa se on kyllä enemmän mieheni kun minun projekti. Arvaatteko kuvasta?
***
Selle nädala projekt on rohkem mehe, kui minu oma. Kas arvate pildi järgi ära?

Eli kyseessä sitten vanhan (Tripp-Trapp tyylisen) syöttötuolin kunnostus. Ostimme sen huutonetista, kun halvalla sai.... En ehtinyt kuvaamaan ennen purkua, isännällä oli kiire hiomaan tuolia.
***
Tegemist siis Tripp-Trapp tooli moodi lastesöötmistooli korrastamisega. Ostsime selle netioksjonilt (huutonet), kui oli ju nii odav... Enne lahti võtmist ei jõudnudki pilti teha, sest mehel oli kiire tooli lihvima

Eilen saatiin sitten viimeinen (kolmas) kerros maalia pintaan. Että itsekin tykkään kovasti maalaushommista ja mieheni on siitä hyvinkin tietoinen, pääsin minäkin hieman heiluttamaan pensseliä. Pakko kyllä sanoa, että kylpyhuone ei ole just unelmapaikka sellaisille askarteluille... mut kun ei muuallakaan ole tilaa. Minä väkersin sitten iltapäivällä tuolille uuden pehmusteen. Vanha, tuolin mukaan tullut pehmuste, oli hieman pieni ja jäi nyt vara-pehmysteeksi. Yksi juttu tuolista vielä puuttuu. Haluaisin selkänojan ulkopuolelle jonkun kivan tekstin, tai koristekuvan, kun löysin lähes käyttämättömän purkin kultaista koristemaalia. Hyviä vaihtoehtoja vaan on niin paljon, että en osaa oiken päättää. Siitä huolimatta otan mielellään vastaan lisää kivoja ehdotuksia!

***

Eile siis saime kahepeale (sain ka pintsli kätte kui kõvasti lunisin) toolile viimase, kolmanda, värvikihi peale. Õhtupoole õmblesin toolile uue istme-pehmenduse, sest see vana, mis tooliga kaas tuli oli kuidagi liiga väike. Üks asi on veel vaja teha. Tahaksin nimelt tooli seljatoe peale teha väikese teksti või mingi ornamendi. Mida täpselt , see nõuab veel mõtlemist. Aga häid ideid võtan hea meelega vastu!

Ylempi kuva jotenkin sininen..

***

Ülemisest pildist tuli kuidagi sinine

Joskus on tilanne, että haluaisi jotain hyvää, mutta kaapit tuntuvat olevan ihan tyhjät ja kauppaan ei viitsisi millään lähteä. Eilen oli meillä just sellainen hetki. Jauhopussin pohjalta löytyi jonkunverran jauhoja, vaan ei riittävästi pellillistä piirakkaa varten. Kaurahiutalepussin pohjalla oli pari desiä hiutaleita - liian vähän kaurakeksien tekoon (huom. meitä 7 syöjää). Margariinia sen verran, että pari leipää sai voideltua, joten en viitsinyt käyttää sitä pois. Öljyä oli noin desin verran. Sokeria oli. Soodaa ja suolaakin.  Että kananmunat ja maitotuotteet on meidän perheessä allergia syistä pannassa, niin näitä ei voinut käyttää. Laitoin sitten kulhoon viimeiset jauhot, kaurahiutalet, sokeria,  desin korppujauhetta, hieman kanelia, soodaa, leivinjauhetta ja vaniljasokeria ja sitten kattelin, että onpas tylsää tavaraa tulossa. Menin jääkaapille tuijottamaan jos sieltä vaikka tulisi joku idea ja tulihan se. Porkkanahillo! Ei muuta kun syksyllä väsättyä porkkanahilloa öljyn ja veden jatkoksi taikinaan, ja sitä  meni varmaan noin puolitoista desiä. Ihanan värisen taikinan ainakin sain aikaiseksi! Että taikinaa oli edelleen liian vähän tuli "leivonnaisesta" hieman lituska, mutta kohosi uunissa kuitenkin ihan kiitettävästi. Tuli siitä sitten sellainen makea, hieman mausteinen teeleipä (jos sille nyt joku nimi pitäisi antaa) mikä pelasti meidän päivän kahvihetken.

