maanantai 17. toukokuuta 2010

Kuvapläjäys Viron reissulta. Hunnik pilte Eesti reisilt.


Torstai iltana kahdeksan jälkeen oltiin valmiina lähtemään. Ensin pikku matka autolla, sitten 2,5 tuntia laivalla ja sitten vielä 3 tuntia autolla.
***
Neljapäeva õhtul peale kella kaheksat olime valmis teele asuma. Esmalt pisut autoga, siis 2,5 tundi laevaga ja siis veel 3 tundi autoga


Kaikki oli kämpässä entisellään ja tyhjä vaatekomero odotti täytettä..
***
Korteris oli kõik nagu enne ja tühi riidekonku ootas täidet




Aamulla menin lasten kanssa 100 metrin päähän kauppaan hakemaan aamupalatarvikkeita (astioita löytyikin kaapista). Tytöt poimivat kotiin  mukaan muutaman kukan, kun "äiti jäi suusta kiinni ja jutteli matkalla kauppaan neljän ihmisen kanssa, siks kestikin niin kauan!"
***
Hommikul kohe 100m kaugusele poodi hommikusööki ostma (nõud olid juba kapis ootamas). Poeteel korjasid tüdrikud mõne lillekese, kuna "ema rääkis poodi minnes nelja inimesega ja seepärast meil läkski nii kaua!"


Sitten päästiinkin siivoilemaan, sitä urakka riitti jokaiselle päivälle - monen vuoden pölyt, roskat ja kuolleet ötökkäät......
***
Siis alustasime koristustöödega ja seda tööd piisaski igale päevale - mitme aasta tolmud, sodid ja surnud putukad....


Käytiin pariin otteeseen myös vanhempieni maatilalla, missä äiti ja isä (töiden ehdolla) kesäisin majailevat.
***











Nautittiin jäätelöstä, ei laskettu kappaleita...
***
Sõime palju, palju jäätist, ei lugenud, et mitu...



Saatiin sadetta ja sateenkaaria.
***
Saime vihma ja vikerkaart



Iltaisin lasten nukkuessa keitettiin kunnon pannukahvit isoon mukiin ja melkein myöhästytiin auringonlaskusta.
***
Õhtuti kui lapsed magasid, keetsime kohvi suure-suure tassi sisse ja pea-aegu hilinesime päikeseloojangutelt.



Kaiken sen edellisen lisäksi, käytiin kaksi kertaa kahtena eri päivänä 30km päässä päivystyksessä, ja saatiin antibiootit miehelle ja hoito-ohjeet 9v tytölle. Mies pääsi lääkärin vastaanotolle 15 minuutissa, tytön kanssa jouduttiin odottamaan reilu puoli tuntia - oli hieman ruuhkaa...
***
Lisaks eelmainitule jõudsime käia ka kaks korda 30 km kaugusel kiirabis(?), ühel päeval sai mees endale antibiootikud ja teisel päeval vaadati üle 9a tirtsu kurk..

Ja tänään aamulla, kello neljän jälkeen, lähettiin ajamaan kohti Suomen kotia. Oli ihanat usvaiset maisemat... Juhannuksena taas..
***
Täna hommikul kella nelja paiku hakkasime  siis läbi udu kodupoole sõitma... Jaanipäevaks tagasi..

lauantai 15. toukokuuta 2010

FOTOJAHT "Pikk ja roheline". Valokuvametsästys "Pitkä ja vihreä"


Sellel pikal ja rohelisel, mis minu pildil näha, on pisut kurb saatus. Ma nimelt kavatsen selle pooliku vesti üles harutada. Töö on seisnud käsitöökorvis mitu nädalat ilma, et oleksin tahtnud seda kätte võtta. Ta lihtsalt  ei meeldi mulle enam. Vanasti jäid poolikud tööd lihtsalt kuhugi kotti ootama, et äkki kunagi... Olen tänaseks targem ja tean, et seda  aega "äkki kunagi" lihtsalt ei tule. Ja nüüd siis tomin nii. Teen teistsuguse vesti. Ja kui ma selle uue kunagi hästi ruttu valmis teen, siis ta ehk ei jõua mulle "mitte meeldima" hakata....
***
Kuvassa olevalla pitkällä ja vihreällä on hieman surullinen kohtalo. Nimittäin aion purkaa tämän keskeneräisen liivin. Neule on seisonut muutaman viikon ilman, että olisin halunnut jatkaa sen neulomista. En enää yksinkeraisesti tykkä siitä. Ennen vanhaa jäi mulla tällaiset keskeneräiset työt kaappin seisomaan, siinä toivossa, että ehkä minä joskus.. Nykyään olen viisaampi ja tiedän, että se aika ei koskaan saavu. Nyt sitten toimin näin. Teen toisenlaisen liivin. Ja jos teen sen toisenlaisen valmiiksi mahdollisemman nopeasti, niin ehkä en ehdi kyllästyä siiheen...

