Tänään töistä bussipysäkille juostessa soitin pikaisen puhelun Miehelle, että onko kaikki hoidossa, eli nuorimmainen haettu päiväkodista (aikamoinen kotipoliisi olen...) Mies ilmoitti, että kaikki ok ja että pojallani on sitten kotona minulle jotain asiaa, että on se, kuule, hieman yllytyshullu kaveri. - Täh? kysyin mina, onko se nyt kuitenkin ehjänä ? - Joo, joo, älä turhia hermoile, vastasi Mies. Ehdin sitten siinä 50 minuutin koti/kauppa reissulla kehitellä muutaman version poikani yllytyshulluudesta. Ja mitä sitten selvisikaan. Poikani oli hakenut itselleen työpaikan! Mies oli talomme ilmoitustaululta bongannut ilmoituksen, että meidän alueelle tarvitaan ilmaisjakelujen jakajaa ja puoliksi vitsillä sanonut pojalleni, että tässä olisi sulle sopiva homma. No mitäs poikani - se kävi heti hakemassa ilmoituksesta yhteystiedot, laittoi hakemukseen nettiin ja 10 min päästä tuli soitto, että jos sopii, niin aloittaisitko ensi viikolla. Hän sitten aloittaa.
Ja minä just pari päivää sitten mietin, että laittaisinko oveen lapun
"Ei mainoksia, kiitos!"
Muutamia kuvia viikonlopulta, vietettiin Miehen synttäreitä ja käytiin Lammassaaressa retkellä:
Tuohan on oikein miellyttävää yllytyshulluutta.
VastaaPoistaAi teille ei kiitos mainoksia. Mä olen ihan riippuvainen niistä, meinas tulla vierotusoireita kun ei pariin viikkoon meille jaettu ;)