***

Vahel on nii, et midagi ei ole. Aga tahaks. Eile oli just nii. Tahtsime kohvi kõrvale miskit head, aga kapid tühjust täis. Pisut oli jahu - aga plaaditäie koogi jaoks liiga vähe. Pisut kaerahelbeid, aga  küpsiste jaoks liiga vähe. Panin siis need kokku ja vaatasin, et ikka vähe. Kapis oli veel riivsaia, panis seda ka detsiliitri jagu (rohkem polnud). Kanamunad ja piimatooted jäävad meie peres allergia pärast mängust välja. Soodat õnneks oli, küpsetuspulbrit kah, suhkrut, soola, kaneeli ja vaniljesuhkrut ka. Neid ka hulka. Siis vedelikud. Margariini oli nii vähe, et piisas ainult leiva peale, seega ei raatsinud seda ära kasutada. Viimane detsiliiter õli läks käiku.Aga ikka  igav värk. Läksin siis külmkapi uksele kappi vahtima - vahel on aidanud... Aitas seegi kord - leidsin porgandimoosi! Panin siis seda oma poolteist detsiliitrit ja veel sortsu vett ka hulka. Värv vähemalt tuli vahva. Et tainast oli siiski vähevõitu tuli koogist (rohkem teeleiva moodi kook) pisut liiga "õhuke", aga kerkis kõigest hoolimata kenasti ja maitses hea :) 

kävijälaskuri tilttasi jostain syystä, joten laitoin uuden....

HAASTE..

Eli kuluneen viikon tehtävä oli kuvan/tekstin siirtäminen kankaalle kuvansiirtopaperia käyttäen (DECAdry PC papers White T-Shirt Transfer). Kuten (huonoihin) tapoihini kuuluu jäi tämäkin ihan viimetippaan. Eli torstain iltana tuli tunne, et joko pitäisi tehrä jotain... Esim. kuvia mitä siirtää. Olin joskus luvannut  7v ja 9v tytöille, että heidän kuvilla kokeillaan. Kuvat kameraan ja koneelle käsittelyyn. Eli kuvat sain. Tekstia varten kaipasin hieman parempaa fonttia kun omasta konesta löytyi ja ne sai helposti ladattu. Esivalmistelyt to iltana hoidettu. Perjantaina alkoi sitten tulostus-sirkus. Aliarvioin koneita. Kun kuviensiirtopapaerin ohjeessa luki, että tulosta kuvat käänteisenä, niin minä käänsin ne koneella valmiksi väärinpäin enkä osannut olettaa, että valitsemalla tulostimen asetuksista paperin laadun kohdalta "kuvansiirtopaperi", tekee tulostin sen kääntö tempun ihan automaattisesti. Näin siinä kävi, että väärinpäin-väärinåäin ne tulostimestä ulos tulivat. Kuvista ei niinkään väliä, mutta tekstin lukemistä kyllä hieman hankaloittaa.... Käytin ne "väärinpäin" olevat tekstit testeihin, että miten siirto onnistuu. Ohjeen mukaan pitäisi silityksen jälkeen antaa kankaan/paperin hieman jäähtyä ennen kuin irrottaa taustapaperin. Huonoa jälkeä tuli, kamalan muovimainen ja kiiltävä sellainen. Olin ilmeisesti silitänyt hieman epätasaisesti joten yhdestä kulmasta oli muovi ihan irrallaan, revin sitten lisää...

***

Pildi/teksti kandmine tekstiilile. Kasutasin t-pluusidele piltide tegemiseks mõeldud paberit (DECAdry PC papers White T-Shirt Transfer). Piltide/teksti väljatrükkimine näitas, et pean rohkem lootma masinatesse. Kuna paberipakil luges, et pilt tuleb enne väljatrükkimist valetpidi keerata (noh, et siis kangale triikides õigetpidi jääks), siis mina nii tegingi. Ma aga ei arvestanud sellega, et meil on väga tark  printer, mis keerab ise pildi ümber kui mina valin paberiks "t-shirt transfer paper". Eks see siis valetpidi-valetpidi sealt siis välja tuligi. Piltidest pole vahet, mis pidi nad jäävad, aga teksti oleks ikka hea õigetpidi lugeda. Ei muud, kui uuesti.. Untsuläinud tekstiga tegin katsetusi. Kõigepealt ikka õpetuse järgi, nii, et kui paberit jupp aega kanga peal triigitud, siis oota pisut enne kui paberi ära tõmbad. Aga nii tuli väga kole, nagu paks kilekott oli teksti peal ja kõigele lisaks olin ilmselt kehvasti triikinud, sest üks nurk oli peris lahti, no rebisin pisut rohkem seda lahti, et palju tuleb...

Sitten kokeilin, vastoin ohjeitä, repiä taustapaperi pois mahdollisemman nopesti silityksen jälkeen. Tulos oli huomattavasti nätimpi, mutta... kestääkö tämä nyt pesua ollenkaan, kun suojaavaa muovikalvoa ei hirveesti ole!? Testataan joskus...

***

Siis proovisin rebida kanga ära kohe kui piisavalt kaua triigitud, ja tulemus oligi palju sümpaatsem, iseasi, kas see ilma kileta pesule vastu peab, aga see on teise korra mure...