Teiste pikad ja rohelised leiad siit.
***
Lisää pitkiä ja vihreitä löytyy täältä.


torstai 13. toukokuuta 2010

100 asiaa minusta

Tartun haasteeseen.  Eli 100 asiaa minusta. 
1. Kävin syntymässä Latviassa
2. Sen jälkeen en siellä monta kerta ole käynytkään.
3.En ole tavannut biologista isääni, en edes muista sen nimeä.
4. Minulla on ollut hyvä isä siitä lähtien kun olin noin 3vuotias.
5. Olen Viron kansalainen ja pysyn.
6. Kävin samassa koulussa eskarista lukion loppuun
7. Harrastin nuorena kaikkea mahdollista, peruskoulussa perusteellisemmin yleisurheilua ja lukiossa tanssia
8. 12 vuotiaana loikkasin pituutta 5m. Lukioaiakana ohjasin kavereiden kanssa tanssitunteja peruskoululaisille.
9. Eka työpaikka oli lukioaikana omassa koulussa, siivottiin parin kaverin kanssa koulun käytäviä.
10. Lukion jälkeen kävin noin 1,5 vuotta Tallinnan KuvataideAkademiassa iltakursseilla piirtämässä ja maalamassa silmien edessä "taiteilijan ura".
11. Kun eräs tuttu "taitelijoiden asiantuntia" halusi lyödä vetoa, että 10 vuoden päästä juon ämpärillisen viinaa ja kysyn lisää vettä, muuttui kuva "taitelijan urasta".
12. Löin kaverin kanssa vetoa siitä, että 10 vuoden aikana en alkoholiin koskee ja jätin pian opiskelut kesken
13. En koskenut alkoholiin, koske se oli jo entuudesta vastenmielinen, on edelleen.
14. Vedonlyöntikaveria en ole sen jälkeen tavannut.
15. Samaan aikaan hankin itselleni  kukkien kasvatajan ja viheralueiden suunnittelijan paperit.
16. Paperit kourassa, muutin vanhempien kesämökille (vanha maatila) ja rupesin opettamaan paikallisessa pikkukoulussa lapsille historiaa ja kuvaamataitoa. Täytin silloin 20v.
17. Vuosi sen jälkeen olin Tarton Yliopistossa lukemassa historiaa
18. En kyllä lukenut paljon mitään ja jätin joulun tieenoilla koulun keskeen
19. Uuden vuoden aloitin toisella puolella Viroa, peruskoulun kuvaamataidon opettajana ja paikallisen sanomalehden freelancer toimittajana - rakastin kirjoittamista.
20. Enää en osaa, koska minulta puuttuu kieli, mitä osaisin riittävän hyvin. Olen kielipuoli.
21. Kesään tulleen siirryin eteenpäin. Saarenmaalla avattiin 2 vuotinen somistajan koulutuslinja, hain sinne.
22. Kävin siellä yhden vuoden
23. Ekan vuoden jälkeen kesällä 1994 soitti minulle em. paikallislehden päätoimittaja ja kysyi haluanko mennä vuodeksi Suomeen.
24. Halusin. Olin vuoden Mikkelin maalaiskunnassa Otavan Opistossa kolmen muun virolaisen kanssa. eräänlaisen Pohjoismaisen Yhteistyöprojektin puitteissa.
25. En osaanut Suomeen tullessa sanaakaan suomea, opetus oli englanniksi.
26. Osaasin sitä silloin hyvin
27. Osaasin silloin hyvin myös venäjä, ja hieman saksaa.
28.      Ensimmäisen bussimatkan Suomessa, Helsingista Otavaan, istuin kaksikerroksisen bussin kakkos         kerroksessa ihan edessä. Sen jälkeen en ole sellaiseen bussiin päässyt.
29. Sinä ekana Suomen-vuonna tapasin ex-mieheni, netissä (irc-issä).
30. Epäilen, että olimme maailman yksi ensimmäisiä netissä tavanneita ja naimisiin menneitä pareja.
31. Avioliitto kesti 11 vuotta
32. Meille syntyi 4 ihanaa lasta
33. Rakastan lapsiani hirmuisesti, en uskonut että kykeinisin tälläiseen rakkauteen
34. Ei tunnettu ex-an kanssa toisiamme naimisiin mennessä, eikä opittu kunnolla 11 vuodenkaan aikana. Ei ollut käytännössä ollenkaan kahdenkeskeistä aikaa. Uskon, että ero olisi tullut aikaisemmin jos olisi ollut aikaa tutustua kunnolla, tai sit  ei oltais menty naimisiin ollenkaan.
35. Ennen lopullista eroa olin pari vuotta paljon lasten kanssa keskenään kotona, tykkäsin kovin.
36.Tykkään edelleen...
37. En kaivannut uutta miestä elämääni.
38. Tapasin Mieheni (ei olla naimisissa) pari viikkoa sen jälkeen kun erohakemus oli viety sisään. 
39. kolme kuukautta sen jälkeen asuttiin käytännössä yhdessä.
40. Tavatessamme ei haluttu lisää lapsia kumpikaan. 
41. Pian alkoi Miehen suusta kuulumaan puheita Elmerista.
42. Melkein vuosi meni, ennen kun hän sai minut ympäripuhuttua
43. Onneksi sai. Meillä on nyt Vivi.
44. En aio mennä naimisiin, enkä aio erota hänestä ikinä
