tiistai 23. maaliskuuta 2010

Karkaus-suunnitelma. Põgenemise plaan

Jokunen viikko sitten, kun meillä koko porukka sairasteli vuoron perään putkeen parit taudit, löysin 7 ja 9v tyttöjen huoneesta karkaus-suunnitelman. A4 paperiarkilla oli tarkka kerronta, miten joku päivä, kun ovat tervehtyneet, ottavat aamulla vähän rahaa ja eväitä mukaan ja karkaavat sitten suoraan koulupäivän  jälkeen. ( Äiti oli  ollut ilkea, kun ei ollut  päästänyt toipilaita ei pihalle eikä kavereille..) Olin kuitenkin iloinen siitä, että päättivät ennen karkaamista mennä aamulla kouluun ... No, vielä eivät ole karanneet...
***
Mõni nädal tagasi, kui põdesime koku pere kordamööda paar eri haigust läbi, leidsin 7 ja 9a tirtsude  toast põgenemis-plaani. A4 paberile oli täpselt kirja pandud, kuidas nad siis kui jälle terved on, võtavad hommikul kooli minnes pisut raha ja söögimoona kaasa ja põgenevad kohe peale koolipäeva... Eks ema oli olnud väga paha, kui ei olnud lubanud tõbiseid tirtse ei õue ega sõprade juurde. Vähemalt selle üle olin rõõmus, et kavatsesid enne ära jooksmist ilusti koolis ära käia...  Noh, veel ei ole tirtsud ära jooksnud...


Kirjoitin tästä, koska tällä hetkellä on itsellä jonkinlainen "karkaamis-mieliala" (kevät-väsymystä!?) ja kun muistin tyttöjen suunnitelman, piristyin , ajattelin, että pitäisikö minunkin sellainen kirjoittaa. Mutta ihan sama, mitä sinne alkuun kirjoittaisin, "karkaus-päivän" lopun haluaisin  kuitenkin olevan seuraavanlainen : Kun lapset on illalla saatu sänkyihin, nautittaan mieheni kanssa illan sinisestä hetkestä ihan kahdestaan, kuunnellaan hiljaisuudessa lasten unituhinaa ja mietitään, miten onnekkaita olemmekaan...
***
Kirjutan sellest, kuna ka endal on viimasel ajal olnud oma-moodi "põgenemise-meeleolu" (kevadine väsimus!?) ja kui meenus tüdrukute plaan, tõusid suunurgad ise-enesest üles, mõtlesin, et äkki kirjutaks ise ka sellise... Aga tegelikult on nii, et üks-kõik, mis ma sinna algusesse kirjutaksin, tahan siiski, et põgenemispäeva lõpp oleks umbes selline :  kui kõik lapsed õhtul on saadud vooditesse, naudime koos mehega õhtu sinisest hetkest, kuulame laste une-nohinat ja mõtleme, et oleme ikka peris õnnelikud küll...

Tilhi jäi kameran eteen jokunen viikko sitten, haluaisitko sinä olla välillä..
***
Siidisaba e.viristaja jäi kaamera ette mõni nädal tagasi, kas ka sina tahaks olla vahel ..

FREE LIKE A BIRD?

Hassu keltainen piristysruiske löytyy tästä
Kollase pisut tobeda meelolutõstja leiame siit

2 kommenttia:

  1. Joskus on minunkin mieleeni hiipinyt ajatus, että jos vaan karkais. Ottais vähän rahaa mukaan, evästä vois sitten matkalla ostaa.

    Jos sen tekis, niin varmasti ikävä tulisi ja nopeasti palaisi tähän ah! niin ihanaan hullunmyllyyn!!

    VastaaPoista
  2. Suunnitelma kannattaa säilyttää, siitä saa varmasti iloa sitten vuosikymmenien päästä...

    VastaaPoista