Kun en mistään "muoviversiosta" ollut kiinnostunut päätin käyttää sitä toista tekniikkaa. Sormenpääni eivät tykänneet valinnasta, mutta lupasin heille litra tolkulla bepanthenia jos sattuvat palamaan. Kaikki kuvat (reunnimmaiset) eivät onnistuneet siitä huolimatta, kun en tainnut olla riittävän nopea

***

Kuna esimene, ehk "plastic-look" ei huvitanud mind põrmugi, otsustasin kasutada teist tehnikat. Sõrmeotsad ei olnud just rahul, aga lubasin neile palju kreemi peale määrida, kui ära põlevad. Kõik pildid (äärmised) eri õnnestunud sellest hoolimata, kuna ma polnud ilmselt piisavalt nobe, aga tulemus on näha:

Seuraavaksi piti keksiä, että mitä me näistä sitten tehdään. Tekstille oli jo käyttö tiedossa, kuvia piti hieman funtsia. Periaatteisiin kun kuuluu, ettei hirveästi turhuuksia nurkkiin kerätä. Tytöt olivat halunneet jonkun pienen salaisen taskuun tms. Mietittiin sitten kynän kanssa yhdessä

***

Siis oligi vaja mõelda, et mis neist teha. Tekstile oli koht olemas, pildid nõudsid nuputamist. Tüdrukud olid tahtnud mingit salataskut vms. Mõtlesin siis koos pliiatsiga

Mutta mikään näistä ei ollut oikein mieluisa. Päässäni kuitenkin muhi jo suunnitelma. Joten kankaat ja tilpehöörit esille:

***

 Ükski neist ei kõlvanud. Aga minu peas küpses juba plaan, seega otsisin välja kangad ja muud vidinad 

Nuorimmainen aivan innostui

***

Pisike oli kohe indu täis ja tegutsemas

ja kutsui just koulusta tulleet iso-siskot mukaan

***

ja kutsus just koolist saabunud õed ka uudistama

ja mitä siitä seurasi..

no ei muuta kun äiti pakkas tyttöjen puolen tunnin iloittelun jälkeen kaiken takaisin laatikkoon ja jäi odottamaan pikku-näpsän päiväunien aikaa.

No sitten alkoi jotain syntymään

***

Ja sellest tulenes, et mina korjasin pooletunnise lustipeo järel kangad tagasi kasti ja jäin ootama väikese piiga lõunauinaku aega.

Siis sain üht-teist tehtud

Minä sain vihdoin ja viimein  päällystetty kauan sitten taiteltut pahvilaatikot mieleiseksi ja tytöt saivat hassut salataskulliset pikkutyynyt. Että tyynyt olivat sellaisina aika tylsiä, laitettiin hieman hiluja alareunaan koristeeksi:

***

Mina sain lõpuks ometi oma papp-karbid kangaga üle tõmmatud ja tirtsud said naljakad salataskuga padjakesed. Et padjakesed olid natuke igavavõitu, riputasime pisut pärleid alla äärde

Sellaista salataskutyynyä voi kuulemma käyttä ensi jouluna, kun tontut taas virolaisen tavan mukaan tuovat joulukuussa öisin ikkunalle jätettyyn tossuun pieniä yllätyksiä. Ikkunalaudat meillä kun on olemattomat, niin kiva kun saa jotain roikkumaan ikkunankahvaan. Ja tonttu ei voi eksyä yllätyksen saajasta...

***

Kuulsin, et selline salatasku sobib väga hästi jõlude ajal sussi asemel aknapeale. Meil ju susside jaoks liiga väikesed aknalauad ja aknalingi küljset näeb seda muidu ka paremini ja päkapikul ei lähe segi, et kellele ta kommi toob...

Ja se salatasku takapuolella

***

Ja taga olev salatasku

Se seuraava "tyyny" on jo oikealla seinällä, tosi, ilman asianmukaista koukkua ja lipastokin sen alapuolelle tulee vasta ensi viikolla

***

See järgmine padi on juba ôigel seinal, tõsi, konksu selle jaoks veel pole ja kapike seina äärde padjakeste alla tuleb ka alles tuleval nädalal

Ja tähän tarkoitukseen "tyynyjä" päätettiin käyttää ensi joulun asti

***

Ja kuni järgmiste jõuludeni otsustasid tüdrukud hoida salataskus oma telefone

Yhteenveto

En tykännyt käyttää kyseistä "paperia" koska tulos oli hieman epäilyttävä - ohjeta seuratess ruma ja muovinen, oman pään mukaan tehdessä iso riski siitä, että pesunkestävyys on olematon. Eli minun innostus lopahtii melkein alkumetreilla.  Jos joku tietää hyvia vinkkeja paremmista keinoista (ei liimoja/lakkoja - ne on kokeiltu), niin vinkatkaa, olisin tosi kiitollinen!

***

Kui keegi teab paremaid nõkse, materjale (liimid ja lakid on proovitud) jms. pildi tekstiilile saamiseks, siis andke teada, oleksin väga rõõmus!