45. Ajatus erilleen muutosta käy silti aina silloin tällöin mielessä ...
46.Olen toiminut ennen nuorimmaisen syntymää pari vuotta yrittäjänä. Tykkäsin siitä tosi paljon. Toivon, että joskus siihen avautu uusi mahdollisuus.
47. En ole ikinä polttanut
48. En kuuluu kirkkoon, olen kait agnostikko...uskoisin mielelläni johonkin jos järki antaisi myöten
49. En ole ikinä ollut humalassa
50. Sain ajokrtin Suomessa, noin 31 vuotiaana
51. Ihmettelen, miten ne päästivät mut ajokoesta läpi
52. En ole ikinä tykännyt istua autossa, saati ajaa sitä. 
53. Olen ajanut lapset kyydissä päin karkkiautoa, karkkiauton kuski antoi lapsille monta pussia karkkeja.
54. Lapset sanoivat, että tähtää seuraavalla kerralla jätskiautoon...
55. Sen jälkeen en ole paljon uskaltanut ajaa
56. Mieheni on autokuski.
57. Hän pitää minua kuin autoa kämmenellä
58. En tykkää oikeastaan mistään kotityöstä
59. Tykkään, että ympärillä on siisti, aina vaan en jaksa siivota
60. Onneksi mieskin tykkää, että on siisti ja onneksi hän myös aika usein jaksaa siivota (silloin kun mä en jaksaa)
61.Tykkään kovasti lukea
62. Olen oppinut olemaan ostamatta kirjoja ja käyttämään kirjaston palveluita
63. Silti ostan vuodessa ainakin 10 kirjaa (lasten kirjoja ei lasketa), joten on parantamisen varaa.
64. Tykkään käsitöistä, kausittain
65. Tykkään ommella, mutta olen siinä aika hidas.
66. Suomessa asuessa en ole ollut vieraalla töissä. 
67. En ole kovin eläinrakas,
68. En ole ikinä halunnut eläimiä
69. Pelkään hieman isoja koira, puhumattakaan lehmistä tai hevosista.
70. Välillä poden syyllisyyttä siitä, että en asuu Virossa
71. Välillä siitä , etten käy töissä
72. Onneksi ne on aika harvat ja pikaiset hetket.
73. Olen synnyttänyt kaikki lapset (5) jotka ovat minussa alun saaneet
74. Abortti ei ole ikinä ollut minulle vaihtoehto.
75.En tiedä mikä on ponnistamisen tarve synnytyksessä... Kukaan ei meinaa uskoa.
76. Kaikki lapset ovat syntyneet alateitse ilman epiduraalia.
77. Nuorimmaisen syntyessä kävi ilmi, että meillä oli napanuorassa vaan 2 verisuonta. Siitä ei ole onneksi ollut mitään haittaa.
78. Minä kyllä hieman säikähdin ja ajattelin, että olen kai jo liian vanha synnyttämään
79. Täytän nyt syksyllä 39v
80. Tunnen itseni 10 vuotta nuoremmaksi
81. En tiedä sairastavani mitään tautia
82. Paitsi säännöllisesti reikiä hampaissa ja jonkin verran harmaita hiuksia.
83. Tyttäreni (14v)  kirjoitti kouluaiheessa (idoleista ), että hänellä ei idoleita oo, mutta oma äiti on kyllä kova jätkä. Se tuntui kivalta
84.Mieheni muistaa joka kuukaus meidän tapaamispäivän (24 pv) ja tuo monesti kukkia. Se tuntuu kivalta.
85. Minä en aina muista. Ei se mua hirveesti haittaa..
86. Joskus muistelen erästä kaveria joka Hämeenlinnassa jaksoi ajaa montaa kertaa autolla perässäni kun kävelin halki kaupunkiin, kehui kauniiksi ja kutsui mukaan. Oli varmaan monta vuotta mua nuorempi.  Aina kun se muistuu mieleen, niin hymyilyttää kivasti.
87. Sille oli kiva sanoa, että hei, en seikkaile, olen jo varattu :)
88. Painoin ennen lasteni syntymää noin 7 kg enemmän kuin nyt.
89. Olen tässä lasten- aikana painanut myös 7 kg vähemmän kuin nyt (nyt 63kg)
90. Olin silloin mielestäni jo liian laiha ( olen 173cm pitkä)
91. Viimeisestä raskaudesta on jäänyt vyötärölle ja peffaan pari ylimääräistä kiloa, joista olisi kiva päästä eroon
92. En viitsi tehdä asian eteen mitään. 
93. Kamera on kiva kaveri, toivon, että oppisin hänet joskus paremmin tuntemaan.
94. Tykkään lennätä unissa.
95. Viimeisestä kerrast on liian pitkä aika. En ole pariin vuoteen edes hypännyt katoille.
96. Lapsena uskoin, että jos tosi-elämässä tulee tosi-tarve, niin kykenen lentämään ja hyppämään katoille.
97. Näin lapsena painajaista siitä, miten leikin pikkupalloilla tai kynillä ja ne vaan kasvoivat ja kasvoivat ja minä en pystynyt lopettamaan leikkiä ja vaan pallottelin planeettoilla ja jättitukeilla.
98. Olin lapsena pikkuvanha, en muista että olisin paljon nauranut
99. Nyt hymyilen usein.
100. Ja nyt vasta pääsin vauhtiin... 

