Mitä meille kuuluu tänään

       Huono omatunto vaivaa just nyt. En mennyt tänään töihin, vaikka keikka tuttuun paikkaan oli tarjolla. Koetan lohduttaa itseäni, ettei mun ollut pakko ja että mulla oli jo suunnitelmia tälle päivälle ja sitä ja tätä... Silti tuntuu jotenkin pahalta, varsinkin kun tiedän, että näissä hommissä mitä teen, apukädet ovat aina tarpeen.  Toisaalta - voihan ihminen olla välillä vähän itsekäskin!? Viikon päästä,  kun tässä samaisessa tutussa paikassa alkaa jo sovittu kahden kuukauden työputki, en enää voi päättää, että pidän tänään vähän vapaata, vaan siinä sitten mennään jouluun asti tukka putkella. 

        Nuorimmainen on aloittanut eskarin. Ei hirveästi tykkää. Sanoo, että on tylsää. Että hän mieluummin luistelisi kotona rullaluistimillä. 

Tai tekisi mökillä töitä.

       Vanhin lapsistani on jo tavallaan muuttanut pois kotoa - majailee poikaystävänsä luona opiskelijasolussa. Etsivät omaa asuntoa. Yliopiston ovet jäivät tällä kertaa tytölle suljetuksi, joten hän paiskii töitä - aloitti syyskuun puolessavälissä ja nyt hänestä on alettu leipoa vuoropäällikköä.

 Ensi kevänä uusi yritys

 yliopistoon.

       Poika 17v on nyt lukion tokalla. Ja töissä hänkin. ( Kerää rahaa ajokorttiin ). Samassa paikassa kun isosisko. Palvelee asiakkaita, viihdyttää lapsia, järjestelee paikkoja ja kassakoneekin on jo kuulemma tullut tutuksi. Kun koululta ja työltä jää aikaa, niin käy salilla  ja seikkailee kavereiden kanssa. 

       12v ja 13v (ihan pian 14v) tytöt tekevät töitä hekin. Ihan kuin isompien "työura" on alkanut ilmaislehtien jakelulla, niin myös heidänkin. 

Noin kuukauden ovat nyt olleet hommissa

 ja vielä intoa piisaa.

       Itse päätin viime talvena, että otan tän vuoden vähn rennommin, että opiskelen jotain ja teen satunnaisesti keikkaa. Nyt kuitenkin näyttää siltä, että työ vie taas mennessään. Ensi syksynä, kun nuorimmainen aloittaa koulun, voisin heittäytyä

 taas keikkalaiseksi.

Mökkiä ja mökkitonttia on rakennettu ja rempattu ja muokattu hiki hatussa. Aletaan olla aika kaukana siitä, mitä mökkikaupoissa saatiin. Ehkä liiankin kaukana. Homma on kuitenkin ollut mielekästä ja uusia ideoita pukkaa jatkuvasti. On se sellainen mahtava

 "irti arjesta"-paikka.

Niin, ja onhan Mieskin edelleen kuvioissa. Ei lähe pois, vaikka kuinka hankala välillä olisi(n)kaan ;)