Olen viimepäivinä käyttänyt "tietokoneaikani" (kortillahan se on!) tutustumalla muihin blogeihin ja avastanut itselleni "blogimaailmaa". Siis aivan uskomattoman ihania blogeja ja ihmisiä blogien takana! Mietin, että miten on niin vaikea oikeassa elämässä löytää sielunkumppaneita ja miten bittiavaruus tuntuu olevan (ainakin lukemani/näkemäni mukaan) täynnä heitä! Vai onko se meidän sielu uusia ihmisiä tavatessa vaan niin visusti piilossa.. eikä uskalla heti näyttäytyä...?

***

Paari viimase päeva jooksul olen kasutanud oma "arvutiaega" (jaopärast saan ju!) teiste blogidega tutvudes ja avastanud enda jaoks "blogimaailma". Meeletult palju vahvaid blogisi ja inimesi blogide taga! Imestan, et miks päris elus on nii raske leida hingesugulasi ja kuis blogimaailm tundub olevat (vähemalt loetu/nähtu põhjal) neid täis! Või on see meie hingeke uusi inimesi kohates lihtsalt peidus, ega julge end kohe paljastada...

Tänään leivottiin. Aamulla pika-pika pieni täytekakku erään meidän pihan pikkumiehen 2v synttäreille ja iltapäivällä kokeiluluonteinen maidoton-munaton maustekakku/kuivakakku omalle perheelle. Täytekakkuun tuli ihan perus sokerikakkupohja, lisäksi Flora vispiä vaniljasokerilla maustettuna, kirpakkaa kotitekoista hilloa, mantelimassaa ja vaaleanvihreeta marsipaanimassaa. Kun en paljon mitoista ja määristä jaksaa välittää, joudun lähes aina soveltamaan, niin tänäänkin mantelimassa ei kahdelta reunalta yltänytkään ihan alareunaan asti joten venyttely-piilottelu hommaksi meni... Alimmaisessa kuvassa väri aidompi. Ai niin mitoiltaan kakku oli noin 11x11cm, korkeus noin 9-10cm

***

Täna küpsetasime. Hommikul kähku-kähku väike tort ühele meie õue poisipõnnile 2a sünnipäevaks ja pärastlõunal katsetus teha piimata-munata keeksi(?) omale perele. Alumisel pildil tordi värv õigem. Tordi  mõõdud 11x11cm ja kõrgus 9-10cm

Mauste/kuivakakkua en ole leiponut pitkään pitkään. Jotenkin olen ollut uskossa, ettei ilman kananmunaa kelvollista tulee. Nyt jokunen päivä sitten löysin munattoman maustekakun ohjeen  blogista nimeltään Maasikas, mitä  pitää tavallaan "kohtalontoveri"  :)  , eli virolainen Suomessa. Kun "munaongelma " oli näin ratkaistu, piti vaan rahkan tilalle keksiä jotain maidotonta ja päätin kokeilla samalla määrällä maustamattomalla soijajogurtilla. Ettei kotoa löytynyt kardemummaa eikä pomeranssi, jätin kyseiset mausteet pois, laitoin lisäksi hieman vaniljasokeria ja (kuten tapoihin kuuluu, ruokaan kuin ruokaan) ripauksen suolaa.

Tulos oli sen verran hyvä, että taidan  kokeilla samalla reseptilla saada aikaiseksi vaaleata versiota, vaikka appelsiinimarmelaadia  luumusoseen tilalla käyttäen. Olen ihan ihmeessä, miten en ole aikaisemmin vastaavan ohjeeseen törmännyt...

Kiitos Ruth!

***

Keeksi moodi kooki pole teinud kaua, kaua. Olen kuidagi kindel olnud, et ega ilma kanamunata sellest miskit välja ei tule. Nüüd, mõned päevad tagasi, leidsin retsepti, kus kanamuna ei olnud. Leidsin selle blogist Maasikas, mida kirjutab omamoodi "saatusekaaslane"  :) , ehk eestlane Soomes. Kui "munaprobleem" murtud, oli vaja nuputada miskit kohupiima asemele ja otsustasin proovida maitsestamata soijajogurtiga. Kuna mul  ei olnud kodus ei pomeranssi, ega kardemoni, siis jätsin need lihtsalt ära, panin juurde pisut vanilja(?)suhkrut ja (nagu mul kombeks - söögi kui söögi sisse) näpuotsatäie soola. Tulemus oli niivõrd hea, et proovin kindlasti sama retsepti järgi teha ka heledamat varianti, näiteks ploomimarmelaadi asemel apelsiinimarmelaadi kasutades. Ma ei saa aru, kuidas ma varem sellise retsepti otsa pole komistanud...

Aitäh Ruth!

***