Jos joku juttu jäi askarruttamaan, niin vastaan mielellään kysymyksiin. 


tiistai 11. toukokuuta 2010

Äkkiä kuntoon! Ruttu terveks!

Meillä sairastellaan. 7v tyttö on ollut kurkkukivun takia pois koulusta ja nuorimmainen on tästä aamusta lähtien kuumeessa, lukemat korvasta mitattuna parhaimillaan 39,8. Ei kiva. Mutta on meillä ollut tässä iloisiäkin hetkiä. Aamupäivällä kun nuorimmainen vaati ulosmenoa ja liukumäkeä, järjestettiin leikkipaikka kotona. Äiti sai olla keinu, liukumäki ja lentokone. Ja tyttö keksi itselleen esteen jonka yli jouduttiin kaikki vuorotelleen astumaan, muumihahmotkin..
***
Meil on osa seltskonnast pisut tõbised. 7a tirts on olnud juba kaks päeva kodus kurguvalu pärast ja pesamunale tõusis hommikul palavik, ja kõrva-kraadiklaas näitas õhtul palavikku koguni 39,8. Pole just tore. Meil on siiski olnud täna ka vahvaid hetki. Hoimmikupoolikul, kui pisitirts nõudis õue ja liumäele, mängisime kodus mänguväljakut. Emme sai olla oli liumägi, kiik ja lennuk. Ja prügikühvlist tegi tirts endale takistuse, millest siis kõik  pidime korda mööda üle astuma, väiksed plastmassist muumid kaasaarvatud..





Tänään sain vihdoin aikaiseksi etsia pari kaava tyttöjen kesävaatteita varteen ja pari vaatekappaletta tuli melkein valmiiksi. Siinä kesken kaavojen piirtämistä tuli 7v kysymään , että saisiko hän pari VIIPALETTA kangasta :)  Annoin sitten. Vähän ajan päästä selvisi mihin tarkoitukseen "viipaleita" tarvittiin... Ne on ne nilkoissa olevat "viipaleet"
***
Täna sain ometi otsitud tüdrukute suveriiete jaoks paar sobivat lõiget ja paar asjakest sain pea-aegu valmis kah. Kui olin parajasti lõikeid maha joonistamas, tuli 7a tirts ja palus mult paar "lõiku" kangast :) Eks ma siis andsin. Natukese aja pärast selgus kuhu neid "lõikusid" siis ka vaja oli.. Need on need jalgade ümber sõlmitud "lõigud"

Ja jos jäi epäselvääksi, että ne kuuluivat asukokonaisuuteen, niin sitten vielä kuva koko asusta
***
Ja kui nüüd keegi ei saanud veel aru, et need kuuluvad kostüümi juurde, siis veel pilt kostüümist kah.

Asuun kuuluu isosiskon ryppyinen mekko, likapyykkikorista etsitty keittiöpyyhe, äidin kaksi huivia ja aimo annos asennetta!
***
Kostüüm koosneb suure õe kortsus kleidist pesukorvist välja õngitsetud köögikäterätist , ema kaelasallidest ja suurest portsust enesekindlusest
_________________________________________________________________________________
Nyt vaan kaikki pitämään peukkuja, että tulis tytöt äkkiä kuntoon, nimittäin meillä on torstai illalle  ostettu laivaliput Viroon...
***
Nüüd kõik pöidlad püsti, et meil tirtsud ruttu terveks saaks, sest meil on neljapäeva õhtuks ostetud laevapiletid Eestisse...

maanantai 10. toukokuuta 2010

Tunnustus

Sain Mudelta tällaisen tunnustuksen :) Tuntuu kivalta :) Pistää hymyilemään :)
***
Sain Mude käest sellise tunnustuse :) On päris tore tunne :) Paneb naeratama :)

Olen ymmärtänyt, että tapoihin kuuluu laittaa tunnustusta eteenpäin. Mietin tässä pitkään, että kenelle antaisin. Kaikki, ketä säännöllisesti luen, ovat sen mielestäni ansainneet. Jouduin myös pohtimaan oma tapaa toimia tunnustusten kohdalla ja tulin tulokseen, että jos sellaisen satun saamaan, niin annan sen  eteenpäin vaan yhdelle blogille. Jos olisin saanut tämän joltakin toiselta, niin Mudelle se olisi nyt varmaankin mennyt...ihailen hänen rentoa tapaa suhtautua lasten edesottamuksiin, pyrin tähän itsekin aina siinä kuitenkin onnistumatta. Joten tällä kertaa annan tämän tunnustuksen eteenpäin aika uudelle tuttavuudelle,
 Omassa blogissa hän kirjoittaa tosi sydämmellisesti omasta (virolaisen naisen) perhe-ja työelämästä Alpeilla  Mainitsi kirjoittavansa jatkossa enemmän myös englanniksi, joten sinne vaan englantia harjoittelemaan :)
***
Minu esimene tunnustus. Kaua mõtlesin, et kellele selle edasi annan (selline komme blogimaailmas), sest kõik keda loen, on seda väärt. Seekord otsustasin anda selle edasi
 kes oma blogis väga südamlikult kirjutab (eesti ja pisut ka inglise keeles) oma mõtetest, pere- ja tööelust Alppidel. Soovitan soojalt :)

sunnuntai 9. toukokuuta 2010

Nyt osaan. Nüüd oskan


Siinä se nyt meni. Äitienpäivä. Sain paljon rakkautta ja sen lisäksi tietenkin kaikkea muutakin, mitä äidit lapsilta päivittäin saavat. Olen erittäin huono pohtimaan äitiyttä. Joskus tuntuu, etten tiedä siitä paljon mitään. Tiedän vaan omasta elämästä ja omista tavoista toimia. Toki, olen lasteni myöten oppinut enemmän myötätunnosta ja välittämisestä, herkkyydestä ja rakkaudesta, haavottuvaisuudesta ja vahvuudesta. Muistan kylläkin jo alle kouluikäiseni itkeneen  maailman köyhien lasten ja orpojen takia ja suunnitelleen pyytäväni heidät aikuisena muuttamaan  meille... En silti lapsena tykännyt pahemmin leikkia  nuorempien sisarusten kanssa (saattikaan hoita ja vahtia heitä), se oli aina pakkopulla. Osaasin kuitenkin aina löytää keinon rauhoittaa itkuista pientä ihmistä. En nimittäin ole ikinä kestänyt kuunnella vauvan itkua, jos nytkin kuulen esim, jossain parvekkeella rattaissa vauvan huutavan yli puolen minuutin, ilman, että joku reagoi asiaan, tulee oloni hervottomaksi. En pysty kuvittelemaan, että olisin opettanut omia lapsia  nukkumaan jättämällä heidät yksin huutaamaan pimeään huoneeseen.. En tiedä mikä on vauvakuume. En pohtinut nuorena, että haluanko vai enkö halua lapsia, asenne oli lähinnä, et jos näitä tulee niin tulee, jos ei niin ei. Sitten kun ensimmäinen ilmoitteli tulostaan, ajattelin jotenkin näin, että  vai niin, siinä se nyt päätti tulla, no mikäs siinä, tervetuloa vaan! Puheet lasten "hankkimisesta" kuulostavat korviini oudolta. Mielestäni lapsia saadaan ja huonekaluja hankitaan. Uskon, että olisin pystynyt elämään onnellisesti myös ilman lapsia. Onneksi he ovat täällä kanssani. En osaisi heitä kaivata, jos en tuntisi heidät. 
Nyt osaan.

***
Möödas on. Emadepäev. Sain palju armastust ja lisaks sellele loomulikult kõike muud, mida emad nüüd lastelt iga päev saavad. Olen väga vilets mõtlema emaduse üle. Vahel tundub, et ma ei tea sellest midagi. Olen ka emana see, kes olen olnud alati varemgi. Muidugi olen laste kaudu õppinud rohkem kaastundest ja hoolimisest, õrnusest ja armastusest, nõrkusest ja tugevusest. Siiski ma mäletan, et juba lasteaia-eas nutsin maailma vaeste ja vanemateta laste pärast ja plaanisin, et võtan nad kõik meile elama kui suureks kasvan.  Sellest hoolimata mulle ei meeldinud hoida nooremaid vendi ja õde, see oli vahel ikka ebameeldiv kohustus. Aga ma oskasin seda. Olen alati osanud saada nutva beebi rahunema. Ma nimelt ei suuda kuulata beebi nuttu. Veel nüüdki kui kuulen näiteks kusagilt rõdult vankrist lapse nuttu, mis kestab üle poole minuti ilma, et keegi midagi ettevõtaks, tuleb tahtmine minna uksele koputama, et kuulge, teie laps nutab... Ei suuda mõelda, et oleksin õpetanud oma lapsi magama nii, et viin voodisse pimedasse tuppa, ukse kinni ja las karjub kuni jääb magama.. prrr.  Ma ei tea mis asi on beebi-palavik. Noorena ma ei mõelnud, et kas tahan lapsi või ei. Ilmselt suhtusin asja nii, et kui neid tuleb, siis tuleb, kui ei siis ei. Kui esimene tulekust teada andis, mõtlesin, et ah soo, sina nüüd siis otsustasid tulla, no mis seal ikka, tere tulemast! Jutud laste hankimisest kõlavad minu kõrva võõralt. Minu meelest lapsi saadakse ja mööblit hangitakse. Usun, et oleksin elanud õnnelikult ka ilma lasteta. Õnneks nad on nüüd siin koos minuga. Ma ei oskaks neist puudust tunda, kui ma neid ei tunneks. Nüüd oskan.

Kiitos ihanasta päivästä!
Aitäh, oli ilus päev!


lauantai 8. toukokuuta 2010

FOTOJAHT "Lapsi", Valokuvametsästys "Lapsi"

Mina ei hakka seekord teema ümber palju keerutama. Omad lapsed on ikka kõige tähtsamad. Ja kuigi minu blogi on täis pilte oma lastest, võite kindlad olla, et niikaua, kui neil midagi selle vastu pole tuleb neid pilte siia edaspidigi. Nii nagu tänagi. Piltidel kolm nooremat täna-hommikust sasipead
***
En tässä pitkiä puheita rupea pitämään. Omat lapset ovat ne kaikkein tärkeimmät. Ja vaikka blogini onkin täynnä kuvia heistä, niin lisää tulee niinkauan kuin se heille käy. Niin sitten tänäänkin. Kuvissa kolme nuorinta  takkutukkaa tältä aamulta...





Teiste laste-pilte leiad SIIT
**
Toisten lapsi-kuvat löytyvät TÄÄLTÄ

Uni.

On yö ja on hiljaista ja kaikki lapset ovat nukkumassa. Teini ja melkein teinikin  ovat kuorsanneet jo tunnin vaik onkin viikonloppu tulossa. Luin hiljattain jostain lehdestä jutun unen tärkeydestä lapsille, murrosikäisille. Siellä joku kahden teinin äiti, sairaanhoitaja, kertoi, ettei hän tiennytkään, että liian vähäinen nukkuminen aiheuttaa mitä todennäköisemmin ongelmia esim. koulunkäynnissä.... Joskus tekisi mieli huuta, että haloo... järjen käyttö on sallittu. No, toisaalta, ehkä joku päivittele mun tietämättömuutta jossain toisessa asiassa ja ajattelee samoin..
***
On öö ja on vaikne ja kõik lapsed magavad. Ka meie suuremad lapsed, juba tund aega norskavad. Lugesin hiljuti mingist lehest une tähtsusest lastele ja noortele. Seal üks kahe murde-eas oleva poisi ema (med.õde  ametilt) ütles, et tema  küll ei teadnud, et kui lapsed liiga vähe magavad, siis see võib põhjustada lapsele probleeme koolis .... Vahel tahaks kohe karjuda, et halloo..., et oma pead võib ikka ka kasutada. Aga kes teab, äkki, keegi tahaks samamoodi karjuda vahel minule, kui ma mõnda asja ei tea...

Kauniita unia!
***
Ilusaid unenägusid!

keskiviikko 5. toukokuuta 2010

Hiekkalaatikolla. Liivakastis


Kuulun näiden äitien joukkoon jotka eivät viihdy hiekkalaatikolla, leikkipuistoissa eivätkä  pahemmin lapsi/aikuinen kerhoissa. Lähden lapsen/lasten kanssa mieluummin kävelylle lähimetsään tai kasvimaalle, tai kirpparille tai jopa ruokaostoksille kun edellämainittuihin paikkoihin. Mutta. Aina ja jokaisen viiden lapsen kohdalla olen ajatellut, että kunnon äiti (ja sehän miä tietenkin haluan olla) antaa lapsen oppia leikkimään myös hiekkalaatikolla ja pihalla ja näin minä nujin vasaralla itsekkyyteni pieneksi purkan kokoiseksi palloksi ja lähden lapsen kanssa hiekkalaatikolle. Nykyään olen jo viisampi, sen lisäksi, että melkein aina osaan jo pukea itselleni sopivasti päälle, otan nyt myös kameran mukaan, ties jos vaikka löytäisin hiekasta sinne piilotetun aarteen (löytöpaikkahan pitää dokumentoida)......
***
Mina kuulun nende emade hulka, kes ei armasta istuda lastega liivakastis, ega mänguplatsil ja isegi mitte sellistes laste/emmede klubides ja kohvikutes. Mina lähen parema meelega lapsega/lastega jalutama lähedal olevasse metsa, või aiamaale, või kaltsukasse, või siis koguni poodi süüa ostma. Kuid siiski. Iga viie lapse puhul olen mõelnud, et korralik ema (ja sellised me ju kõik soovime olla) peab õpetama lastele ka liivakastis ja oma hoovis mängimist (õpetama ja õpetama - eks nad seal ise õpi). Ja siis mina kopsin suure haamriga oma isekuse väikese nätsu suuruseks palliks ja lähen lastega liivakasti. Nüüd mina olen juba targem, lisaks sellele, et oskan juba pea igakord toppida endale paraja hulga riideid selga, võtan alati ka fotoka kaasa, kes teab, äkki leian liiva seest peidetud aarde (leidmiskoht tuleb ju dokumenteerida)...
Keinutaan, keinutaan! ja he keinuivat ja ... ei pudonnut yksikään..
***
Mis need käivad kiiga-kaaga, ikka aina kiiga-kaaga, kiiged...
__________________________________________________
Ja hiekkalaatikolla hiekkaa saattaa olla...
***
Ja liivakastis on liiva kastis



Löysinkö aarteen? En, mutta ilonaihetta kylläkin, meidän piha on taas hieman puhtaampi :) 
***
Kas leidsin aarde! Ei leidnud, aga leidsin siiski põhjust rõõmu tunda, meie hoov on jälle pisut puhtam :)


Kerro kerro kuvastin, ken on tänään hiekkaisin...
***
Peeglike, peeglike seina peal, kes on täna väga liivane...





tiistai 4. toukokuuta 2010

Hieman Tiistaita. Pisut Teisipäeva

Posittiivisuus rules! Toukokuun kuva meidän keittiön kalenterista
***
Positiivsus ruulib! Maikuu pilt meie köögi seinakalendrist
(sa pead mõtlema positiivselt, teistel on hirmus palju probleeme, sinul aga ainult üks - mina)
__________________________________________________
Kun joskus kuulee, että lapset ovat leikelleet tärkeitä lehtiä tai puhelin luetteloita, niin meillä olen tällä kertaa minä ollut asialla
***
Kui vahel ikka kuuleb, et lapsed on lõikunud tähtsaid lehti või telefoni katalooge, siis meie peres olin seekordne lõhkuja mina
Ja näistä sitten pyörittelin helmiä... vaikka mulla ei ole mitään hajuakaan mitä minä näillä teen, niin piti vaan huvikseen kokeilla. Voisi kyllä kuvitella, että aikuinen ihminen keksisi huvikseen tekemiseksi jotain järkevämpää... 
***
Ja nendest keerutasin siis paberist helmeid... kuigi mul pole aimugi, mis ma nendega peale hakkan, oli lihtsalt vaja proovida. Võiks küll arvata, et täiskasvanud inimene misskit mõistlikumat "lihtsalt proovimiseks" suudab välja mõelda...

__________________________________________________
Loppukevennuys:
Meidän nuorimmainen on joltakin omaksunut sanan "pieru" ja aina kun pikku rupsu tulee, niin tyttö veikeänä sanoo sen sanan kovalla äänellä. Minä seesteisenä äitinä yritin tänään autossa (tyttö istuimessä, vyö kiinni, eikä pääse karkuun) neuvoa, että sano mieluummin "rupsu". Tyttö pani suu törrölle ja kokeili "pöpsö, öpsy, upssu" ja vielä jotenkin sillee, että sylki vaan lensi, minä tietenkin että hyvä ja kokeile vaan, sano "rupsu". Tyttö taas:  "ypsy, pypsy, upssu" ja sitten meni otsa kurttuun ja tyttö sanoi päättäväisesti "No niin, PIERU!"
Ei mee neidillä sormi helposti suuhun...

maanantai 3. toukokuuta 2010

Vappuviikonloppu. Mai esimene nädalavahetus.

















Kotimme vappuleipurit valmistivat meille uunimunkkeja ja kakkua
***
Meie mai-kokad tegid meile ahju-donitseid ja torti















Aamuherkkujen jälkeen mentiin iltapäivällä Seurasaareen piknikille. Oli hävyttömän kylmä! Ja hupuille tuli käyttöä.
***
Peale hommikust maiustamist läksime Seurasaarele piknikule. Oli uskumatult külm ja õnnelikud olid need, kel  juhtumisi kapuutsid jope küljes.


































Puolessa välissä retkeä aurinko alkoi paistaa ja hymy oli herkissä kaikilla mukaan olleilla. Poikani oli tyttökaverin luona näytillä... :)
***
Õnneks päike tuli välja kui ninad hakkasid siniseks minema ja soojendas meid üles. Kõik, kes kaasas olid nautisid pikniku-reisist. Poeg oli tüdruk-sõbra juures esimsel visiidil , et tüdriku vanemad saaks poisi üle vaadata... :)


































































































Oli kiva. Kesällä takaisin ja sitten koko päiväksi! Illalla kotona vielä grillausta ja nuorimmainen oli juhlatuulella   iltamyöhään asti :)
***
Oli vahva reis. Suvel sooja ilmaga läheme kogu päevaks! Õhutl kodus veel grillisime ja pesamunal oli peo tuju hilise õhtuni :)































Blogin taustamusiikki liittyy edelliseen postaukseen...

sunnuntai 2. toukokuuta 2010

Hymy. Naeratus.

Laitettiin ruokaa. Mies kuunteli kännykästä korvanapeilla radiota ja grillasi partsilla lihaa ja minä pilkkosin keittiössä tyttöjen kanssa lihaan kaveriksi salaattia.  Mies tuli parvekkeelta, pisti toisen kuuloke-napin korvaani ja sieltä tuli tämä kappale, mikä nyt soi blogini taustamusana... Kysyin, että kuka laulaa, hän sanoi itse laulavansa tätä mulle... Rakastan...
***
Tegime süüa. Mees kuulas kõrvaklappidest moblast raadiot ja grillis rõdul liha. Mina lõikusin tüdrukutega köögis liha juurde salatit. Mees tuli rõdult, pani teise kõrvaklapi minu kõrva juurde ja sealt tuli see laul, mis nüüd mängib blogi taustana (Armastuselaul). Küsisin, et kes laulab, ütles et tema minule...  Armastan...

lauantai 1. toukokuuta 2010

FOTOJAHT "Väsinud/Uni". Valokuvametsästys "Väsynyt/Uni"


































Miks me ei võiks siia magama jääda...
***
Miksi me emme voisi jäädä tänne nukkumaan...
_______________________________________________________


































Väike hetk puhkust ja väsimust nagu poleks olnudki!
***
Pieni lepohetki ja väsymyksestä ei tietoakaan!
________________________________________________________

Peale pikka ja väsitavat mängu-päeva on lelud mänguasjade kastis puhkamas.
***
Pitkän ja rankan leikkipäivän jälkeen on lelut laatikossa levolla
___________________________________________________

Magage ja olge unised kui tahate, mina igatahes ei kavatse magada silmatäitki teie pakutud und!
***
Nukkukaa ja olkaa väsyneitä jos tahdote, minä en ainakaan aio nukkua siis yhtään sitä teidän tarjoama unta!

Teiste väsinud ja unised fotod leiad siit
***
Toisten väsy-kuvat löytyvät täältä